Eettisen kansalaismedian synty

Wikipedian vapaaehtoisia
Wikipedian vapaaehtoisia reagoimassa päivän uutisiin. KUVA: Kai Mörk, freely licensed under CC BY 3.0. Artikkelista How Wikipedia responds to breaking news"

Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori (emeritus) Vilho Harle kirjoitti muutama vuosi sitten:

”Valtioidenväliset poliittiset suhteet ovat edelleen tärkeitä – –. Maailma on kuitenkin muuttunut – –. Valtioiden ja valtakamppailun rinnalle ovat nousseet sekä kansainvälinen yhteisö että maailmanyhteisö.”

”Kansainvälisen yhteisön ja sen instituutioiden lisäksi ulkopolitiikan kohteina ovat myös ihmiset, ihmiskunta ja globaali kansalaisyhteiskunta. Ihmisoikeuskysymykset ja inhimillisen hädän vähentäminen edustavat ulkopolitiikkaa, jolla on vaikutusta monien ihmisten ja ihmisryhmien elämään.” (Vilho Harle, ”Ulkopolitiikan sanasto on vanhentunutta”, HS 22.10.2010)

Käsityksemme mukaan globaali kansalaisyhteiskunta nousee yhä merkittävämmäksi tekijäksi kansallisessa ja maailmanpolitiikassa valtioiden ja kansainvälisten instituutioiden rinnalle.

Globaalin kansalaisyhteiskunnan merkitys voi perustua vain siihen, että se rakentuu uudentyyppisen globaalin kansalaismedian varaan ja muodostaa siten uudentyyppisen ”neljännen valtiomahdin”.

Uudentyyppinen globaali kansalaismedia syntyy henkilökohtaisina uutismedioina, uutisblogeina. Se edustaa uudentyyppistä eettistä kansalaisjournalismia.

Kansalaisjournalismi on eettistä silloin, kun sen tavoitteena on, että jokainen lajimme jäsen pystyy yhtäläisin oikeuksin harjoittamaan kansalaisjournalismia, perustamaan oman uutismediansa. Juuri se on Ihmiskunnan tie -väittelysanakirjan tarkoitus.

Taustaa: demokraattiset valtiot tarvitsevat ”neljättä valtiomahtia”

Montesquieun vallan kolmijako -opin mukaan jokaista julkisen vallan käyttäjää valvoo jokin viranomainen. Oppi on kestänyt, koska se lähtee siitä oikeasta näkemyksestä, että valta sokaisee helposti käyttäjänsä ja ihminen tarvitsee laillisuusperiaatetta suojaksi omaa itseään vastaan:

”Hallitusvalta pitää rakentaa siten, että yhdenkään ihmisen ei tarvitse pelätä toista.” (Montesquieu, Lakien henki, 1748. ks. esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Montesquieu.)

Kaikki nykyaikaiset perustuslailliset demokratiat perustuvat tuohon näkemykseen.

Uutta ja vanhaa Sanomatalossa. Kuva © Toimitus

Sanomalehdistö syntyi 1600-luvulla. Alussa sanomalehdet olivat lähinnä valtiovallasta riippumattomia aatteellis-poliittisia julkaisuja. Sellaisina niistä muodostui vähitellen ”neljäs valtiomahti”, ”vallan vahtikoira”.

Demokraattisimmatkin valtiot ovat ilmiselvästi tarvinneet tuollaista riippumatonta valvontaa. Lehdistö on usein näytellyt merkittävää osaa viranomaisten laittomuuksien paljastamisessa. Hyvä esimerkki on Washington Post -lehden paljastama Watergate-skandaali 1970-luvulla. Aina lehdistö ei ole tuossa tehtävässään onnistunut: Suomen lehdistön valtaenemmistö, Yleisradio mukaan luettuna, taipui itsesensuuriin ns. suomettumisen vuosina ja USA:n valtalehdistö mukautui toistamaan valtiojohdon valheita, joilla puolusteltiin hyökkäystä Irakiin keväällä 2003.

Nykyisin perinteisen median on vaikeampaa toimia ”vallan vahtikoirana” kuin aikaisemmin. Sanomalehdet ovat yleensä osa suuria mediakonserneja. Ne ovat kansainvälistä liiketoimintaa. Se rajoittaa väistämättä niiden kykyä ja halua toimia aatteellis-poliittisen mielipidevapauden puolustajana ja vallankäyttäjien vääryyksien ja laittomuuksien paljastajana.

Miehiä lukemassa työpaikkailmoituksia 1919

Miehiä lukemassa työpaikkauutisia Torontossa, Kanadassa v. 1919. KUVA: William James, Wikipedia Public Domain

Tärkeimmät yhteiskunnalliset totuudet syntyvät aina vallitsevaa institutionalisoitua (valtiollista) valetta ja kollektiivista itsepetosta vastaan ja ovat alussa väistämättä vähemmistössä. Sellaisten totuuksien esille ottaminen on omiaan vaarantamaan mainostuloja, liikeyhteyksiä ja yhteiskuntasuhteita, mikä lisää kustantajien ja toimittajien taipumusta itsesensuuriin.

Globalisoituvassa maailmassa paine laillisuusperiaatetta vastaan kasvaa vakaimmissa oikeusvaltioissakin. Takana on useimmiten globaali spekulatiivinen finanssipääoma: vuoden 2008 talouskriisin aiheuttivat suuret kansainväliset pankit ilmiselvästi laittomalla keinottelullaan; veroparatiisit kukoistavat; suuryritykset harrastavat lähes säännönmukaisesti aggressiivista verosuunnittelua; hallitukset houkuttelevat suuryrityksiä maahansa verokilpailulla; EU:ssa Kreikka väärensi taloustilastojaan vuosia yhdessä suuren amerikkalaispankin avulla jne.

Neljännen valtiomahdin tarve ei ole ainakaan vähentynyt.

Uudentyyppisestä neljännestä valtiomahdista

Uusi neljäs valtiomahti voi olla vain henkilökohtaisten uutismedioiden globaali verkosto, globaali kansalaismedia, jossa keskustelukulttuurin vaaliminen on keskeisessä asemassa.

Miksi henkilökohtainen media?

Yksittäisen ihmisen asema globalisoituvassa maailmassa on muuttumassa merkittävästi.

Perinteiset ruohonjuuritason yhdyskunnat ovat kadonneet tai ainakin muuttaneet jyrkästi muotoaan. Myös tavat solmia henkilökohtaisia suhteita muuttuvat.

Yksilön riippumattomuudelle ovat nyt olemassa suuremmat historialliset edellytykset kuin ennen. Yksilö ei ole enää entiseen tapaan sidottu valtioon, yhteiskuntaluokkaan, ammattikuntaan, etniseen ryhmään, sukuun, asuinalueeseen tms.

Ihminen on paitsi yksilö niin myös persoona silloin, kun hän yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä ottaa kantaa omaan elämäänsä vaikuttaviin yhteiskunnallisiin asioihin riippumattomana mistään viiteryhmästä.

OhmyNews on eteläkorealainen internet-julkaisu, jonka motto kuuluu ”Jokainen on reportteri”. Kuka tahansa voi ladata uutisen julkaisun verkkosivuille.
KUVA: OhmyNewsin perustaja Oh Yeon Ho Soulissa. Erik Möller, Wikimedia commons.

Eettinen maailmankansalainen tarkoittaa jokaista valistunutta ja vastuuntuntoista lajimme yksilöä, joka osallistuu persoonana ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä käytävään globaaliin keskusteluun ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että mahdollisimman moni muukin lajimme yksilö saa yhtäläiset mahdollisuudet siihen.

Myös valtiot joutuvat politiikassaan ottamaan lisääntyvässä määrin huomioon paitsi muut valtiot niin myös kansainväliset järjestöt ja sopimukset, kansainvälisen lain, ihmisoikeudet ja maailman yleisen mielipiteen.

Näin ollen myös yksittäisellä ihmisellä on aivan uudenlaiset käytännön mahdollisuudet – ja velvollisuus – vaikuttaa globaalisti paitsi itseään koskeviin niin yleensä maailman asioihin.

Eettinen maailmankansalainen tarkoittaa aivan muuta kuin esimerkiksi kosmopoliitti menneinä vuosikymmeninä ja vuosisatoina. Sillä on maailmanhistoriallisesti uusi merkitys.

Miksi uutismedia?

Kaikki maailmankatsomukselliset kiistat, kiistat yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, oikeasta ja väärästä, liittyvät viime kädessä (kotimaiseen tai kansainväliseen) politiikkaan.

Poliittinen keskustelu jokaisesta ajankohtaisesta pääkysymyksestä on olennaisesti irrationaalista.

Näin siksi, että politiikka on olemukseltaan ”meidän” taistelua ”muita” vastaan. Erilaiset, lähinnä taloudellis-poliittiset intressiryhmät, kuten yhteiskuntaluokat, ammattiryhmät ja aatesuuntaukset, toimivat etujaan ajaessaan luonnostaan ja kukin tavallaan ihmiskunnan kokonaisedun näkökulmasta enemmän tai vähemmän irrationaalisesti.

New York Timesin uutistoimitus 1942. KUVA: Marjory Collins. Wikimedia Commons Public Domain

Muussa tapauksessa ihmiskuntaa ei uhkaisi ympäristötuho, asevarustelua, sotia ja maailmantaloudelle tuhoisia talouskriisejä ei olisi eivätkä eriarvoisuus, syrjäytyminen ja terrorismi olisi kasvava ongelma.

Ihmiskunta on kuitenkin valtioiden ja niitä johtavien puolueiden poliittisten päätösten varassa.

Valtiot ja puolueet tarvitsevat vastapainon, joka pakottaisi ne toimimaan vähemmän irrationaalisesti, ottamaan kasvavassa määrin huomioon ihmiskunnan kokonaisedun.

Ollakseen eettinen uudentyyppisen neljännen valtiomahdin, globaalin kansalaismedian, on oltava poliittinen yhteisrintama. Muuten se ei voi lähteä ihmiskunnan kokonaisedusta.

Sen on oltava olemukseltaan kaikkien puolueiden jäsenten ja kannattajien yhteinen opintopiiri.

Politiikka on pohjimmiltaan aina kansallista. Siksi tuon opintopiirin on toimittava ensisijaisesti kansallisissa puitteissa.

Se voi edesauttaa kansalaisia tekemään äänestyspäätöksensä vaaleissa rationaalisemmin. Ja mitä rationaalisemmin äänestyspäätös on tehty, sitä rationaalisemmin äänestäjä voi myös vaalien jälkeen arvioida ehdokkaansa toimia.

Sitä paitsi: nimenomaan ajankohtaiset poliittiset kysymykset kiinnostavat laajoja kansalaispiirejä. Yhteiskunta on sitä vakaampi, mitä useammat sen jäsenet osallistuvat aktiivisesti yhteisistä asioista päättämiseen. Ja syrjäytyneisyyden tunne on keskeinen populististen liikkeiden kannatusta ruokkiva tekijä.

Miksi globaali media?

Ihmiskunta on yhdistymässä globaaliksi yhteiskunnaksi. Siinä on tämän vuosisadan poliittisen kehityksen syvin sisältö.

Eettisyys edellyttää globaalia näkökulmaa: ihmisoikeudet ovat viime kädessä jakamattomat.

Ihmiskunnan edessä olevat keskeisimmät ongelmat ovat globaaleja. Ilmastonmuutos ei tunne valtioiden rajoja. Ja kansallisten poliittisten ongelmien perimmäiset syyt ovat usein tavalla tai toisella kansainvälisiä, olipa kyseessä talouskehitys, pakolaiskriisi tai terrorismi.

Kansainvälisen oikeuden, kansainvälisten sopimusten ja kansainvälisten instituutioiden, ennen kaikkea YK:n ja sen alajärjestöjen, merkitys kasvaa. Uudentyyppisen neljännen valtiomahdin on vaikutettava niiden toimintaan globaalisti.

Ollakseen vakavasti otettava ja vastuullinen, uudentyyppisen kansalaismedian on asetettava ajankohtaiset kansallisen politiikan kiistakysymykset yhteyksiinsä: niitä on tarkasteltava sekä globaalista että ihmiskunnan historian näkökulmasta. – Se on eräs keino vastustaa demagogiaa.

Keskustelukulttuurin merkitys kasvaa

Keskustelukulttuuri on noussut yhä suuremman huomion kohteeksi politiikassa Donald Trumpin vaalikampanjan ja vaalivoiton ja yleensä populististen liikkeiden voimistumisen tuloksena.

Vihapuhe, panettelu ja uhkaukset eivät ole sananvapauden käyttämistä, vaan kohteensa mielipidevapauden riistämistä. Mielipidevapaus on ihmisoikeuksista tärkein. Se mahdollistaa muiden ihmisoikeuksien puolustamisen ja kehittämisen.

Suomen PENin puheenjohtaja kirjailija Sirpa Kähkönen totesi runsas vuosi sitten haastattelussa, että mahdollisuus joutua uhkauksien kohteeksi verkossa lisää kirjoittajien taipumusta itsesensuuriin. Internetistä on näin tullut ”sananvapauden uhka”. (Jukka Petäjä, ”Vihapuheen ruokkima itsesensuuri on nyt Euroopan sananvapauden pahin uhka, sanoo Suomen PEN-klubin johtaja Sirpa Kähkönen”, HS 23.1.2016.)

Vihapuhe, sensaatiohakuiset (vale)uutiset jne. ovat monesti taloudellisesti kannattavia – ne keräävät verkossa klikkauksia ja tuovat siten julkaisijalleen mainostuloja. (Ks. esim. Suvi Turtiainen, ”Teinit tehtailivat Makedoniassa valeuutisia Trumpista ja Clintonista – nyt yksi heistä kertoo HS:lle, miten bisnes toimii”, HS 1.12.2016.)

Uudentyyppisen kansalaismedian on kehitettävä malleja, jotka lisäävät totuudenpuhumisen ja sivistyneen keskustelukulttuurin taloudellista kannattavuutta.

Kamppailu yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta on viime kädessä kamppailua rehellisen väittelykulttuurin puolesta. Uudentyyppisen kansalaismedian eettisyys kiteytyy sen väittelykulttuurissa. Ja vain eettinen media voi olla aidosti ”neljäs valtiomahti”.

Vastaa