Puolakkalainen määritelmä
Matti Puolakka käyttää käsitettä apinaihminen eri tavalla kuin yleensä paleoantropologisessa kirjallisuudessa käytetään. (Ks. myös Ihmisapina, apinaihminen ja ihminen).
Apinaihminen on Homo-sukuun kuuluva, kahdella jalalla kulkeva ja pyyntikeräilyä harjoittava laumaeläin. Sillä oli oma, ainutlaatuinen toimeentulotapa, keskinäinen jako. Sellaista ei ollut millään muulla eläinlajilla.
Se hankki ravintonsa lauman sisäisen, alaryhmien välisen työnjaon avulla. Metsästyksellä ja keräilyllä hankittu ravinto on tuotava lauman leiripaikalle kaikkien kesken jaettavaksi.
Lauman kaikilla jäsenillä oli mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja tehtyjen sopimusten valvontaan. Alkeellinen mutta tehokas rangaistus oli luultavasti ”sakinhivutus”.
Toimeentulotapa oli kilpailuvaltti eloonjäämisessä muita apinaihmisten laumoja ja muita elollisia vastaan. Lauma menestyi sitä paremmin, mitä parempi yhteishenki siinä oli.
Apinaihmisten laumoissa jokaisen yksilön toimeentulo oli täysin riippuvainen tästä työn- ja hyödykkeiden jaosta. Laumasta tuli luonnonvalinnan yksikkö – ensin pääasiallinen ja lopulta yksinomainen.
Tässä käytetään apinaihminen -termiä eri tavalla kuin yleensä alan kirjallisuudessa. Sillä tarkoitetaan
- kaikkia niitä Homo-suvun anatomisesti hyvin erilaisia lajeja, jotka elivät ennen kuin jotkut Homo sapiens -lajin populaatiot keksivät ihmisyhteiskunnan, ja
- niitä Homo sapiens -lajin populaatioita, jotka yhteiskunnan syntymisen jälkeen jättäytyivät sen ulkopuolelle jatkamaan elämäänsä laumoissa.
Niitä apinalajeja, jotka eivät omaksuneet keskinäiseen jakoon perustuvaa toimeentulotapaa ja jotka siten eivät lähteneet ihmistymisen tielle, kutsutaan tässä ihmisapinoiksi.
» Alkuun » Käsitteitä »