Käsitteet A-L

Apinaihmisen geenipooli

Apinaihmisen geenipooli tarkoittaa ihmisen yksilö- ja ryhmäkäyttäytymistä säätelevää geeniperimää, joka muodostui Homo-suvun eri lajien laumoissa noin 2,5 miljoonan vuoden kuluessa.

Geenipoolin loi apinaihmisten toimeentulotapa, pyyntikeräilyyn perustuva työnjako ja sen avulla hankitun ravinnon jako leiripaikalla yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan.

Apinaihmisten kaikkea käyttäytymistä hallitsi tahto valtaan, pyrkimys parantaa omaa sosiaalista asemaa lauman ”nokkimisjärjestyksessä”. Kaikki ajoivat sokeasti omia etujaan käyttäen fyysistä voimaa, verisukulaisuussuhteita, viekastelutaitoa, taitoa luoda liittosuhteita vastavuoroisen altruismin avulla, metsästyksessä ja keräilyssä hankittuja erityistaitoja jne. – Apinaihmisten lauman sisäiset valtataistelut olivat eläimellisiä. Yksilöt kävivät yhtä raivokasta – vaikka hyvin erimuotoista – taistelua valta-asemista kuin simpanssit laumoissaan.

Apinaihmisten laumoissa noudatettiin välineellistä oikeudentajua, reilua peliä. Sitä noudatettiin olosuhteiden pakosta: jokapäiväisen elannon hankinnassa kaikki olivat täysin riippuvaisia toisistaan, kaikki olivat lähes aina muiden silmälläpidon alaisia ja lisäksi laumasta toiseen siirtyminen oli (sukukypsään ikään tulleita naaraita lukuun ottamatta) mahdotonta. Kaikki joutuivat elämään koko ikänsä samassa laumassa. Lauman ulkopuolelle joutuminen merkitsi varmaa tuhoa.

Käytännössä yksilön oli mahdotonta toimia laumassa täysin mielivaltaisesti, vain omia välittömiä yllykkeitään seuraten. Ensinnäkin yhden yksilön mielivaltaista tahtoa vastassa oli toisen yksilön mielivaltainen tahto. Toiseksi ulkoinen paine, lauman taistelu olemassaolostaan, pakotti molemmat osapuolet sopeutumaan yhteisiin sääntöihin. Hallitsevaksi nousi apinaihmisen vallanhimoakin primitiivisempi tarve: itsesuojeluvaisto.

Laumassa kehittyi vähitellen vain ihmiselle – hyvässä ja pahassa – luonteenomainen “me-henki”, uudentyyppinen ryhmäidentiteetti. Apinaihmisten laumassa yksilöt samaistuivat laumaansa ja kokivat sen omakseen aivan eri tavalla kuin esimerkiksi simpanssit laumoissaan.

Ponnistelemalla lauman yhteishengen hyväksi saattoi saada arvostusta – eli valtaa. Vaikka joku yksilö kamppaili jossain tilanteessa lauman yhteenkuuluvuuden puolesta, se ei estänyt häntä seuraavassa hetkessä, yleistä arvostusta ja valtaa saatuaan, alistamasta ehkä raa’astikin jotakuta kilpailijaansa. Yhteishenkeä vaalimalla hankittua arvovaltaa ja valta-asemaa ei käytetty yhteisten sääntöjen ja arvojen ja yleisen oikeudentajun kehittämiseen, vaan siihen että “omat geenit siirtyisivät mahdollisimman runsaslukuisina jälkipolville”.

”Me-hengen” vuoksi, kunnostautuakseen laumassaan, yksilö saattoi osoittaa korostetusti julmuutta lauman vihollisia vastaan.

Ihmisen geeniperustaan sisältyy toisaalta sokea sosiaalipsykologinen vallanhimo ja toisaalta kyky keskustella järkiperäisesti siitä, miten yksilöiden ja ihmisryhmien väliset suhteet olisi rakennettava.

Ihmisen geeniperustaan sisältyy kyky käydä sotia, alistaa ja tuhota vieraita ihmisryhmiä, mutta myös kyky pidättyä sotimasta silloin, kun se vaarantaa yksilön tai yhteisön olemassaolon.

Ihmisluonto, ”ihmisen yksilö- ja ryhmäkäyttäytymistä säätelevä geenipooli”, on ollut, on ja tulee aina olemaan ihmisen käyttäytymiseen vaikuttava reunaehto.

Kirjoittajasta

Pertti Koskela

Pertti Koskela

Päätoimittaja. EU- ja taloustutkimus, lähihistoria -työryhmä. Tarinat, musiikki.
Uuden Suomen blogi

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.