Aristoteleen mukaan ilmiöitä määriteltäessä ja luokiteltaessa tärkeintä on selvittää ensin, mihin ryhmään ilmiö tai olio kuuluu, ja sen jälkeen se, mikä tässä nimenomaisessa oliolajissa on erottava piirre, differentia spesifica, muihin tämän ryhmän oliolajeihin nähden.
Aristoteleen määrittelytavan voima ja viisaus käy ilmi siinä, miten Linné luokitteli elollisia. Hän tukeutui suoraan Aristoteleeseen. Silloin ensimmäisen kerran ihmiskunta sai jonkinlaisen yhtenäisen kokonaiskuvan siitä, mitä kaikkea elollinen on ja minkälaiset keskinäissuhteet elollisilla olioilla on.
Linnén luokittelua käytetään biologiassa periaatteessa edelleen. Tämä todistaa sen, että Aristoteleen määrittelytapa ei ole vain ”subjektiivista logiikkaa”, ihmismielen tapaa hahmottaa maailmaa, vaan se kuvastaa objektiivisen luonnon objektiivisia kehityslainalaisuuksia.
» Alkuun » Käsitteitä »