Kaupunkivaltioiden synty Valtioyhteiskunnat - historiallinen aika

Aristoteleen Politiikka -teoksen ydinajatuksesta


Aleksanteri (myöhemmin Suuri) kuuntelee opettajaansa Aristotelesta. Charles Laplanten kaiverrus. Kuva: Wikipedia PD
Editoitu Matti Puolakan ex tempore puheesta 11.3.2015
Aristoteles kirjoittaa Politiikka -teoksessa, että ihmiskunnan kehityksen luonnollinen päämäärä on yhteiskunta, jossa ihmisten yhteenliittyminen ei tapahdu vain luonnon hyödyntämisen vuoksi, vaan se on itsetarkoitus. Toisin sanoen: keskeistä on kulttuurin harrastaminen, seuranpito. Erityisesti väittely oikeudenmukaisuudesta yksilöiden ja ryhmien välillä, sekä siitä mikä on oikeudenmukainen valtio (= polis). Poliksen tehtävä on puolustaa ihmisten ja ihmisryhmien välistä oikeudenmukaisuutta ja sillä tavalla edistää “hyvää elämää”.

Aristoteles näki ihmiskunnan tien punaisen langan. Missä hän erehtyi?

Hän kaiketi arveli, että kaikki maailman yhteiskunnat kehittyisivät kohti kreikkalaistyyppisiä kaupunkivaltioita, että Ateenassa ja yleensäkin parhaissa poliksissa olisi jotain pysyvää. Niin ei käynyt. Ateenan ja muiden antiikin Kreikan “polisten” kukoistuskausi jäi hyvin lyhyeksi.

Itsessään polikset olivat orjanomistusyhteiskuntia. Demokratia koski vain kansalaisia: vapaita miehiä. Myös Ateena kävi varsin julmia hävityssotia toisia kaupunkivaltioita vastaan. Jo Aristoteleen elinaikana Aleksanteri suuri alkoi rakentaa imperiumia, ja pian imperiumit sysäsivät polikset lopullisesti tieltään.

Aristoteles nimenomaan sanoi, että polis voi toteutua vain sellaisessa yhteiskunnassa mikä ei ole kovin suuri väestömäärältään, mutta missä kaikki ovat jollain tavalla tuttavia tai ainakin tuttavan tuttavia. Polikset perustuivat saman kielen ja saman kulttuuriperinteen omaaviin sukuihin.

Aristoteles ei pohtinut sitä, että oikeudenmukaisuutta voitaisiin noudattaa yhteiskunnassa, jossa samat säännöt koskevat kaikkia asukkaita. Hän ei myöskään pohtinut kansainvälisen lain mahdollisuutta. Eikä hänen päähänsä voinut pälkähtää kysymys siitä, voisiko ihmiskunta joskus päästä ikuisen rauhan tilaan.

Nuo kysymykset oli mahdollista nostaa ajatuksena ilmoille vasta uuden ajan myötä, maailmanmarkkinoiden muodostuttua. – Viisas filosofi filosofoi vain siltä pohjalta, mikä edessäoleva todellisuus on. Hän kieltää jo lähtökohtaisesti haihattelun ja puhtaasti utopistiset pohdiskelut.

Joka tapauksessa, Aristoteleen polista koskevassa ydinajatuksessa (niin kuin se tässä on tulkittu) on jotain ikuisesti oikeata. Voidaan kenties sanoa, että se on tärkein näkökulma “ihmiskunnan tiehen”, historian päämäärään.

LÄHDEVIITTEEKSI:

Aristoteleen pääteosten suomennoshanke saatiin päätökseen 2006. Hanketta johtivat Holger Thesleff, Simo Knuuttila ja Ilkka Niiniluoto.

Esittely ja teosluettelo täällä: http://filosofia.fi/node/5562#Aristoteles Suomessa

Politiikka on teosten 8. osa. Suomentanut A. M. Anttila, selitykset laatinut Juha Sihvola. Helsinki: Gaudeamus, 1991.

Niin kunnioitettava ja upea kuin kyseinen hanke selityksineen onkin, niin juuri Politiikka -teoksen ydinajatuksesta siinä mielestämme esitetään virheellinen – tosin akateemisen maailman yleisesti hyväksytty – tulkinta. Siitä alustavasti mm. täällä: Aristoteleen polis ja Persian valtakunta .

About the author

Avatar

Heli Santavuori

Toimitussihteeri, sivujen toteutus ja ulkoasu. VSK-työryhmä. Muistelmat ja tarinat.
Uuden Suomen blogi
Helin liikuntaoppaat ja muita julkaisuja CDON.comista

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.