Seuraavassa pieni katsaus Catal Hüyükin kaivaushistoriaan sekä asioihin, jotka ovat vaikuttaneet sen maineeseen.
Vanhin ”protokaupunki”
Brittiarkeologi James Mellaart löysi Catal Hüyükin vuonna 1958. Hän suoritti siellä kaivauksia 1960-luvun alussa ja silloin kävi ilmi, että CH oli 4500 vanhempi kuin Egyptin pyramidit. Arkeologipiireissä tämä herätti valtavasti huomiota. Tuohon aikaan vain muutamat pienet kylät saattoivat kilpailla vanhimman asutuksen tittelistä. Vaikka tällaisia paikkoja, (myös Catal Hüyükia vanhempia) on myöhemmin löytynyt useita, Catal Hüyük on edelleen kokonsa puolesta ainutlaatuinen.
Äiti Jumalan kultti
James Mellaart tulkitsi Catal Hüyükin olleen jonkinlainen uskonnollinen keskus, jossa palvottiin naispuolista jumalatarta. Tätä näkemystä kannatti myös liettualais-yhdysvaltalainen arkeologi Maria Gimbutas. Hän väitti myös, että Catal Hüyükissä perimysjärjestys olisi kulkenut äidin puolelta.
Kuuluisa pienoispatsas josta sai alkunsa käsitys että Catal Hüyükissä olisi palvottu “äiti jumalatarta”. KUVA: Roweromaniak, CC BY-SA 2.5
Gimbutaksen suuri ansio oli se, että hän kiinnitti erityistä huomiota Catal Hüyükin, niin kuin monien ns. vanhan Euroopan löytöpaikkojen rauhanomaisuuteen ja siellä vallinneeseen sukupuolten tasa-arvoon. Sen sijaan jumalatarkultista eivät myöhemmät tutkijat ole löytäneet todisteita.
Gimbutaksen elämäntyö osui yhteen 60- ja 70-luvun feministisen liikkeen nousun kanssa. Tämä lisäsi kiinnostusta. Syntyi jopa jumalataräitiä palvova naisliike, jonka jäsenet vielä 2010-luvulle asti tapasivat tehdä pyhiinvaellusmatkoja Catal Hüyükiin.
Mellaart joutui Turkin viranomaisten hampaisiin ilmeisesti ilman omaa syytään, epäiltynä sekaantumisesta muinaisesineiden varkauksiin. Kaivaukset Catal Hüyükissa keskeytyivät lähes 30 vuodeksi, ja sekin vaikutti siihen, että myytti matriarkaalisesta yhteisöstä ja jumalattaren palvonnasta levisi ja juurtui yleiseen tietoisuuteen.
Uudet kaivaukset yli sadan arkeologin ja erikoisasiantuntijan voimin
1990-luvun alussa Catal Hüyükiin saapui uusi kansainvälinen tutkijaryhmä, jota johti Ian Hodder Cambridgen yliopistosta Britanniasta. Tiimi kasvoi myöhemmin yli satapäiseksi joukoksi, jossa oli edustettuna suurin yhdistelmä tieteellistä osaamista mitä milloinkaan on ollut yhdellä kaivauksella.
Useimmiten arkeologisilla kaivauksilla vain kaivetaan ja kerätään näytteitä. Spesialistit tekevät korkeintaan lyhyitä käyntejä paikan päälle tai sitten he pysyttelevät kokonaan laboratorioissaan tutkimassa oman alansa löytöjä. Hodder toi kuitenkin Catal Hüyükiin eri alojen asiantuntijoita, jotka usein työskentelivät kaivajien kanssa yhteistyössä ja tulkitsivat heidän löytöjään sitä mukaa kuin niitä ilmaantui. Itse asiassa kaikkia rohkaistiin tulkitsemaan löytämiään asioita sen sijaan että he olisivat vain tyytyneet keräämään dataa.
Näin kertoo Michael Balter, joka on kirjoittanut Catal Hüyükin kaivausten historiikin. Kirjassa on useiden siellä vaikuttaneiden tiedemiesten ja -naisten pieniä elämänkertoja ja eloisia kuvauksia heidän arkipäivästään kaivauksilla. Kirjansa esipuheessa Balter kuvaa Catal Hüyükiin kerääntyneen tiedemiesyhteisön vetovoimaa:
”Itse asiassa olin usein salaa miettinyt tulinko takaisin Catal Hüyükiin niin että voisin kirjoittaa tämän kirjan, vai kirjoitinko tätä kirjaa siksi että voisin vuosi toisensa jälkeen palata sinne.”
Projekti oli myös siitä erikoinen, että löytöjä ja tutkimustuloksia julkaistiin sitä mukaa kuin niitä tehtiin. Kaivauksilla oli oma nettisivu tätä varten. Haittapuoli tässä on se, että tiedot ovat kuluneen 25 vuoden aikana jossain määrin muuttuneet ja arvovaltaisiinkin lähteisiin on jäänyt yksittäisiä tietoja, jotka on myöhemmin kumottu.
Kenttätyö Catal Hüyükissa loppui vuonna 2017. Vain noin 4 prosenttia koko alueesta on tutkittu. Tuhansia asumuksia on siis vielä kaivamatta. Pääasiat ovat kuitenkin riittävän selvät.
Maailman perintökohde
Catal Hüyük nimettiin Unescon maailman perintökohteeksi vuonna 2012.
Unescon perusteluissa sanotaan, että Catal Hüyük olisi ”merkittävin ihmisasutus” kun pyritään ymmärtämään varhaisia maatalousyhteisöjä neoliittisella kaudella. Syitä tähän ovat sen poikkeuksellinen koko ja huomattava pitkäikäisyys, erikoinen rakennustyyli ja taiteessa näkyvä symbolismi.
Muissa perusteluissa todetaan sivulauseessa ohimennen paikan egalitaarisuus, mutta missään ei ole sanaakaan sodankäynnin puuttumisesta. Catal Hüyükia kauppakeskuksena ei mainita lainkaan.
Catal Hüyük sijaitsee Anatoliassa, Turkin Konyan maakunnassa. Esihistoriassa sillä on ollut yhteys Mesopotamiaan asti.
Lähteitä
Unescon perustelut Catal Hüyükin valinnasta maailman perintökohteeksi v. 2012: http://whc.unesco.org/en/list/1405
Çatalhöyük – Excavations of a Neolithic Anatolian Höyük. Kaivaustiimin virallinen internetsivu.
Balter, Michael: The Goddess and the Bull. Catalhöyük: An Archaeological Journey to the Dawn of Civilization . Routledge 2017 (2005).
Hodder, Ian. “Women and Men at Çatalhöyük,” Scientific American Magazine, tammikuu 2004.
Mellaart, J. (1967) Çatal Hüyük: A Neolithic Town in Anatolia. London: Thames and Hudson.
Gimbutas, Marija: The Goddesses and Gods of Old Europe 7 000 – 3 500 B.C. University of California Press 1982.
» Alkuun » Historianfilosofiaa »