Eläinten käyttäytymisen tutkija Frans de Waal – edelläkävijä alallaan
Frans de Waal (1948–2024), yksi maailman tunnetuimmista ja ansioituneimmista eläinten ja etenkin kädellisten sosiaalisen ja moraalisen käyttäytymisen tutkijoista kuoli maaliskuussa 2024 75-vuotiaana. Hänen tutkimuksillaan oli tärkeä merkitys Matti Puolakan historianfilosofialle.
de Waal aloitti uransa eläintutkijana Arnhemissa Hollannissa 1970-luvulla aikana, jolloin eläinten käyttäytymistä koskeva, laajaan ja pitkäaikaiseen havainnointiin luonnonoloissa tai tarhaolosuhteissa perustuva tutkimustapa oli vielä uutta. Se oli alkanut tuoda mullistavaa tietoa eläinten kognitiivisista ja sosiaalisista taidoista, moraalista ja kulttuurin periytymisestä – ominaisuuksista, joita oli siihen saakka pidetty vain ihmiselle kuuluvina. de Waal jatkoi tätä tutkimusperinnettä ja toi siihen valtavan määrän uutta tietoa ja ymmärrystä.
de Waal julkaisi elämänsä aikana 17 kirjaa ja lukuisia artikkeleita. Suomennettuja kirjoja ovat Hyväluontoinen. Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä. (Terra Cognita, 1998) ja Olemmeko riittävän älykkäät tunnistamaan, kuinka älykkäitä eläimet ovat? (Terra Cognita, 2018).
Kädelliset oppivat sosiaalisia taitoja ja luovat paikallisia kulttuureja
de Waalin tutkimuskohteina olivat erityisesti norsut, kapusiiniapinat ja bonobot (kääpiösimpanssit, Pan paniscus). Arnheimin eläintarhassa hän tutki mm. simpanssilaumojen monimutkaista sosiaalista rakennetta ja julkaisi siitä ensimmäisen kirjansa Chimpanzee Politics (1982). Siinä hän osoitti, että simpanssiyksilöt käyvät taitavaa taktista valtataistelua ja liittoutuvat itselleen mahdollisimman edullisesti samantapaisesti kuin ihmiset politiikassa.
de Waal jatkoi tieteellistä työtään eri tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa Yhdysvalloissa. Makakiapinoiden aggressiivisuutta ja riitojen ratkaisemista koskevassa tutkimuksessaan hän osoitti, että sovittelutaidot vaihtelevat paljon eri lajien välillä mutta että makakit oppivat riitojen ratkaisua, siis sosiaalisia taitoja jopa toisen makakilajin laumoilta.
Syleilyä, lohduttamista ja riitojen ratkaisuun liittyvää sovinnollista käyttäytymistä sekä sen merkitystä lauman monimutkaisessa sosiaalisessa käyttäytymisessä käsittelee hänen kirjansa Peacemaking among Primates (1989).
de Waal tutki, miten simpanssiyksilöt jäljittelevät ja oppivat muilta mm. työkalujen käyttöä ja miten nämä uudet taidot leviävät simpanssiryhmissä. Tulokset tukevat todisteita siitä, että luonnossakin esiintyy näin syntyneitä paikallisia simpanssikulttuureita. Tähän aihepiiriin liittyy hänen teoksensa The Ape and the Sushi Master (2001), johon hän kokosi kädellisten kulttuurien muodostumista koskevia löydöksiään.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 20 e.
Viimeisessä teoksessaan Different (2022) hän käsittelee sukupuolikäyttäytymistä ja toteaa, että ihmisten tapaan kädelliset omaksuvat kulttuurisesti myös sukupuolelle sopivaa käyttäytymistä ja että niiden parissa esiintyy myös homoseksuaalisuutta.
de Waalin mukaan hämmentävät ristiriitaisuudet ihmisen käyttäytymisessä, altruismista ja ystävällisyydestä väkivaltaan ja kansanmurhaan, tulevat ymmärrettävämmiksi, kun niitä tarkastellaan ihmisen evolutiivisen alkuperän kautta, josta voimme tehdä päätelmiä tutkimalla nykyisiä kädellisiä serkkujamme.
“Primatologi joka kyseenalaisti ihmismielen ainutlaatuisuuden”
Nature-lehti otsikoi osuvasti muistoartikkelinsa de Waalista “Primatologi joka kyseenalaisti ihmismielen ainutlaatuisuuden”.[1]
Ihmisen eläimistä erottavaksi ominaisuudeksi on vuosikymmenten varrella ehdotettu mm. kahdelle jalalle nousua, työkalujen valmistusta ja käyttöä, aivojen kokoa, kieltä ja symbolifunktiota tai kulttuuri- ja moraalievoluutiota. Kerta toisensa jälkeen on osoittautunut, että eläimiltä löytyy näitä samoja ominaisuuksia.
Omat tutkimustulokset johtivat de Waalin väistämättä pohdiskelemaan, onko mitään ratkaisevaa eroa edes olemassa. Siitä tulikin yksi häntä eniten askarruttavista aiheista. Hän päätyi kieltämään tai ainakin hämärtämään laadullisen eron ihmisen ja eläimen välillä.
Kirjassaan Olemmeko riittävän älykkäät tunnistamaan, kuinka älykkäitä eläimet ovat? de Waal kirjoitti:
“Olemme kerta toisensa jälkeen osoittaneet eläimillä olevan ominaisuuksia, joiden ajateltiin olevan lajimme erottava tekijä. Ihmisen ainutlaatuisuuden kannattajat joutuvat kohtaamaan mahdollisuuden, että joko he ovat yliarvioineet rankasti inhimillisen käyttäytymisen monimutkaisuuden tai aliarvioineet muiden lajien kyvyt.
Kumpikaan vaihtoehto ei heitä miellytä, koska heidän syvällinen ongelmansa liittyy evolutiiviseen jatkumoon. He eivät kestä ajatusta, että ihmiset ovat muuntuneita ihmisapinoita.”[2]
Jotkut hänen lausumansa kertovat kuitenkin, että aihe on hänelle silti myös vaikea ja ratkaisematon. Samassa teoksessa hän ehdottaakin, että “ihmisen ainutlaatuisuutta koskevien väitteiden esittämisestä väliaikaisesti pidättäydytään”, kunnes “vuosien päästä varustettuina uusilla käsitteillä, jotka tarjoavat paremman kuvan siitä, mikä ihmismielessä on erityistä ja mikä ei, voimme palata kysymykseen omasta lajistamme.”[3]
Teksti jatkuu suositusten jälkeen
Aiheeseen liittyvää
Matti Puolakka viittasi useassa yhteydessä de Waalin tutkimuksiin muodostaessaan näkemystään yhteiskunnan ja ihmisen syntyhistoriasta, sen punaisesta langasta. de Waalin tutkimustulokset tukevat hänen näkemyksiään ihmisen evolutiivisten juurten selittämisessä. Sen sijaan tärkeimmässä, eli siinä mikä on ihmisen ja eläimen ero, Puolakka kritisoi de Waalia.
Ihmisen ja eläimen eron selittäminen on filosofinen kysymys
Kysymystä “ihmismielen ainutlaatuisuudesta”, ihmisen erkaantumista eläinmaailmasta, ei voi selittää millään yksittäisellä seikalla, sitä ei voi selittää yksistään etologian, paleoantropologian, arkeologian, evoluutiopsykologian tai minkään muun empiirisen erityistieteen avulla. Siihen tarvitaan ihmisen määritelmää eli filosofiaa, erityisesti yhteiskunta-, moraali- ja historianfilosofiaa. Tietysti tukeutuen empiiristen erityistieteiden tutkimustuloksiin.
Puolakkalaisen näkemyksen mukaan nykyihminen syntyi noin 60 000 vuotta sitten yhteiskunnan synnyn myötä. “Vaikeiden ilmasto-olojen vuoksi Homo sapiens -apinaihmisten laumoja uhkasi sukupuutto. Siinä tilanteessa jotkin noista laumoista perustivat uudenlaisen organisaation, metsästäjä-keräilijöiden heimoyhteiskunnan.”[4]
Heimoyhteiskunta liitti yhteen aiemmin keskenään vihamielisiä laumoja. Se loi mahdollisuuden solmia uudenlaisia suhteita lajitovereihin ja samaistua laumaa laajempaan yhteisöön muutenkin kuin vaistojen varassa. Syntyi itsetarkoituksellinen oikeudentaju eli kyky pohtia objektiivisesti tilanteita, joihin liittyy itselle tärkeitä eturistiriitoja.
Vasta yhteiskunta synnytti inhimillisen tietoisuuden sellaisena kuin sen nyt tunnemme. Emme siis laske ihmisiksi niitä Homo sapiens -lajin jäseniä, jotka kymmeniä tuhansia vuosia ennen varsinaisen nykyihmisen syntyä elivät heimoyhteiskunnan ulkopuolella samankaltaisissa laumoissa kuin muutkin Homo-suvun apinaihmiset.
Ihminen on sekä parempi että pahempi kuin eläimet. Sekä inhimillinen hyvyys että pahuus ovat syntyneet yhteiskunnan myötä. Niissä on kyse aivan eri asiasta kuin missään eläinten käyttäytymisessä.
Pertti Koskela kirjoittaa:
“Inhimillinen pahuus on yhteiskunnan myötä kehittynyttä pahuutta. Itsetarkoituksellinen oikeudentaju, inhimillisen etiikan ydin, syntyi nimenomaan sitä vastaan. Molemmat ovat substantiaalisesti erilaista käyttäytymistä kuin on millään eläimillä, myös Homo-suvun apinaihmisillä.”[5]
Inhimillinen politikointikin on pohjimmiltaan aivan erilaista kuin eläinten valtataistelu, tapahtuuhan se sääntöihin perustuvassa yhteiskunnassa.
Puolakkalainen näkemys yhteiskunnan ja ihmisen synnystä on esitelty Pertti Koskelan kirjassa Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty. (Kirjan esittely täällä). Teos sisältää myös esseen Ihmisen ja eläimen ero. Teoksessa käydään läpi myös Puolakan aristoteelis-hegeliläis-marxilainen filosofinen metodi, johon hänen näkemyksensä perustuu.
de Waal sai laajasta ja ansiokkaasta tutkimuksestaan paljon tunnustusta ja kunnianosoituksia. Niistä huolimatta hän oli vaatimaton ja tuki vahvasti nuoren sukupolven käyttäytymistieteilijöiden työtä.
Viitteet
[1] Nature 10.4.2024, Andrew Whiten: Frans de Waal (1948–2024), primatologist who questioned the uniqueness of human minds.
[2] Pertti Koskela: Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty. Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi. Uusi historia ry, 2022, 238.
[3] Koskela 2022, 242.
[4] Koskela, 2022, 156.
[5] Koskela. 2022, 268.
