Sisällys
- Spekulaatiota ihmissuvun esihistoriasta?
- Avain ihmissuvun syntyyn: keskinäinen jako
- Ensimmäinen ihminen löytyy ajattelemalla eikä kävelemällä!
- Epäsuoria ja suoria empiirisiä todisteita
- Ihmisestä tuli ihminen yhteiskunnassa
- Viitteet
Universaalihistoriani pysyy pystyssä tai kaatuu sen varassa, miten määrittelen yhteiskunnan.
Spekulaatiota ihmissuvun esihistoriasta?
Miten voin todistaa seuraavat seikat:
(1) Noin 2,6 milj. vuotta sitten alkoi kehittyä tapa, jonka mukaan ihmistymisen tielle lähteneessä laumassa urokset joutuivat saalista (lähinnä haaskoja) saatuaan jakamaan sitä “kaikille” – siis myös kanssaan kilpailuasemassa oleville uroksille.
(2) Homo rudolfensiksen, Homo erectuksen tai Homo ergasterin (1) suhteellisen äkillinen ilmaantuminen noin 2 milj. vuotta sitten johtui siitä, että verisukulaisuuden yhdistämät vierekkäiset perusyksiköt, Homo-suvun laumat, alkoivat tehdä yhteistyötä etsiessään suurten märehtijöiden haaskoja tai metsästäessään riistaa.
Se, että ns. Homo habiliksilla aivot eivät kehittyneet ja kädet pysyivät pitkinä, selittyy sillä, että ne eivät tuota ”tuotantotapaa” omaksuneet. Niiden elinolot eivät pakottaneet siihen, koska ne jäivät elämään metsämaille ja pääsivät puihin petoja pakoon. Lisäksi metsämailla oli enemmän ravintoa kuin aukeilla savanneilla. – Tuo oli karkeistettu selitys.
Vain ne vierekkäiset perusyksiköt, joiden välillä oli enemmän tai vähemmän verisukulaisuutta, toimivat yhteistyössä. Muita kartettiin, pelättiinkin. Keskenään täysin tuntemattomien perusyksiköiden välit olivat luonnostaan pääsääntöisesti vihamieliset.
Vaikka siis Homo-suvun lajien anatomia 2 milj. vuotta sitten oli hyvin erilainen verrattuna niihin Homo sapiensin edustajiin, joiden anatomia oli muodostunut nykyihmisen kaltaiseksi noin 200 000 vuotta sitten, (tai verrattuna neandertalilaisiin, myöhäisempiin erectuksiin Aasiassa, tai jopa Homo florensiensikseen) kaikilla niillä oli sama “tuotantotapa”.
(3) Tuo “tuotantotapa” pysyi ainoana ihmistymisen tielle lähteneiden Homo-lajien parissa siihen saakka, kunnes noin 70 000 vuotta sitten Indonesiassa tapahtunut suuri tulivuorenpurkaus johti ilmaston kylmenemiseen ja vaikeutti kaikkien niiden toimeentuloa.
(4) Noin 70 000 vuotta sitten jotkin ihmispopulaatiot (molekyylibiologien mukaan noin 2000 yksilöä) alkoivat (edelleen molekyylibiologien mukaan) todennäköisesti Jemenin rannikolla, ilmaston kylmenemisen vuoksi tuottaa uudella tavalla: vierekkäiset perusyksikköjen ryhmittymät pyrkivät yhteistyöhön keskenään.
Eivätkö kaikki edellä esittämäni väitteet ole pelkkää spekulaatiota?!
Avain ihmissuvun syntyyn: keskinäinen jako
Kaikki paleoantropologit ja muut tästä aihepiiristä kirjoittavat ovat yhtä mieltä siitä, että noin 75 000 – 45 000 vuotta sitten tapahtui jokin suuri “kulttuuriharppaus”. Arkeologisesta aineistosta voidaan tunnistaa ihmissielu vasta tuolta ajalta. Joitakin merkkejä on jonkin verran aikaisemmalta ajalta. – Poikkeukset vahvistavat säännön.
Mikään uusi empiirinen löytö ei tule todistamaan yhteiskunnan syntyhistoriaan liittyviä väittämiäni. Ne voidaan todistaa vain ajattelemalla.Minun mielestäni avaimen muodostaa suuren eteläafrikkalaisen antropologin Glynn Isaacin teesi “keskinäinen jako loi ihmisen”. “Työn ja hyödykkeiden keskinäinen jako loi ihmisen”. (2)
Luulin kymmenen ja vielä viisikin vuotta sitten, että Isaacin kanta hyväksyttäisiin paleoantropologien keskuudessa yleisesti. – Monet apinatutkijat, evoluutiopsykologit ja paleoantropologit pitävät sitä tärkeimpänä näkökulmana. Mutta he eivät ole likimainkaan enemmistössä eivätkä edes nousemassa enemmistöksi.
Ensimmäinen ihminen löytyy ajattelemalla eikä kävelemällä!
Mitä tapahtui noin 2 milj. vuotta sitten, kun suuriaivoinen Homo rudolfensis (tai Homo erectus, Homo ergaster) ilmaantui äkkiä “kuin tyhjästä”? Miten tuohon löydetään vastaus? – Mikään kävellen tavoitettava fossiililöytö ei tule sitä selvittämään. Palapelin paloja täytyy yhdistää ajattelun avulla.
Miten voin todistaa yhteiskunnan olemukseen ja sen syntyhistoriaan liittyvät väittämäni?
Lähtökohtani on yksinkertaisesti tämä ja vain tämä: ne voidaan todistaa vain ajattelemalla. Mikään uusi empiirinen löytö ei tule todistamaan niitä – ei ainakaan yksiselitteisesti ja kumoamattomasti.
Koskaan ei tule löytymään sellaista arkeologista todistetta, joka osoittaisi, että tässä ja tällöin todellakin syntyi perusyksiköiden yksinkertaisten yhteenliittymien, ryhmittymien välille yhteistyötä – liittoutumien liittoutuma eli keskusvallan aihio. Ja koskaan ei tule löytymään sellaista fossiilitodistetta, joka osoittaisi, että Homo habiliksilla perusyksiköt eivät tehneet (ainakaan pääsääntöisesti) yhteistyötä ja että juuri tuollaisen yhteistyön syntyminen oli syy, miksi jotkin Homo habiliksen kaltaiset olennot alkoivat kehittyä aivan eri suuntaan: niiden aivot kasvoivat nopeasti, käsivarret lyhenivät jne.
Evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius totesi muutama vuosi sitten, että ihmissuvun syntyyn liittyvää fossiiliaineistoa on aivan riittävästi:
”Outo väite, kenties, paleontologin suusta: uusimman fossiiliaineiston yksityiskohtainen tuntemus ei ole ihmiskuvamme kannalta kovinkaan tärkeää.” Hänen mukaansa ”meidän on aloitettava kysymällä: mikä on ihminen?” (3)
Kysymyksestä on siis tullut filosofinen. Fortelius oli enemmän oikeassa kuin tiesikään, luulen.
Epäsuoria ja suoria empiirisiä todisteita
Otan ensin esimerkin epäsuorasta todisteesta. Erityisesti maailmanhistoriaa käsittelevässä pääteoksessaan “Verkottunut ihmiskunta” historioitsijat William ja J.R. McNeill etsivät koko ihmiskunnan tien punaista lankaa, inhimillisen verkottumisen moottoria, ydintä. (4) He korostavat tulen merkitystä. Koska tulta varsinaisesti opittiin luovasti tekemään ja käyttämään? 700 000 – 800 000 vuotta sitten? Vai paljon aikaisemmin? Vai myöhemmin? – Oli miten oli, yksi on varmaa: ihmissielu ei syntynyt tulen keksimisen myötä. Ei ilmaantunut merkkejä taiteesta, ei dynaamisesta, innovatiivisesta sopeutumisesta luontoon jne.
Se todistaa epäsuoraan siitä, ettei mikään tekninen keksintö sinänsä synnyttänyt ihmissielua.
Outo väite, kenties, paleontologin suusta: uusimman fossiiliaineiston yksityiskohtainen tuntemus ei ole ihmiskuvamme kannalta kovinkaan tärkeää. Meidän on aloitettava kysymällä: mikä on ihminen?Mikael Fortelius
Ihmisen synnyn syyn täytyy siis olla yhteiskunnallisissa rakenteissa, eli siinä miten Homo-suvun ryhmät muuttivat suhtautumistaan toisiinsa.
Väitän, että myös kaikki käytettävissä olevat empiiriset tosiasiat viittaavat vain yhteen suuntaan: siihen, että edellä hahmottelemani kuva on oikea.
Lisäksi näkemykselleni on varmentumassa yksi hyvin suuri empiirinen todistusaineisto:
Se noin 2000 ihmisen populaatio, josta kaikki maapallon nykyiset ihmiset ovat kehittyneet, eli noin 70 000 vuotta sitten jossain Punaisen meren tai Persianlahden rannikolla ja harjoitti ns. beachcombing-tuotantoa. Jos paleoantropologeista valtaosa tai kaikki päätyvät tuolle kannalle seuraavien 5–10 vuoden aikana, on se suuri riemuvoitto teorialleni. Miksi?
Ihmissuku eli alun perin koko syntymis- muodostumis-, kasvu-, kehityskautensa savanneilla ja metsämailla. – Tätä todistaa jo se, että ihmisen aivot (ja muut inhimillistymisestä todistavat fyysiset piirteet) kehittyivät nimenomaan Itä-Afrikassa, eivät Aasiassa tai Euroopassa.
Tietysti on huomattava, että ihmisen vaellusreitit Afrikasta Aasiaan noudattelivat merenrantoja. Mereneläviä opittiin hyödyntämään jo varhaisessa vaiheessa. Se oli helppoa valtamerten rannoilla, missä nousu- ja laskuveden vaihtelu on suurta. Yhtä kaikki:
Siellä missä oli opittu erikoistumaan beachcombing-tuotantoon ja kehitetty sitä, tuli tarve olla säännöllisessä yhteistyössä niiden pyyntikeräilyä harrastavien perusyksiköiden ja ryhmittymien kanssa, jotka ovat erikoistuneet metsästykseen ja hedelmien ja kasvisten keräilemiseen metsämailla, savanneilla tai viidakoissa.
Tuli siis tarve vaihtaa säännöllisesti hyödykkeitä sellaisten vierekkäisten perusyksiköiden yhteenliittymien kesken, joilla oli erilainen tapa hyödyntää luontoa. Yhteenliittymien säännöllinen yhteistyö, yhteenliittymien yhteenliittymä, merkitsi yhteiskunnan, pyyntikeräilykulttuurin heimon syntyä.
Ihmisestä tuli ihminen yhteiskunnassa
Yhteiskunta koostuu ennen muuta keskusvallasta ja ruohonjuuritason perusyksiköiden yksinkertaisista yhteenliittymistä. Keskusvalta muodostuu virkamiehistöstä, ruohonjuuritaso taas yhdyskunnista, joissa ihmiset tuntevat toisensa henkilökohtaisesti. Noiden kahden voiman välissä ihmisyksilöstä muodostuu persoona.
Persoona haluaa päättää omista asioistaan, omasta seurastaan, yhteiskunnallisten arvostustensa ja henkilökohtaisten mieltymystensä perusteella. Siinä on stimulanssi siihen, miten syntyy uusia valtamuodostelmia keskusvallasta riippumatta ja mahdollisesti sitä vastaan. – Juuri siksi että yksilöstä tulee persoona, pyyntikeräilykulttuurin heimossa keskusvallan ja ruohonjuuritason perusyksiköiden suhde oli hierarkkis-fraktionalistinen ja vertikaalis-horisontaalinen. Hierarkkisuuden oli palveltava fraktionalismia ja vertikaalisuuden horisontalismia.
Miten näkemykseni siis voidaan todistaa? – Edellä esitin muutamia esimerkkejä siitä, miten se voidaan todistaa esihistoriassa ja esihistorian esihistoriassa.
Ajattelussani teleologinen metodi on A ja O. On lähdettävä liikkeelle lopputulemasta.
Viime kädessä näkemykseni todistaa siis esihistorian jälkipuolisko ja koko historiallinen aika. Eli:
Onko jokaisessa käännekohdassa olennaisin muutos juuri muutos keskusvallan ja ruohonjuuritason perusyksiköiden keskinäisessä suhteessa?
Tuo on kysymysten kysymys.
(1) Paleoantropologien keskuudessa noiden nimikkeiden käytöstä on epäselvyyttä, mutta se ei kuulu tähän. Takaisin tekstiin
(2) Isaacilla oli myös muita ilmauksia, eikä hän missään nimessä tajunnut asiaa kovin hyvin. – Suuri kunnia hänelle silti. Takaisin tekstiin
(3) Mikael Fortelius, ”Ihmisen lajikehitys – eli kaamean, karvaisen apinateorian paluu”, Tieteessä tapahtuu Vol 15 Nro 1 (1997) https://journal.fi/tt/article/view/58683/20253. Takaisin tekstiin
(4) McNeill, J.R. & McNeill, William H.: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan. Vastapaino 2012.
Hei Pertti, kiintoisaa pohdintaa vaikka en olekaan erityisesti teleologian kannattaja. Siinä saattaa syy-seuraus suhde (kausaalisuus) mennä väärin päin, tai tulla väärin tulkituksi. Löysin artikkelisi sattumoisin vasta tänään (joulukuu 2020). Siksi tämä myöhäinen kommentti. Tätä lukiessa juolahti mieleeni, että ilman aivojemme *peilisoluja* me emme kykenisi monipuolisiin, rikkaisiin sosiaalisiin suhteisiin. Ihmisyhteisöt eivät toimisi. No, rapsuttelevathan ne monet apina- ja gorillalajitkin toisiaan, eli täytynee näillä serkuillammekin olla otslohkossa peilisoluja. Mutta ihmisellä lienee enemmän ja voimme täten monipulisemmin ja syvällisemmin tuntea mitä kanssaihmisemme tuntevat ja kokevat. Peilisolujen määrällä ja laadulla, näiden hermoratojen kehittymisellä, saattaa olla suuri merkitys niin ihmisyhteisöjen kuin ihmisyksilöidenkin kehittymiseen. Tästä olisi mukava kuulla esim. Prof. Riitta Harin ajatuksia. Hän on tehnyt merkittävän elämäntyön juuri näiden peilisolujen parissa.
Emeritus
Kiitos kommentista. Artikkeli on tosiaan stilisointi filosofi Matti Puolakan alustuksista.
Mielestäni ihmissuvun syntyä ja kehitystä ei ole mahdollista ymmärtää ilman teleologista näkökulmaa. Homo-suvun lajien runsaus kuvastaa teleologista potentian aktualisoitumista, sitä miten ilmiö kehityksensä kuluessa pyrkii aktualisoimaan potentiansa, toteuttamaan kaikki erilaiset aidot mahdollisuutensa.
Kaikella ihmisen käyttäytymisellä on geeniperustansa. Se määrää käyttäytymisen rajat. Elimelliset viat tai sairaudet ovat tietysti asia sinänsä.
Mutta se, miten ihminen käyttäytyy, saattaa noiden rajojen puitteissa vaihdella enemmän kuin millään muulla lajilla. Voidaan helposti löytää ihmisiä, jotka käyttäytyvät niin eri tavoin, että käyttäytymisen perusteella heidän voisi katsoa kuuluvan eri lajeihin.
Dostojevski kirjoitti, että ihminen on olento, joka sopeutuu mihin tahansa. Siinä on ihmisen voima ja heikkous oman ihmisluontonsa edessä. Toivoa sopii, että emme sopeutuisi itsetuhoon, joka meitä uhkaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen muodossa.