Ensimmäinen ihminen löytyy ajattelemalla, ei kävelemällä

Arkeologeja.
Arkeologeja etsimässä muinaislöytöjä. KUVA: pickryl.com.

Seuraava artikkeli on editointi Matti Puolakan kahdesta ex tempore -puheesta vuosilta 2006 ja 2007. Vaikka esihistoriaan liittyviä tiedeuutisia tulee koko ajan lisää, pätee tässä esitetty yleisnäkemys hyvin edelleen.[1]

Tekstiä on muokattu lisää lähinnä selkeyttämisen vuoksi  helmikuussa 2024.

Ihmissuvun syntyyn liittyvässä teoretisoinnissa vallitsee suuri hämmennys. Katsotaanpa alan kirjallisuutta tai tutkimusjulkaisuja, niin kaikissa niissä on lueteltu eklektinen joukko useita syitä, jotka kenties johtivat ihmissuvun syntyyn. Mutta mikä nimenomainen tekijä sen aiheutti – tästä ei vallitse minkäänlaista yksimielisyyttä. Ei ole edes mitään ehdotusta yhtenäiseksi näkemykseksi. Ei ole ollut eikä näytä tulevankaan. Miksi?

Kysymys on filosofinen

Evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius totesi muutama vuosi sitten, että ihmissuvun syntyyn liittyvää fossiiliaineistoa on aivan riittävästi:

”Outo väite, kenties, paleontologin suusta: uusimman fossiiliaineiston yksityiskohtainen tuntemus ei ole ihmiskuvamme kannalta kovinkaan tärkeää.” Hänen mukaansa ’meidän on aloitettava kysymällä: mikä on ihminen?’ ”[2]

Kysymyksestä on siis tullut filosofinen. Fortelius oli enemmän oikeassa kuin tiesikään, luulen.

Mielestäni avaimen muodostaa suuren eteläafrikkalaisen antropologin Glynn Isaacin teesi “työn ja hyödykkeiden keskinäinen jako loi ihmisen”. Luulin pitkään, että Isaacin kanta hyväksyttäisiin paleoantropologien keskuudessa yleisesti. Monet antropologit ja paleoantropologit ovat pitäneet sitä tärkeimpänä näkökulmana, tunnetuin heistä kenialainen paleoantropologi Richard Leakey. Mutta he eivät ole likimainkaan enemmistössä eivätkä edes nousemassa enemmistöksi. Pikemminkin päinvastoin: Isaacin käänteentekevä hypoteesi on pitkälti unohdettu, koska se haastaa kehittämään näkemystä ihmisen synnystä yhteiskunta– ja historianfilosofian suuntaan.

Miten ihmissuku alkoi erkaantua eläinmaailmasta?

Tukeudun Glynn Isaacin teesiin (vaikka sitä myös kritisoin) seuraavissa kolmessa väitteessä.

(1) Noin 2,6 milj. vuotta sitten alkoi ns. Homo habilisten piirissä kehittyä uusi

toimeentulotapa, jonka johdosta urokset joutuivat saalista (lähinnä haaskoja) saatuaan jakamaan sitä “kaikille” – siis myös kanssaan kilpailuasemassa oleville uroksille.

Tämä oli seurausta työnjaosta, jota uusi toimeentulotapa (metsästys ja keräily) edellytti. Saaliin jakaminen kaikille puolestaan pakotti kehittämään koko laumaa koskevia sääntöjä ja niiden valvontaa.

(2) Homo erectuksen [3] suhteellisen äkillinen ilmaantuminen noin 2 milj. vuotta sitten johtui siitä, että verisukulaisuuden yhdistämät vierekkäiset perusyksiköt alkoivat tehdä yhteistyötä etsiessään suurten märehtijöiden haaskoja tai metsästäessään riistaa.

Vain ne vierekkäiset perusyksiköt, joiden välillä oli enemmän tai vähemmän verisukulaisuutta, toimivat yhteistyössä. Muita kartettiin, pelättiinkin. Keskenään täysin tuntemattomien perusyksiköiden välit olivat luonnostaan pääsääntöisesti vihamieliset.

Se, että Homo habiliksilla aivot eivät kehittyneet ja kädet pysyivät pitkinä, selittyy sillä, että ne eivät ryhtyneet yhteistyöhön minkään viereisten laumojen kanssa. Niiden elinolot eivät pakottaneet siihen, koska ne jäivät elämään metsämaille ja pääsivät puihin petoja pakoon. Tuo oli karkeistettu selitys.

Homo-suvun lajien anatomia kehittyi 2 milj. vuoden aikana paljon. Varhaiset erectukset olivat anatomisesti hyvin erilaisia kuin runsaat 200 000 vuotta sitten fossiiliaineistoon ilmaantuneet, anatomisesti täysin kaltaisemme Homo sapiensit. Niillä kuitenkin oli sama ”tuotantotapa”: metsästys ja keräily, eli Glynn Isaacin sanoin: ”työn ja hyödykkeiden keskinäinen jako”.

(3) Tuo “tuotantotapa” pysyi ainoana ihmistymisen tielle lähteneiden Homo-lajien parissa siihen saakka, kunnes noin 70 000 vuotta sitten jotkin ihmispopulaatiot (molekyylibiologien mukaan kenties vain noin 2000 yksilöä) alkoivat (edelleen molekyylibiologien mukaan) todennäköisesti Jemenin rannikolla, ilmaston kylmenemisen vuoksi tuottaa uudella tavalla: vierekkäiset perusyksikköjen ryhmittymät pyrkivät yhteistyöhön keskenään.

Mutta eivätkö kaikki edellä esittämäni väitteet ole pelkkää spekulaatiota? Miten ne voidaan todistaa?

Miten ja miksi syntyi yhteiskunta ja nykyihminen?

Edelleen: Lähes kaikki paleoantropologit ja muut asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että noin 75 000–45 000 vuotta sitten tapahtui jokin suuri “kulttuuriharppaus”. Arkeologisesta aineistosta voidaan tunnistaa ihmissielu vasta tuolta ajalta. Yksittäisiä merkkejä on kylläkin myös aikaisemmilta ajoilta, mutta ei kokonaisvaltaista, vallankumouksellista muutosta. [4]

Ihmisyhteiskunnan olennaisin piirre on, että siinä samojen sääntöjen alaisuudessa toimii ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka eivät ole jokapäiväisen toimeentulon suhteen riippuvaisia toisistaan. Metsästys– ja keräilykulttuurin heimo oli ensimmäinen ihmisyhteiskunta.

Yhteiskunta koostuu ennen muuta keskusvallasta ja ruohonjuuritason perusyksiköiden yksinkertaisista yhteenliittymistä. Keskusvalta muodostuu virkamiehistöstä, ruohonjuuritaso taas yhdyskunnista, joissa ihmiset tuntevat toisensa henkilökohtaisesti. Noiden kahden voiman välissä ihmisyksilöstä muodostuu persoona.

Persoona haluaa päättää omista asioistaan, omasta seurastaan, yhteiskunnallisten arvostustensa ja henkilökohtaisten mieltymystensä perusteella. Siinä on stimulanssi siihen, miten syntyy uusia valtamuodostelmia keskusvallasta riippumatta ja mahdollisesti sitä vastaan.

Mutta eikö näkemykseni myös yhteiskunnan ja nykyihmisen syntyyn ole pelkkää spekulaatiota? Miten se voidaan todistaa?

Epäsuoria todisteita

Otan ensin esimerkin kahdesta epäsuorasta todisteesta.

(1) Mikään tekninen keksintö sinänsä ei synnyttänyt ihmissielua.

Maailmanhistoriaa käsittelevässä pääteoksessaan “Verkottunut ihmiskunta” historioitsijat William ja J.R. McNeill etsivät koko ihmiskunnan tien punaista lankaa, inhimillisen verkottumisen moottoria, ydintä. [5] He korostavat tulen merkitystä. Koska tulta varsinaisesti opittiin luovasti tekemään ja käyttämään? 700 000–800 000 vuotta sitten? Vai paljon aikaisemmin? Vai myöhemmin? Oli miten oli, yksi on varmaa: ihmissielu ei syntynyt tulen keksimisen myötä. Ei ilmaantunut merkkejä taiteesta, ei innovatiivisesta sopeutumisesta uusiin olosuhteisiin, ei dynaamisesta teknologian kehityksestä, jne.

(2) Mitkään anatomiset muutokset sellaisenaan eivät synnyttäneet ihmissielua.

Anatomisesti kaltaisemme olento, Homo sapiens, ilmestyi fossiiliaineistoon viimeistään 200 000 vuotta sitten (nykytiedon mukaan paljon aikaisemminkin). Ihmissielusta alkoi kuitenkin näkyä merkkejä vasta kymmeniä tuhansia vuosia myöhemmin.

Ihmisen synnyn syyn täytyy siis olla yhteiskunnallisissa rakenteissa, eli siinä miten Homo-suvun ryhmät muuttivat suhtautumistaan toisiinsa.

Väitän, että myös kaikki käytettävissä olevat empiiriset tosiasiat viittaavat vain yhteen suuntaan: siihen, että edellä hahmottelemani kuva on oikea.

Uusia empiirisiä faktoja

Lisäksi on varmentumassa hyvin suuri empiirinen faktajoukko, joka tukee yleisnäkemystäni yhteiskunnan ja ihmissielun synnystä:

Ihmissuku oli elänyt koko syntymisensä ja kehittymisensä ajan savanneilla ja metsämailla. Tätä todistaa jo se, että ihmisen aivot (ja muut inhimillistymisestä todistavat fyysiset piirteet) kehittyivät nimenomaan Itä-Afrikassa, eivät Aasiassa tai Euroopassa. Mutta ihmislajien vaellusreitit Afrikasta Aasiaan noudattelivat merenrantoja. Mereneläviä opittiin hyödyntämään jo varhaisessa vaiheessa. Se oli helppoa valtamerten rannoilla, missä nousu- ja laskuveden vaihtelu on suurta.

Se kenties vain noin 2000 ihmisen populaatio, josta nykyihmiset ihmiset ovat kehittyneet, harjoitti ns. beachcombing-tuotantoa jossain Punaisen meren tai Persianlahden rannikolla noin 70 000 vuotta sitten. [6]

Siellä missä oli opittu erikoistumaan beachcombing-tuotantoon tuli tarve olla säännöllisessä yhteistyössä niiden perusyksiköiden ja ryhmittymien kanssa, jotka ovat erikoistuneet metsästykseen ja keräilyyn lähinnä savanneilla.

Tuli siis tarve vaihtaa säännöllisesti hyödykkeitä sellaisten vierekkäisten perusyksiköiden yhteenliittymien kesken, joilla oli erilainen tapa hyödyntää luontoa. Yhteenliittymien säännöllinen yhteistyö, yhteenliittymien yhteenliittymä, merkitsi yhteiskunnan, pyyntikeräilykulttuurin heimon syntyä.

Eksaktia empiiristä todistetta ei tule koskaan löytymään

Miten siis voin todistaa näihin kahteen olennaiseen taitekohtaan – ihmissuvun syntyyn ja yhteiskunnan ja varsinaisen nykyihmisen syntyyn – liittyvät väittämäni?

Lähtökohtani on yksinkertaisesti tämä ja vain tämä: Mikään uusi empiirinen löytö ei tule todistamaan niitä. Mikään kävellen tavoitettava fossiililöytö ei tule niitä selvittämään – ei ainakaan yksiselitteisesti ja kumoamattomasti. Ne voidaan todistaa vain ajattelemalla. Palapelin paloja täytyy yhdistää ajattelun avulla.

Ja koskaan ei tule löytymään sellaista fossiilitodistetta, joka osoittaisi, että Homo habiliksilla perusyksiköt eivät tehneet (ainakaan pääsääntöisesti) yhteistyötä ja että juuri tuollaisen yhteistyön syntyminen oli syy, miksi suuriaivoinen Homo erectus ilmaantui äkkiä “kuin tyhjästä” noin 2 milj. vuotta sitten, ja alkoi kehittyä aivan eri suuntaan.

Koskaan ei tule löytymään sellaista arkeologista todistetta, joka osoittaisi, että tässä ja tällöin ajanjaksolla noin 60 000–70 000 vuotta sitten todellakin syntyi perusyksiköiden yksinkertaisten yhteenliittymien, ryhmittymien välille yhteistyötä – liittoutumien liittoutuma eli keskusvallan aihio.

Ajattelussani teleologinen metodi on A ja O. On lähdettävä liikkeelle lopputulemasta. Viime kädessä tätä näkemystä todistaa siis esihistorian jälkipuolisko ja koko historiallinen aika. Ja ennen kaikkea se, miten määrittelen  ihmisyhteiskunnnan. [7]

Viitteet

[1] Uudempaa empiiristä aineistoa, kirjallisuutta ja tiedeuutisia on käyty läpi teoksessa Koskela Pertti 2022, Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty, Uusi historia ry.

[2] Fortelius, Mikael: ”Ihmisen lajikehitys – eli kaamean, karvaisen apinateorian paluu”, Tieteessä tapahtuu Vol 15 Nro 1 (1997).

[3] Paleoantropologien keskuudessa käytetään erilaisia nimikkeitä (Homo erectuksen lisäksi mm. Homo rudolfensis, tai Homo ergaster). Niiden eroista myös on epäselvyyttä, mutta sellaiset kiistat eivät kuulu tämän artikkelin aihepiiriin.

[4] Koskela 2022, s. 169 ja 171.

[5] McNeill, J.R. & McNeill, William H.: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan. Vastapaino 2012.

[6] Koskela 2022, s. 171.

[7] Yhteiskunnan määritelmä ja yhteiskunnan syntyvaiheet tarkemmin – niin filosofiset (loogiset) kuin empiiriset perusteet, ks. Koskela 2022, 3 luku s. 149.

 

Kommentoi