- Matti Puolakka, Ituja-lehti 2/1982
Itu-filosofian ydin voidaan esittää yhdellä lauseella esimerkiksi näin: Inhimillinen tieto syntyy siitä, mitä sosiaalisten paineiden vuoksi “pitäisi” unohtaa. Tiedon inhimillisyyttä (sen merkittävyyttä, luovuutta) voidaan arvioida tuolta — vain tuolta — kannalta. Näkökulmamme on hyvin teoreettinen, mutta siksi juuri myös käytännöllinen. Pohdittaessa tuolta kannalta yksilöllisiä elämänkokemuksia tai julkista yhteiskunnallista keskustelua päädytään yllättäviin, totunnaisista poikkeaviin huomioihin.
Jokaista poliittista (tai mitä tahansa muuta) liikettä tulisi arvioida ennen kaikkea siltä pohjalta, mitä tuon liikkeen sisällä pyritään “unohtamaan”. Samoin jokaista erillistä julkaisua tai mitä tahansa yksittäistä puheenvuoroa tulisi tarkastella ensiksi siltä kannalta, mitä siinä on jätetty käsittelemättä.
Ilmausta ‘‘unohdettu, ‘‘jätetty käsittelemättä” tai “torjuttu” käytämme dialektisella emmekä mekaanisella tavalla. Tämä tarkoittaa seuraavaa: “unohdettu” on “aktiivisti unohdettua”, eli sellaisten asioiden “unohtamista, jotka olennaisesti liittyvät käsiteltävään aiheeseen tai esillä oleviin pyrkimyksiin. Tällä varauksella minkä tahansa yhteisön tai julkaisun arvioimisessa on tärkeintä se mistä siinä ei puhuta — siitä paljastuu olennaisin!
Arvioitaessa jonkin liikkeen tai kenen tahansa henkilön tähänastista toimintaa/elämää, niin päähuomio tulisi kiinnittää parhaimpiin saavutuksiin. Siitä löytyy avain myös menneisyyden pahimpien erehdysten ymmärtämiseen. Ja toisaalta: arvioitaessa minkä tahansa liikkeen tai kenen tahansa yksittäisen ihmisen tulevaisuutta, niin päähuomio tulisi kiinnittää suurimpiin heikkouksiin, räikeimpiin (kollektiiviseen tai yksilölliseen) itsepetokseen, eli siihen mitä kaikkein aktiivisimmin “unohdetaan”.
Tällaista näkökulmaa ei ole sisältynyt marxilaiseen keskusteluperinteeseen, ja se on käsittääksemme sen keskeinen heikkous. Perinteinen marxilainen ihmiskäsitys ja moraalifilosofia kannustaa etsimään muiden (“väärässä olevien”) mielipiteiden takaa (itse)petosta. Itufilosofian mukaan taas jokaisen yksilön ja yhteisön tietoisuus kehittyy viime kädessä vain omaa itsepetosta paljastamalla.
