Yhdistyvä ihmiskunta

EU ja laillisuus­periaate

KUVA: Wikipedia
“Jos EU hakisi jäseneksi Euroopan unioniin, sitä ei hyväksyttäisi, koska se ei täytä siihen vaadittavia demokratiakriteerejä.”(1) – Noin totesi vuonna 2002 Alexander Stubb, silloisen komission puheenjohtajan Romano Prodin neuvonantaja. Hän oli enemmän oikeassa kuin tajusikaan.

EU on rakenteellisessa kriisissä. Sen kriisi johtuu laillisuusvajeesta. Se ei ole sattuma eikä yksittäisten poliitikkojen tai eturyhmien syytä, vaan aikakauden ilmiö. EU on maailmanhistoriallisesti uudentyyppinen poliittishallinnollinen rakennelma. Se on eurooppalainen yritys vastata globalisaation haasteisiin.

EU:n laillisuusvajeesta huolimatta sen jäsenvaltioiden suuri enemmistö on aidosti demokraattisia valtioita. Siksi EU:ta on mahdollista uudistaa.

EU:n rakenteet eivät ole kaikilta osin laillisuusperiaatteen mukaiset

Globalisaatio on toistaiseksi ollut lähinnä talouden globalisoitumista. Talouden globalisointi on ollut ennen kaikkea spekulatiivisen finanssipääoman globalisoitumista. Globalisaatio on tapahtunut spekulatiivisen finanssipääoman ehdoilla. Niin myös EU:n integraatio.

EU ilmentää spekulatiivisen finanssipääoman hallitsevaa asemaa maailmassa ja sen ristiriitaista suhtautumista oikeusvaltioon: toisaalta spekulatiivinen finanssipääoma tarvitsee laillisuusperiaatetta toimintansa turvaamiseksi ja voittojen kotiuttamisen varmistamiseksi, toisaalta se korruptoi valtiokoneistoa eri maissa saadakseen taloudellista etua.

EU:ta on koko sen olemassaolon ajan rakennettu sekä demokraattiselle että totalitaristiselle perustalle. Molemmat tendenssit ovat vahvistuneet.

Demokraattinen tendenssi EU:ssa näkyy esimerkiksi kansainvälisen lain, ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun korostamisena niin EU:n kuin jäsenmaiden päätöksenteossa.

Edelleen: EU:ssa on paljon laillisuusvalvontaa ja EU:n virkamiehiä voidaan tutkia, syyttää ja tuomita mm. korruptiorikoksista.

EU:n totalitarististen tendenssien juuret ovat EU:n rakenteissa. Ne eivät ole kaikilta osin laillisuusperiaatteen mukaiset.

EU-tason päättäjät eivät ole oikeusvaltioille ominaisen kattavan laillisuusvalvonnan alaisia. EU:ssa ei ole (virka)rikoslakia eikä sen pohjalta toimivaa rikospoliisia, syyttäjälaitosta ja (virka)rikostuomioistuimia. EU-virkamiehiä, europarlamentaarikkoja ja EU:n päätöksentekoon osallistuvia jäsenmaiden huippupoliitikkoja ei ole mahdollista tutkia, syyttää ja tuomita EU:n tasolla EU-lakien ja EU-sopimusten rikkomisesta – siis EU-tason virkarikoksista. Niiden osalta he ovat käytännössä lain yläpuolella.

Totalitaristiset tendenssit näkyvät laittomuuksina, joita tapahtui mm. EU:n itälaajentumisen yhteydessä, rahaliiton perustamisen ja toiminnan yhteydessä sekä siinä, miten EU-virkamiehet ovat olleet mukana pakottamassa Kreikkaa noudattamaan EU:n perusoikeusasiakirjan vastaista kurjistamispolitiikkaa holtitonta keinottelua harjoittaneiden kansainvälisten pankkien pelastamiseksi.

EU:n totalitaristiset tendenssit ovat uudentyyppistä totalitarismia, totalitaristista korruptiota. Totalitaristinen korruptio tarkoittaa sitä, että oikeusviranomaiset sallivat maan poliittiselle ja virkamiesjohdolle joitakin laittomuuksia “maan tapana”. Totalitaristinen korruptio on eri asia kuin “perinteinen” totalitarismi – EU ja valtaosa sen jäsenmaista eivät voi taantua “perinteiseen” totalitarismiin. Toisaalta totalitaristinen korruptio on eri asia kuin “tavallinen” korruptio – totalitaristisessa korruptiossa saattaa olla vain vähän “tavallista” korruptiota.

EU:n rakenteet suosivat nimenomaan totalitaristista korruptiota, poliittisia lehmänkauppoja perussopimuksia rikkoen. EU-virkamiehet ovat alttiita komission ja/tai suurten jäsenmaiden poliittisen johdon poliittiselle ohjaukselle ja nämä alttiita harjoittamaan poliittista ohjausta, koska laillisuusvalvonta ei sido kumpiakaan. – Oikeusvaltiossa ei tulisi kysymykseenkään, että perustuslain noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä käytäisiin samalla tavalla poliittista kauppaa.

EU:n perussopimukset eroavat ratkaisevalla tavalla oikeusvaltioiden perustuslaeista

Oikeusvaltioperiaatteen vastainen ”hallitusmuoto” tuli EU:n rakenteisiin ns. perustuslaillisten sopimusten, Maastrichtin sopimuksen ja sen jälkeen Lissabonin sopimuksen mukana. Ne ovat perustuslain kaltaisia, koska ne ovat jäsenmaiden perustuslakien yläpuolella.

Kaikkien maiden perustuslaeissa on kauniita fraaseja, niin myös EU:n perustuslaillisissa sopimuksissa. Mutta demokraattisten valtioiden perustuslaeissa on fraasien ohella ja fraaseille konkreettista sisältöä antamassa valtion rakenteita koskevat täsmälliset säädökset, jotka takaavat laillisuusperiaatteen – mm. valtion viranomaisten laillisuusvalvonnan.

Siinä määrin kuin EU:n perustuslaillisissa sopimuksissa on EU:n rakenteita koskevia säädöksiä, ne ovat oikeusvaltioperiaatteen vastaisia, koska laillisuusvalvonta ei ole kattavaa. Siksi EU:n perustuslaillisissa sopimuksissa mainitut – sinänsä kannatettavat – perusarvot muuttuvat väistämättä sisällyksettömiksi fraaseiksi.

(1)Alexander Stubb, “Miksi Euroopan unionia tarvitaan?”, HS 17.3.2002.

Alkuun » Historia » Yhdistyvä ihmiskunta » EU ja laillisuus­periaate

Kirjoittajasta

Pertti Koskela

Pertti Koskela

Päätoimittaja. EU- ja taloustutkimus, lähihistoria -työryhmä. Tarinat, musiikki.
Uuden Suomen blogi

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.