Mitä aikaa elämme?
4. Luku
Sisällys
Globaaliyhteiskunnan perusosat
Globaali keskusvalta
Valtiot
– Valtion olemus</
– Valtioiden luonteessa tapahtuu muutos
Eettinen kansalaisyhteiskunta
Kaikki ihmissuvun tähänastiset organisaatiot – olivat ne sitten laumoja, heimoja tai valtioita – ovat suhtautuneet muihin vastaaviin organisaatioihin vihamielisesti. Nykyisinkin valtiot pitävät muita valtioita potentiaalisina vihollisinaan. Sitä varten niillä on armeija.
Globaaliyhteiskunnalla ei ole ulkoisia vihollisia, eikä se suuntaudu mitään toista ihmisyhteiskuntaa tai valtiota vastaan. Siksi globaaliyhteiskunta ei ole valtio sanan varsinaisessa mielessä.
Tämä on olennaisin visio, kun pohditaan tulevaisuuden globaaliyhteiskuntaa.
Globaaliyhteiskunnan muodostuminen on useita sukupolvia kestävä prosessi. Sen peruspiirteitä on kuitenkin mahdollista hahmotella yleisellä tasolla jo nyt, vaikka yksityiskohdista ei tietenkään voida vielä sanoa mitään varmaa.
Seuraava lyhyt esitys globaaliyhteiskunnan peruspiirteistä pohjautuu toisaalta historianfilosofiseen yhteenvetoon ihmissuvun koko tien perusopetuksista (ks. liite 3), toisaalta sellaisiin tulevaisuuteen viittaaviin piirteisiin, joita on jo nähtävissä nykymaailmassa.
Globaaliyhteiskunnan perusosat
Globaaliyhteiskunnan juuret ovat demokraattisissa oikeusvaltioissa ja kansainvälisen oikeuden kehityksessä.
Yhteiskunnan perusosat [1] muodostuvat globaaliyhteiskunnassa seuraavasti:
(1) Keskusvalta muodostuu kansainvälisistä instituutioista kuten YK:sta alajärjestöineen, kansainvälisistä rikostuomioistuimista ja talousjärjestöistä. Ne demokratisoituvat vähitellen. Prosessi on hidas ja mutkikas mutta väistämätön.
(2) Taloudellispoliittiset eturyhmät muodostuvat itsenäisistä kansallisvaltioista, joiden sisällä puolueet ja muut eturyhmät käyvät edelleen kamppailua tulon- ja vallanjaosta. Oikeusvaltiossa lait säätelevät tätä kamppailua.
(3) Kansalaistasolla tärkein uusi piirre on eettisen kansalaisyhteiskunnan synty. Eettisten kansalaisten verkostot ovat globaaliyhteiskunnan tärkein osa, sen kehitystä eteenpäin vievä voima.
Globaali keskusvalta
Keskusvalta ei ole poliittinen valtaelin. Se toimii virkamiesmäisesti ja sovittelee valtioiden ja kansainvälisten taloudellispoliittisten intressiryhmien välisiä ristiriitoja.
Valtiot
Valtion olemus
Kaikilla historiassa esiintyneillä valtiotyypeillä on yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta seuraavat kolme ominaispiirrettä:
(1) Valtiot ajavat omaa etuaan, siten kuin niiden johtajat sen käsittävät, tarpeen vaatiessa muita valtioita vastaan. Siinä on niiden olemassaolon oikeutus ja syy. Ne eivät pyri, eivätkä voi pyrkiä puolustamaan ihmiskunnan kokonaisetua. Se toteutuu valtioiden toiminnassa parhaimmillaankin vain satunnaisesti.
Viime kädessä valtioiden olemassaolon tarkoitus on sota, joko valloitussota tai (oikeutettu) puolustautuminen sitä vastaan.
(2) Valtioiden politiikasta päättävät puolueet ajavat oman eturyhmänsä etua. Siinä on myös puolueiden olemassaolon oikeutus ja syy. Ihmiskunnan kokonaisedun kannalta puolueiden keskinäiset kiistat ovat pohjimmiltaan irrationaalisia, silloinkin kun oman eturyhmän etua ajetaan rationaalisesti.
Poliittisen vallan käyttäjillä on kuitenkin ihmisluonnosta kumpuava taipumus hankkia erityisiä oikeuksia ja muodostaa eliittiä, joka asettuu tilaisuuden tullen paitsi muuta yhteiskuntaa, myös omaa eturyhmää vastaan. Tosiasioiden peittely sekä lakien kiertäminen ja jopa rikkominen kuuluvat valtiojohdon olemukseen myös demokraattisissa oikeusvaltioissa.
(3) Valtio sovittelee eturyhmien ristiriitoja. Instituutioidensa, erityisesti väkivaltamonopolin avulla se voi alistaa sorrettuja yhteiskuntaryhmiä, mutta myös ylläpitää yhteiskuntarauhaa.
Valtioiden luonteessa tapahtuu muutos
Ihmiskunnan kohtalo on valtioiden ja niitä johtavien poliittisten puolueiden käsissä. Näin on, vaikka globaaliyhteiskunta on muodostumassa. Toisaalta globalisaatio vaikuttaa siihen, että valtioiden luonteessa tapahtuu muutosta.
(1) IT-vallankumouksen oloissa perinteinen imperialismi on muuttunut finanssi-imperialismiksi. Suurvaltojen käynnistämien, kansainvälisen lain vastaisten valloitussotien aika on päättymässä tai jo päättynyt. Tämä on historiallinen edistysaskel.
Finanssi-imperialismilla tarkoitamme ensinnäkin politiikkaa, jossa suurvallat ajavat oman maansa spekulatiivisen finanssipääoman etua. Mutta uusi piirre on, että spekulatiivisesta finanssipääomasta on muodostunut valtioista riippumaton globaali toimija, joka riistää valtioiden – myös perinteisten imperialistimaiden – kansallisomaisuutta ja verotuloja.
Vaikka finanssi-imperialismi toimii usein lain yläpuolella tai sitä vastaan, se tarvitsee kuitenkin lain suojaa voidakseen toimia ja kotiuttaa voittonsa.
(2) Talouden globalisoituminen pakottaa valtioita kunnioittamaan solmimiaan kansainvälisiä sopimuksia ja hillitsee halua hyökkäyssotiin.
(3) Kansainvälisen lain vahvistuminen pakottaa valtioita alistumaan siihen ja rajoittamaan yhteistyötä sellaisten valtioiden kanssa, jotka sitä rikkovat. Tärkeä esimerkki tästä on se, että ihmisoikeusloukkauksia ei pidetä enää yksinomaan valtioiden sisäisinä asioina.
(4) Kansainvälinen laki voi perustua vain valtioiden itsemääräämisoikeuteen. Kansainvälisen lain vahvistuessa myös valtioiden suvereniteetti vahvistuu.
(5) Ihmiskunnan itsetuhon uhka pakottaa valtioita huomioimaan päätöksissään lisääntyvässä määrin myös globaalin kokonaistilanteen.
(6) Internetin ja sosiaalisen median ansiosta kansalaisten vaikutusmahdollisuudet kasvavat niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Valistunut yleinen mielipide voi painostaa valtioita tekemään ihmiskunnan selviytymisen kannalta välttämättömiä päätöksiä.
Kuluneen sadan vuoden historia osoittaa, että demokraattiset valtiot ovat uudistumiskykyisiä. Edellä luetellut aikakaudelle ominaiset piirteet merkitsevät myös, että demokraattiset oikeusvaltiot ovat alkaneet menettää imperialistista luonnettaan. Se on maailmassa tapahtuvista poliittisista muutoksista kaikkein syvällisin.
Tämä ei tarkoita, että sodat olisivat katoamassa maailmasta. Mutta ne ovat muuttumassa paikallisemmiksi, ja pitkän tähtäimen visio maailmasta ilman sotia on tullut reaaliseksi mahdollisuudeksi.
Eettinen kansalaisyhteiskunta
Eettisen kansalaisyhteiskunnan synty on maailmanhistorian tärkein uusi piirre. Se muodostaa vastapainon perinteiselle politikoinnille. Se luo valistunutta yleistä mielipidettä, joka pakottaa puolueet muuttamaan kantojaan ja johtaa siten vähitellen valtion luonteen muuttumiseen.
Eettinen kansalaisyhteiskunta voi syntyä vasta nykyaikana, ihmiskunnan yhtenäistymisen aikakaudella.
IT-vallankumouksen yhteiskunnallisista vaikutuksista tärkein on se, että yksilöt saavat uudenlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa globaalisti sekä itseään koskeviin että ”koko maailman” asioihin. Valtioiden ja puolueiden rinnalle syntyy globaalille, kansalliselle ja ruohonjuuritasolle tasolle eettisten maailmankansalaisten verkostoja.
Eettisyydellä tarkoitamme itsetarkoituksellista oikeudentajua. Yhteiskunnallisella tasolla se merkitsee maailman kaikkien kansalaisten ihmisoikeuksien puolustamista ja ihmiskunnan kokonaisedun asettamista minkä tahansa eturyhmän etujen edelle.
Perinteiset kansalaisjärjestöt ovat luonteeltaan yhden asian järjestöjä – silloinkin kun niillä on useita tavoitteita. Näin katsottuna myös kansalaisjärjestöt ovat viime kädessä eturyhmiä. Nekään eivät edusta eettistä kansalaisyhteiskuntaa siinä merkityksessä, mikä termillä tässä on.
Internetin yleistymisen jälkeen monilla tahoilla muutosvoimien piirissä asetettiin tavoitteeksi ”verkostojen verkoston” tai ”foorumien foorumin” luominen. Vaikka ne ovat innostaneet miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa, tuossa varsinaisessa tavoitteessa ei mikään yrityksistä ole onnistunut. (Ks. esim. arviomme Maailman sosiaalifoorumista (tulossa) sekä EU:n uudistamiseen pyrkivästä DiEM25:stä).
Yhteenveto kritiikistämme näitä yrityksiä kohtaan kaikkein lyhimmässä muodossa:
(1) Historia ei ala meistä; keskustelun lähtökohtana oltava paitsi päättyneen aikakauden kokemukset, myös ihmissuvun koko taival ja ihmiskunnan yhteinen tietämys ihmisen ja eläimen eroista.
(2) Maailman ongelmat ovat yhteisiä; keskustelun on oltava avoin kaikille laillisille mielipidesuuntauksille.
(3) Globaali eettinen kansalaisyhteiskunta voi järjestäytyä vain keskustelun varaan. Toiminta ilman eettis-intellektuaalisia perusteita johtaa harhaan, pahimmillaan uusiin vääryyksiin.
Käytännön ehdotuksia siitä, miten eettinen kansalaisyhteiskunta voisi organisoitua esitellään osassa 2: Mitä on tehtävä?.
VIITTEET:
[1] Ks. Yhteiskunnan määritelmä
