Historianfilosofia

Hegelin logiikka, Pääoman logiikka ja ihmissuvun tien logiikka

Kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen musiikilla oli hyvin tärkeä merkitys kansallisen tietoisuuden herättämisessä. Mikä oli tuollaisten hengentuotteiden arvo taloudellisesti katsottuna? Siihen ei arvolaki päde. KUVA: © Uusi historia ry

Johdannoksi

Matti Puolakka sanoi alkaneensa vasta 1990-luvulla käsittää Hegelin logiikkaa. Hän alkoi soveltaa sitä omien sanojensa mukaan ”luovasti omaksuen”. Hän tarvitsi sitä voidakseen loppuun asti selittää sen, miten ihmissuvun historia on kokonaisuus – eli aatehistorian, esihistorian ja historian ykseys – ja miten punainen lanka kiertyy eri perusvaiheiden kautta auki. Se oli hänelle ainoa keino saada palapelin palaset loksahtamaan kohdalleen.

Mitään kokonaisesitystä Hegelin logiikasta hän ei ennättänyt kirjoittaa.

Hän antoi suuren arvon monille suomalaisille ja kansainvälisille Hegel-tutkijoille, vaikka tulkitsikin Hegeliä joissakin olennaisissa kysymyksissä erilaisella, myös vastakkaisella tavalla.

Hän kirjoitti vuonna 2013 mm. näin:

”Mitkähän oikeastaan ovat Hegelin logiikan pääajatukset? Tästä aiheesta ei ole olemassa minkäänlaista yleistä yhteisymmärrystä.”

”Varmaa on minusta seuraava: ihmiskunnan kirkkaimmat mielet eivät ole vielä päässeet selvyyteen Hegelin keskeisimmistä käsitteistä.”

”Kohta ihmiskunta alkaa keskustella siitä uudelleen ja uudella tavalla. Se on aatehistorian lähitulevaisuuden yksi keskeinen elementti.”

Seuraavassa on eräs esimerkki siitä, miten Matti Hegelin logiikkaa käytti: mitä tahansa ilmiötä tutkittaessa tulee aina etsiä kaikkein tyhjin, vähämääreisin abstraktio, käsite, ja sen jälkeen edetä siitä yhä sisältörikkaampiin, konkreettisempiin abstraktioihin, käsitteisiin, ilmiötä selitettäessä.

Seuraava artikkeli on yhdistelmä Matin lukuisista puheista ja kirjoituksista eri vuosilta.

Marxin Pääoma Hegelin logiikan sovelluksena

Miten noudatamme Hegelin logiikkaa ihmissuvun synnyn selittämisessä? Tukeudumme siihen usealla tavalla. Seuraavaksi otamme esille vain yhden näkökulman: miten selittää ihmissuvun syntyä ja kehitystä jonkin keskeisen abstraktin ja vähämääreisen peruskäsitteen kannalta?

Hegelin logiikan sovelluksista Marxin Pääoma on (ainakin toistaiseksi) ylivoimaisesti tärkein.

Marx ei aloittanut Pääomaa käsittelemällä kapitalismin synnyn ulkoisia ehtoja, kuten maatalouden merkitystä. Hän ei aloittanut kapitalistisen talouden synnystä ja historiasta. Hän etsi kapitalistisen talouden sisäisiä lainalaisuuksia.

Hän totesi syntyneelle kapitalistisen yhteiskunnan taloudelle kaikkein tunnusomaisimman piirteen: Pääosa tuotannosta tapahtuu markkinoita varten. Hän analysoi markkinoita varten tuotetun hyödykkeen (kansantaloustieteellisessä kirjallisuudessa ”tavaran”) kaikkein yleisimmät piirteet, siis sellaiset, jotka kuvaavat kaikkia mitä erilaisimpia sen aikaisessa yhteiskunnassa markkinoille tuotettuja hyödykkeitä – olivatpa ne sitten viljasäkkejä, höyryvetureita tai kultakoruja, tiiliä tai taloja, kelloja tai höyrylaivoja.

Hän totesi, että jokaisella tavaralla on käyttöarvo ja vaihtoarvo. Sitten hän osoitti, miten vaihtoarvo määräytyy markkinoilla. Markkinoiden vaihtelujen jälkeen kaikkien tavaroiden arvon määrää niiden tuottamiseksi yhteiskunnallisesti välttämättömän työn määrä. (Itse asiassa tämän osoittivat jo Marxia edeltäneet suurimmat kansantaloustieteelliset ajattelijat. Benjamin Franklinilla oli siitä aivan täsmällinen määritelmä.)

Sen jälkeen Marx jatkoi siitä, miten myös työvoima on kapitalismissa tavara – miten senkin arvo määräytyy samalla tavalla: kysynnän ja tarjonnan vaihtelujen jälkeen palkka asettuu työläisten fyysisen toimeentulon minimirajalle. Se riittää töin tuskin elämiseen ja perheen perustamiseen. – Marxin näkemys kuvasti oikein ensimmäisen teollisen vallankumouksen ajan Britanniaa. Kysymys työvoiman tavaraluonteesta on toinen oloissa, joissa työläisillä on oikeus ammatilliseen ja poliittiseen järjestäytymiseen ja sosiaaliturva. (Käsittelemme sitä artikkelin lopussa ja muualla sivustolla.)

Millä lailla Marxin metodi Pääomassa oli hegeliläinen? Hän määritteli kapitalistisen tuotannon olemukseksi tuotannon markkinoita varten. Ja hän määritteli kaikkein abstrakteimmalla (vähämääreisimmällä) tavalla kapitalistisen talouden selittämiseksi tärkeimmän käsitteen, markkinoille tuotetun hyödykkeen, tavaran, peruspiirteet.

Hegelin logiikka ja ihmiskunnan tie

Ihmissuvun historian tärkein käsite on mielestämme ihminen.

Mutta ihmissuvun historian kokonaisuutta voidaan tarkastella myös jostain nimenomaisesta näkökulmasta.

Voidaan kysyä: mikä on kaikkein abstraktein ja vähämääreisin piirre kuvaamaan kaikkien ihmisyhteiskuntien (pyynti-keräilykulttuurin heimon, erilaisten sivilisaatioiden, valtioyhteiskuntien ja globaaliyhteiskunnan) ja myös ihmistymisen tielle lähteneiden pyynti-keräilykulttuurin laumojen tuotantotapaa?

Me vastaamme näin: ”keskinäinen jako”. Tukeudumme tässä suoraan Glynn Isaacin teesiin ”keskinäinen jako loi ihmisen” eli hyödykkeiden ja työn jako loi ihmisen. Tämä edellyttää tuekseen Mary Leakeyn teesiä ”leiripaikka loi ihmisen”. (Ihminen ei mielestämme syntynyt vielä Homo-suvun laumoissa, vaan vasta niiden pohjalta syntyneessä heimoyhteiskunnassa.)

Homo-suvun pyyntikeräilyä harjoittaneet laumat omaksuivat uuden toimeentulotavan yli 2,6 miljoonaa vuotta sitten: työn- ja hyödykkeiden jaosta päätettiin yhdessä leiripaikalla, jonne kaikkien oli tuotava saamansa saalis, olipa se haaska, hedelmiä tai juuria.

Ihmissuvun historian kaikkia vaiheita voidaan tarkastella ”keskinäisen jaon” näkökulmasta.

Meidän mielestämme ei voida puhua paleoantropologian filosofiasta, ei arkeologian filosofiasta, ei historianfilosofiasta eikä ihmislajin yhtenäistymisen filosofiasta, ellei aseteta tuota kysymystä Marxin Pääoman metodista.

Marxin Pääoman metodin ja meidän metodimme eroja

Marxin Pääoman metodia ei tietenkään voida mekaanisesti noudattaa, kun se otetaan esimerkiksi sovellettaessa Hegelin logiikkaa yhteiskuntakehityksen tutkimiseen.

Homo-suvun historia on siirtymistä yhdenlaisesta substantiaalisesta prosessista toisenlaiseen ja siitä kolmannenlaiseen. Marx esitti Pääomassa pelkästään kapitalistisen talouden kehittymistä sen omalta pohjalta, omana kokonaisuutenaan.

Tukeudumme Marxin Pääoman metodiin ja rakenteeseen, kun kirjoitamme ihmisen lajihistorian logiikkaa. Mutta emme suhtaudu siihen dogmaattisesti, vaan myös arvostelemme Pääoman kokonaisrakennetta. Mahdollisesti meidän suhdettamme Marxin Pääomaan voidaan verrata siihen, miten Einsteinin fysiikka suhtautuu Newtonin fysiikkaan.

Newton otti lähtökohdaksi absoluuttisen ajan ja absoluuttisen avaruuden. Hän tarvitsi tuollaisia hypoteettisia oletuksia oman näkemyksensä johdonmukaista esittämistä varten. Kuitenkin juuri nuo perusoletukset olivat virheellisiä. Absoluuttisen ajan ja avaruuden oletusta kohtaan esittivät kritiikkiä jo Leibnitz ja Hegel. Mutta fysiikassa Einstein lopulta kumosi sen täysin. Silti Newtonin fysiikka on se, mihin pääasiassa tukeudutaan, kun rakennetaan silta tai lentokone. Jos rakennetaan toisiin aurinkokuntiin menevä avaruusalus, joudutaan tukeutumaan Einsteinin fysiikkaan.

Marxin Pääoma oli aikaansa sidottu

Demokraattisten markkinatalouksien myöhempi kehitys on kumonnut Marxin Pääoman lähtökohtia mm. seuraavalla tavalla:

1) Työvoima ei enää ole tavara

Teollisessa vallankumouksessa hyvin tyypillisellä tavalla työvoima oli tavara. Mutta entä silloin kun ovat olemassa ammatilliset ja poliittiset oikeudet, vapaat vaalit ja hyvä työttömyysturva ja muu sosiaaliturva? Silloin työvoimasta ei voida puhua tavarana.

Työväenluokan taistelu, tuotantovoimien kehitys, poliittinen demokratia, kehittynyt sosiaaliturvajärjestelmä yms. ovat aiheuttaneet sen, että työläisten asema on kapitalismin kehittymisen myötä muuttunut täysin. Työvoiman hinta ei enää määräydy sokeiden markkinavoimien mukaan. Niinpä länsimaissa on jo pitkät ajat ollut mieletöntä väittää, että työvoiman arvo lähestyisi sen tuottamiseen keskimääräisesti välttämättömän työajan arvoa, eli että absoluuttisen kurjistumisen teoria pätisi. – Tätä tosiasiaa ei ole marxilaisten piirissä riittävästi pohdittu.

2) Arvolaki ei enää päde

Markkinoille tuotettujen tavaroiden arvoa määrää yhä vähemmän niiden tuottamiseksi yhteiskunnallisesti välttämätön työajan määrä.

Työläisillä on ammatillisia ja poliittisia oikeuksia. He voivat vaikuttaa ainakin jossain määrin valtion politiikkaan erityisesti demokraattisissa maissa. Valtio puolestaan vaikuttaa palkkojen, hintojen ja voittojen keskinäissuhteeseen sosiaaliturvan, sääntelyn, yritystukien jne. avulla – mitä enemmän, sitä vähemmän tai sitä välillisemmin arvolaki pätee muihinkaan kauppatavaroihin.

Toinen syy, miksi arvolaki ei vaikuta hyödykkeiden hintojen määräytymiseen on se, että henkisen työn tuloksia ei voida mitata arvolain perusteella. Niiden arvoa ei voi määrittää niiden tuottamiseen “yhteiskunnallisesti keskimääräisesti välttämättömän työajan” perusteella.

Miten mitata esimerkiksi Marxin Pääoman tai Kommunistisen puolueen manifestin ”työn arvoa”? Mikä on ”työn arvo” jossain Vincent van Goghin maalauksessa?

Suomalaisen kapitalismin synnyn aikana 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana talous kehittyi hyvin nopeasti metsäteollisuuden ja sitten myös konepajateollisuuden pohjalle. Siihen vaikutti hyvin paljon se, että Suomessa syntyi kolme vallankumouksellista liikettä, jotka kietoutuivat yhteen: porvarillisdemokraattinen liike feodalismia vastaan, kansallinen liike tsarismia vastaan ja taisteleva työväenliike.

Kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen musiikilla oli hyvin tärkeä merkitys kansallisen tietoisuuden herättämisessä. Mikä oli tuollaisten hengentuotteiden arvo taloudellisesti katsottuna? Siihen ei arvolaki päde.

Hegelin logiikka ja keskinäisen jaon uusi muoto, uusi palkanmaksuperiaate

Työn arvoteorian arvostelu tällä tavalla on välttämätöntä paitsi Homo-suvun synnyn ja koko historian ymmärtämisessä, niin myös sen käsittämisessä, millä tavalla tuotantotapa muuttuu, kun ihminen lajina yhtenäistyy.

Uskomme vakaasti, että kaikissa yhteiskunnissa aletaan tällä vuosisadalla jollain tavalla soveltaa keskinäisen jaon periaatetta muodossa ”palkkaa on maksettava myös totuudenrakkauden, oikeudentajun ja solidaarisuuskyvyn perusteella”. (Sovelluksia tulee tietysti olemaan hyvin erilaisia. Siitä ei ole tässä kysymys.)

Väitämme, että luovan työn arvoa on sitä mahdottomampaa määritellä työnarvoteorian perusteella, mitä enemmän siinä on kysymys totuudenrakkaudesta, oikeudentajusta ja solidaarisuuskyvystä. Ne eivät kuulu minkäänlaiseen markkinatalouteen eivätkä myöskään minkäänlaiseen sosialistiseen talousteoriaan.

Hegelin logiikan eräs keskeinen ajatus on se, miten ilmiöt katoavat täydellistymisensä kautta. Kapitalismissa kaikki on kaupan, sanotaan. Noin on erityisesti nykyaikana, spekulatiivisen finanssipääoman ylivallan aikana. Keskinäinen jako muuttuu yhä mielivaltaisemmaksi ja tulo- ja varallisuuserot kasvavat.

Kun oikeudentajusta, totuudenrakkaudesta ja solidaarisuuskyvystä palkitaan, silloin ihminen tavallaan asettaa oman eettisen persoonansa kaupankäynnin kohteeksi. Tuolla tavalla markkinatalous täydellistyy, ja sillä tavalla se myös muuttuu laadullisesti perin juurin.

Ihmiskunta palaa tavallaan juurilleen, leiripaikalle suorittamaan ”keskinäistä jakoa”.

About the author

Pertti Koskela

Pertti Koskela

Päätoimittaja. EU- ja taloustutkimus, lähihistoria -työryhmä. Tarinat, musiikki.
Uuden Suomen blogi

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.