Modernin maailman historia Valtioyhteiskunnat

Historiallisesta ajasta

Ranskan vallankumouksen nopea kääntyminen hirmuvaltaan synnytti kysymyksen: "Miksi vallankumous syö lapsensa?" -- Se on ihmiskunnalle edelleen ratkaisematon kysymys.
Editointi Matti Puolakan puheista ja kirjoituksista
Historiallinen aika on kiistatta ollut ihmiskunnan lisääntyvän itsetuhon aikaa. Sodat ovat tulleet laajemmiksi ja julmemmiksi. Kolonialismi oli hirvittävä asia, samoin uuskolonialismi ja uusliberalistisen globalisaation ääri-ilmiöt. Maailmankaupan ja maailman valtasuhteiden epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa mittaamatonta tuhoa ja inhimillistä kärsimystä. Ihmiselle on tullut mahdolliseksi tuhota koko ihmiskunta joko ydinsodassa tai aiheuttamalla peruuttamaton ympäristökatastrofi.

Kaikesta lisääntyneestä sivistyksestä, koulutusjärjestelmästä, julkisen sanan levinneisyydestä huolimatta kehityssuunta on koko historiallisen ajan ollut kohti ihmiskunnan lisääntyvää itsetuhoa.

1700-luvulla ajateltiin, että valistus ja porvarillinen vallankumous estää ihmiskunnan itsetuhon. 1800- ja 1900-luvulla kasvava määrä ihmisiä ajatteli, että sosialismi estää sen – tästä Rosa Luxemburgin kuuluisa tiivistelmä: ”Sosialismi tai barbaria.” Parikymmentä vuotta sitten monet ajattelivat, että liberaali markkinatalous estää sen. – Uskomus joka tiivistyi Francis Fukuyaman teesiin historian lopusta.

Mutta niin ei ole käynyt.

Millään vuosisadalla ihminen ei niin massiivisesti, määrätietoisesti, ideologisesti perustellen ole teloittanut kaltaisiaan kuin viime vuosisadalla. Katsotaan mistä keskeisestä näkökulmasta tahansa, niin historiallinen aika on ollut ihmiskunnan lisääntyvän itsetuhon aikaa.

Miten ihmiskunta pelastuu? Realistinen, tieteellinen näkökanta ottaa suurimmat tosiasiajoukot huomioon silloinkin kun ne ovat toisilleen vastakkaiset.

Historiallinen aika sisältää myös vastakkaisen tendenssin. Myös se on ollut kasvava, vaikkakin pääsääntöisesti häviävä.

Jo ensimmäisissä kaupunkivaltioissa luotiin lainsäädäntö. Hammurabin lakien tarkoitus oli taata koronkiskureille velkojen maksu, ja koko oikeuskäsitys perustui kostoon. Yhtäkaikki, lainsäädännön synty ja kehitys on luettava tuohon vastakkaiseen tendenssiin. Sillä on oma pitkä historiansa, josta uusimpana ilmauksena on esim. kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien kehitys.

Vastatendenssiin kuuluvat myös kirjallisuus ja taide, jossa kuvataan ihmisyyttä. Samoin tapakulttuurin kehittyminen teurastuksia ja sortoa vastaan.

Antiikin Kreikan filosofia tietenkin kuului tähän vastatendenssiin. Siellä tutkittiin ensimmäisen kerran systemaattisesti sitä, minkälainen olisi oikeudenmukainen yhteiskunta.

Orjakapinat vääryyttä vastaan kuuluivat siihen. Marxille esim. Spartacus, Rooman tärkeimmän orjakapinan johtaja, oli sankari. Kapina tukahdutettiin, mutta se lohkaisi kynnen orjanomistusjärjestelmästä.

Sorrettujen kansallisuuksien, rotujen, kulttuurien, uskontojen kansalaisoikeus- ja itsenäisyystaistelut kuuluvat vastatendenssiin.

Luetteloa tulisi jatkaa, ja täsmentää. Olennaista kuitenkin on:

Miksi vallankumous syö lapsensa? Eli: Mikä ihminen on? – Ilman näiden kysymysten selvittämistä ei ihmiskunta voi astua kestävän kehityksen tielle.

Alkuun » Ihmissuvun tien perusvaiheet » Valtioyhteiskunnat » Modernin maailman historia » Historiallisesta ajasta

Kirjoittajasta

Avatar

Heli Santavuori

Toimitussihteeri, sivujen toteutus ja ulkoasu. VSK-työryhmä. Muistelmat ja tarinat.
Uuden Suomen blogi
Helin liikuntaoppaat ja muita julkaisuja CDON.comista

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.