Historianfilosofia

Puolakkalainen historianfilosofia perustuu toisaalta teoriaan yhteiskuntakehityksen evoluutiosta – eli moraalievoluution, poliittisen evoluution ja eettisen evoluution käsitteisiin – ja toisaalta ihmisyhteiskunnan määritelmään, joka on omaperäinen ja uusi.

Matti Puolakka kutsui historianfilosofista näkemystään filosofiseksi universaalihistoriaksi. Se on yhteenvetoa esihistoriasta, historiallisesta ajasta ja ihmissuvun itsetuntemuksen historiasta. Silloin kokonaisnäkemys supistetaan mahdollisimman lyhyeksi. Esitetään asian olemus ja kehityksen solmukohdat - perusvaiheet - tuon olemuksen kannalta.

Historianfilosofia on kaikkien yhteiskuntaa, ihmistä ja historiaa käsittelevien tieteiden kattotiede. Se, että historianfilosofiaa arvostetaan niin vähän on kaikkein selkein osoitus ihmiskunnan irrationaalisuudesta, kirjoitti Puolakka.


Viime vuosina ja vuosikymmeninä on ilmestynyt lukuisia teoksia, joissa uusimmat tiedot esihistoriasta yhdistetään historiallisen ajan, yleensä koko ihmissuvun historian käsittelyyn.

Tunnetuimpia niistä lienevät Yuval Noah Hararin teos Sapiens – ihmisen lyhyt historia ja Jared Diamondin kolmiosainen historianäkemystä luotaava teossarja, joista tärkein mielestämme on Tykit, taudit ja teräs. Varsin paljon kiinnostusta herätti aikoinaan myös William ja J.R. McNeillin teos Verkottunut yhteiskunta.

Yhteistä näille teoksille on historianfilosofian puuttuminen – puuttuu kokonaisnäkemys filosofian historiasta, erityisesti päättyneen aikakauden aatteellisista väittelyistä. Marxilainen materialistinen historiankäsitys on omaksuttu sitä huomaamatta ja sitä kertomatta – jolloin samalla on hyväksytty myös joitakin sen kohtalokkaita puutteita.

Tästä johtuu, että alan kirjallisuudessa vallitsee valtava käsitesekaannus. Yhtenäistä kuvaa ei yksikään tutkija ole kyennyt luomaan, vaikka yksittäiskysymyksissä heidän työnsä tietenkin ansaitsee suuren arvostuksen.

Puolakkalainen historianfilosofia perustuu marxismin systemaattiseen kritiikkiin ja sen pohjalta luotuun uuteen synteesiin erityisesti valistuksen ja marxismin aatteista. Näkemys filosofian historiaan on aristoteelis-hegeliläis-marxilainen – kaikista näistä suuntauksista ammentava, kaikkia niitä kumoava.

Lue lisää

Lyhyin ihmissuvun tie

Ihmissuvun tie on kehitystä eläimellisestä moraalievoluutiosta poliittiseen evoluutioon ja siitä eettiseen evoluutioon. Nuo kolme muodostavat orgaanisen kokonaisuuden.

Ihmissuvun tien perusvaiheet

Filosofiselle historiankirjoitukselle kysymys vaihejaosta on olennainen. Tällöin vaihejaon tulee heijastaa ilmiön sisäistä kehityslogiikkaa. Seuraavassa koko historia on jaettu kuuteen perusvaiheeseen organisaatiotavan - eli yhteiskunnan määritelmän - kannalta.

Jokaisella vaiheella on oma pääsivunsa. Ne löytyvät allaolevista linkeistä.

Globaaliyhteiskunta

Globaaliyhteiskunta ei ole valtio perinteisessä mielessä, koska sillä ei ole ulkoisia vihollisia. Kaikki yhteiskunnat jakautuvat kolmeen perusosaan. Globaaliyhteiskunnassa ne ovat: 1) Keskusvalta eli valtioiden globaali yhteenliittymä (esim. YK), 2) valtiot, niiden sisällä puolueet ja muut...

Yhteenvetoja ihmissuvun koko tiestä

Yhteenvetoja ihmissuvun koko tiestä Ihmissuvun tien kokonaisuus voidaan esittää monelta kannalta: tuotantotavan historiana, moraalifilosofiselta kannalta, tai sitten lyhyenä loogisena esityksenä. Jälkimmäistä Matti kutsui historian kaavaksi tai kaareksi.

Filosofian uusi historia - Artikkeleita

Kaikki maailmanhistorialliset aikakaudet ovat kirjoittaneet filosofian historian uudelleen omansa näköiseksi. Niin on tehtävä myös nykyisellä, ihmiskunnan yhtenäistymisen vuosisadalla. Ihmissuvun tien punaisen langan selvittäminen edellyttää uutta kokonaisnäkemystä filosofian historiaan, uusien käsitteiden luomista ja vanhojen uudelleentulkintaa. Tämän ajan historianfilosofiaa ei voi syntyä ilman filosofian uutta historiaa.

Historianfilosofia

Ihmisestä dialektiikan mukaan

1. Dialektiikan, ainakin uuden dialektiikan mukaan sen mikä ihmisessä on rujointa, kauheinta, vääristyneintä, epäihmismäisintä täytyy olla kiinteässä yhteydessä siihen mikä ihmisessä on ihmismäisintä, parasta, olennaisinta. 2. Rujointa ihmisessä on itserakkaus, eli pyrkimys lähipiirissä esittää...