Historianfilosofia – johdanto

Puolakkalainen historianfilosofia perustuu toisaalta teoriaan yhteiskuntakehityksen evoluutiosta – eli moraalievoluution, poliittisen evoluution ja eettisen evoluution käsitteisiin – ja toisaalta ihmisyhteiskunnan määritelmään, joka on omaperäinen ja uusi.

Viime vuosina ja vuosikymmeninä on ilmestynyt lukuisia teoksia, joissa uusimmat tiedot esihistoriasta yhdistetään historiallisen ajan, yleensä koko ihmissuvun historian käsittelyyn. Tunnetuimpia niistä lienevät Yuval Noah Hararin teos Sapiens – ihmisen lyhyt historia ja Jared Diamondin kolmiosainen historianäkemystä luotaava teossarja, joista tärkein mielestämme on Tykit, taudit ja teräs. Varsin paljon kiinnostusta herätti aikoinaan myös William ja J.R. McNeillin teos Verkottunut yhteiskunta. Yhteistä näille teoksille on historianfilosofian puuttuminen – puuttuu kokonaisnäkemys filosofian historiasta, erityisesti päättyneen aikakauden aatteellisista väittelyistä. Marxilainen materialistinen historiankäsitys on omaksuttu sitä huomaamatta ja sitä kertomatta – jolloin samalla on hyväksytty myös joitakin sen kohtalokkaita puutteita.

Tästä johtuu, että alan kirjallisuudessa vallitsee valtava käsitesekaannus. Yhtenäistä kuvaa ei yksikään tutkija ole kyennyt luomaan, vaikka yksittäiskysymyksissä heidän työnsä tietenkin ansaitsee suuren arvostuksen.

Puolakkalainen historianfilosofia perustuu marxismin systemaattiseen kritiikkiin ja sen pohjalta luotuun uuteen synteesiin erityisesti valistuksen ja marxismin aatteista. Näkemys filosofian historiaan on aristoteelis-hegeliläis-marxilainen – kaikista näistä suuntauksista ammentava, kaikkia niitä kumoava.

[wpseo_breadcrumb]