Uuden, lakeihin ja kirjoitustaitoon perustuvan hallintotavan vuoksi ne pystyivät alistamaan suhteellisen pysyvästi muita alueita, kansoja ja maita. Vaikka imperiumeja syntyi ja hajosi, valtiolaitos levisi historiallisen ajan kuluessa lähes kaikkialle maailmaan.

Kaupunkivaltioiden syntyessä ihmisestä tuli ihmisen pahin vihollinen. Vastareaktiona sille syntyi eettinen tendenssi, pyrkimys yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen.

Valtioyhteiskunnista alkoi myös tieteen, teknologian ja kulttuurin ennennäkemätön kehitys. Sytykkeenä siihen toimi itsetuhon ja eettisen tendenssin välinen taistelu, jota käytiin paitsi eri yhteiskuntaluokkien ja -kerrosten välillä niin myös niiden sisällä.

Tärkeitä virstanpylväitä historiallisena aikana ovat olleet mm. seuraavat:

Filosofian synty antiikin Ateenassa

Filosofia – eli totuudenetsintä itsetarkoituksena – oli tärkeä käännekohta ihmiskunnan itsetuntemuksen tiellä. Se loi pohjaa myöhemmälle tieteelliselle vallankumoukselle. Antiikin Ateenassa käydyt väittelyt oikeamielisyydestä ovat nykyäänkin tieteellisen ihmiskuvan tärkeimpiä rakennuspuita.

Modernin maailman synty ja valistuksen aika

Länsi-Eurooppa oli keskiajalla huomattavasti kehityksestä jäljessä esimerkiksi Kiinan korkeakulttuurista. Mutta vahvan keskusvallan puuttuminen mahdollisti riippumattomien paikallisyhteisöjen kehittymisen. 1100-luvulta lähtien erityisesti Italian kaupunkivaltioissa syntyi imperialismia harjoittava demokraattinen markkinatalous (ns. kapitalismi). Siitä alkoi ennennäkemätön mutta samalla hyvin ristiriitainen kehitys.

Tuotanto markkinoita varten vaati demokratiaa ja laillisuusperiaatetta hallitsevan luokan piirissä. Se erotti modernin maailman aikaisemmista luokkayhteiskunnista. Kaupankäynnin laajentuminen johti myös kansainvälisen lain syntymiseen valtioiden itsemääräämisoikeuden pohjalta. Syntyivät valistuksen aatteet kirkon auktoriteettiuskoa vastaan, vallan kolmijako-oppi ja ajatus yhtäläisistä ihmisoikeuksista.

Teolliset vallankumoukset johtivat alussa jopa 16-tuntisiin työpäiviin nälkäpalkalla, lapsityövoiman käyttöön jne. Imperialistiset valtiot harjoittivat siirtomaissaan hyvin raakaa sortoa aina näiden itsenäistymiseen saakka.

Modernin maailman oloissa väestön valtaenemmistöllä on ollut kasvavassa määrin mahdollisuus kamppailla demokraattisista oikeuksista ja yhdenvertaisuudesta lain edessä taloudellista riistoa ja ideologispoliittista sortoa vastaan. Kaikissa luokkayhteiskunnissa oikeudenmukaisuutta puolustavalla poliittisella toiminnalla on aina myös eettinen puolensa.

Päättynyt aikakausi ja marxismi

Sosialistisen maailmanjärjestelmän ja kommunistisen maailmanliikkeen nousu ja tuho oli aikakauden merkittävin tapahtuma. Sitä arvioitaessa on huomioitava, mitä vastaan se syntyi – eli ns. kapitalismin kehitysvaiheet kolonialismista uuskolonialismiin ja maailmansotiin.

Demokraattinen markkinatalous ja oikeusvaltio ovat osoittautuneet ainoaksi kestäväksi perustaksi, jonka pohjalle rakentaa. Toisaalta ilman yhteenvetoa päättyneen aikakauden kokemuksista ja ilman marxismin säilyttävää kumoamista ei ole mahdollista luoda uutta historianfilosofista näkemystä ihmiskunnan tiestä ja tulevaisuudesta.

Aikakauden vaihtuminen

Spekulatiivisesta finanssipääomasta on tullut maailmanmahti. Sen sisällä on voimia, jotka toimillaan uhkaavat valtioiden demokraattisia rakenteita. Toisaalta informaatioteknologinen vallankumous tarjoaa aivan uusia mahdollisuuksia jokaiselle osallistua niin oman elämänsä kuin koko ihmiskunnan asioista päättämiseen. Aineelliset edellytykset ihmisen perimmäiselle, psykologiselle vapautumiselle ovat syntyneet.

Koko historiallisen ajan ovat samojen hallinnollisten kokonaisuuksien sisällä vaikuttaneet vastakkaiset tendenssit itsetuhoon ja itsetuntemukseen, laillisuuteen ja laittomuuteen, sotaan ja rauhaan. Molemmat tendenssit ovat vahvistuneet, mutta itsetuhon tendenssi on yhä pääasiallinen puoli.

Valtioyhteiskunnista alkoi kehitys kohti ihmislajin yhtenäistymistä. Mutta valtioiden olemassaolon syy ja tarkoitus on puolustaa oman valtion etua muita valtioita vastaan – viime kädessä sota. Ihmiskunta voi yhtenäistyä vasta, kun valtioiden luonteessa tapahtuu syvällinen muutos.