Käsitteet A-L

Ihmisapina, apinaihminen ja ihminen

sanakirjaAlan tutkijat ja kirjoittajat käyttävät eri tavoin termejä ihmisapina, apinaihminen ja ihminen. Mm. Juha Valste kutsuu apinaihmisiksi kaikkia kahdella jalalla kävelleitä apinoita, jotka ilmaantuivat maailmaan n. 7-8 miljoonaa vuotta sitten, sen jälkeen kun ihmisen ja simpanssin linjat olivat erkaantuivat toisistaan. (Useimmat näistä luokitellaan kuuluvaksi australopithecus-sukuun). Paikoitellen kirjallisuudessa näitä kutsutaan jopa ihmisiksi.

Puolakkalaisessa teoriassa apinaihmisellä tarkoitetaan kaikkia Homo-suvun jäseniä, ja ainoastaan niitä. Australopithecukset olivat (ihmis)apinoita.

Siirtyminen pyynti-keräilykultuuriin – haaskojen hyödyntämiseen, metsästykseen ja kasvisten, juurien, hedelmien, munien, termiittien ym. keräilyyn – synnytti Homo-suvun.

Määrittelemme apinaihmisen on sellaiseksi kahdella jalalla käveleväksi eläimeksi, joka hankkii toimeentulonsa perusyksikön sisäisen, alaryhmien välisen työnjaon avulla.

Tällaisen perusyksikön sisällä on sen kaikkia jäseniä jollain lailla sitovia sopimuksia, jotka mahdollistavat työnjaolla hankitun ravinnon jakamisen niin, että se hyödyttää lauman kaikkia lauman jäseniä.

Lauman kaikilla jäsenillä täytyy olla mahdollisuus myös osallistua sopimusten valvontaan. Alkeellinen, mutta tehokas, valvontamekanismi on luultavasti ollut ”sakinhivutus”.

Näin laumalla oli kilpailuvaltti eloonjäämisessä toisia apinaihmisten laumoja ja muita elollisia vastaan.

Apinaihmisten laumoissa jokaisen yksilön toimeentulo oli täysin riippuvainen tästä työn- ja hyödykkeiden jaosta.

Tämä merkitsi myös, että laumasta tuli luonnonvalinnan yksikkö – lopulta pääasiallinen ja yksinomainen. Hyvällä syyllä voidaan olettaa, että anatominen vastineemme, Homo-sapiens syntyi n. 200.000 vuotta sitten juuri tämän evolutiivisen kehityksen seurauksena. Tämän jälkeen ei biologista evoluutiota ole merkittävissä määrin tapahtunut.

Apinaihmisten toimeentulotapa oli luonnossa ainutlaatuinen. Se erosi yhtä paljon paitsi ns. australopithecusten, myös nykyisten ihmisapinoiden tai Etelä-Amerikassa elävien kapusiiniapinoiden toimeentulotavasta. Ja enemmänkin: se erosi selvästi kaikkien ns. kehittyneimpien eläinten piirissä havaittavasta vastavuoroisesta altruismista.

Apinaihmisten inhimilliset laumat olivat biologisen evoluution korkein, kehittynein muoto. Siltä, ja vain siltä pohjalta on voinut tapahtua siirtyminen eettisen evoluution alkuun.

Ihminen – nykyihmisen kaltainen olento, ihmismieli, innovatiivinen kulttuuri, taide jne. – syntyi kuitenkin vasta noin 60.000 vuotta sitten tapahtumassa jota tutkijat usein kutsuvat nimellä ”suuri harppaus”. Puolakkalainen näkemys on, että tuolloin oli syntynyt (proto)yhteiskunta, eli pyynti-keräilykulttuurin heimo – tai, paremminkin, tuolloin kaksi heimo-organisaation pystyttänyttä populaatiota kohtasi toisensa. Käytämme tästä vaiheesta myös nimitystä dynaaminen pyynti-keräilykulttuuri.

Tällöin ihmiset kuitenkin kantoivat (ja kantavat yhä) apinaihmisen geeniperimää.

About the author

Avatar

Heli Santavuori

Toimitussihteeri, sivujen toteutus ja ulkoasu. VSK-työryhmä. Muistelmat ja tarinat.
Uuden Suomen blogi
Helin liikuntaoppaat ja muita julkaisuja CDON.comista