Filosofisesti Homo-suvun (eli ihmissuvun historia) voidaan jakaa kahteen perusvaiheeseen: Eläimellisen moraalievoluution historiaan sekä poliittisen evoluution historiaan. Jälkimmäinen tarkoittaa ihmisyhteiskunnan historiaa. Vasta sen voidaan katsoa olevan varsinaisesti ”ihmisen tien” historiaa.
Käyttäytymistämme säätelevä geenipooli muodostui Homo-suvun aikana, noin 2,5 miljoonan vuoden aikana ennen proto-yhteiskunnan, eli pyynti-keräilykulttuurin heimoyhteiskunnan syntyä.
Mikäli Homo-suvun apinaihmisten historiaa tarkastellaan alku, huippukohta ja loppu -jaottelusta käsin, Voidaan erottaa seuraavat vaiheet: Alkuosa muodostuu Australopithecus garhista ja Homo habiliksesta aina siihen vaiheeseen, kun Homo erectus syntyi. Tämä käsittää ajanjakson suunnilleen 2,6 – 2 miljoonaa vuotta sitten. Kukoistusaika käsittää neandertalinihmisen, myöhäisen denisovanihmisen, myöhäisen Homo erectus -ihmisen sekä anatomisen vastineemme, n. 150000 vuotta sitten yhteiskunnan ulkopuolella laumoissa eläneen Homo sapiens -ihmisen.
Kun Homo-suvun laumaorganisaation kaikki todelliset mahdollisuudet olivat toteutuneet, kun se siis oli tyhjentänyt oman kehittymispotentiaalinsa, Homo-suku ei voinut enää kehittyä sen enempää järjestäytymistavaltaan (laveasti katsottuna siis fenotyypiltään) kuin genotyypiltään, käyttäytymistä säätelevältä geenipooliltaan.
Apinaihmisten laumaorganisaation kehitystien päätyttyä ihmissuku saattoi jatkaa kehitystään vain siirtymällä substantiaalisesti täysin uuteen vaiheeseen, ihmisyhteiskunnan syntyyn johtavalle tielle.
Kolmas vaihe alkaa globaaliyhteiskunnan muodostuttua, kun ihmisestä on lajina tullut luonnonvalinnan yksikkö. Silloin ihmiskunta joko siirtyy eettisen evoluution tielle tai tuhoaa itsensä. – Tästä vaiheesta lisää osiossa Yhdistyvä ihmiskunta
» Alkuun » Historianfilosofiaa »