Ihmistä etsimässä – Richard Leakeyn elämäntyö ja ehdotuksemme ihmiskunnan uudeksi historiaksi
Tieto Richard Leakeyn (1944-2022) kuolemasta tuli juuri kun Uusi historia -yhdistyksen piirissä ollaan saattamassa julkaisuvalmiiksi Pertti Koskelan teosta ”Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty – Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi, osa 1”. Se perustuu Matti Puolakan (1947-2018) filosofiseen elämäntyöhön, joka eräissä ratkaisevissa vaiheissa on saanut suurenmoisen innoituksen Richard Leakeyn ja hänen työtovereidensa uraauurtavasta työstä.
Seuraavassa käsittelen näiden kahden elämäntyön erikoista risteyskohtaa, tosin varsin luonnosmaisesti.
Mikä ihminen on?
Puolakka oli toistaiseksi tuntematon suomalainen filosofi ja toisinajattelija, Leakey oli maailmankuulu luonnontieteilijä ja kenialainen luonnonsuojelija. Molempia innoitti sama kysymys siinä määrin, että se ei antanut rauhaa: Mikä ihminen on?
Matti Puolakka kirjoitti vuosi ennen kuolemaansa:
”Tiesin, etten käsitä mikä on ihminen. Tiesin, ettei yhdelläkään filosofilla ole tähän vastausta. Marxismissa ei ole – ja marxismista minä lähdin. Marxilla on loistavia yksittäisiä huomioita, mutta ne eivät johda mihinkään. Ne eivät selitä ihmiselämää. Ne eivät selitä kaunokirjallisuutta, eivät parhaita elokuvia. Eivätkä ne loppujen lopuksi selitä myöskään historiallisia tapahtumia. Nyt olen lopulta päätynyt siihen, mikä ihminen on. Ja sitä ei kukaan ymmärrä.”[1]
Richard Leakey tutki fossiileja, kivityökaluja, muinaisten esi-isiemme jalanjälkiä luonnontieteellisin tutkimusmenetelmin. Kuitenkin hänellä oli työssään voimakas filosofinen ja eettinen motivaatio. Tätä kuvastavat myös hänen suomennettujen teostensa otsikot: Ihmisen synty (1977), Ihmisen jäljillä (1981), Ihmisyyden synty (1992), Ihmiskunnan juuret (1994).
Teoksessa Ihmisen jäljillä hän kuvailee asiaa näin:
”Ihmislajin erikoispiirteisiin kuuluu tärkeänä pakottava tarve tietää oma paikkamme meitä ympäröivässä maailmassa. Kysymme, mikä erottaa meidät kaikista maapallon eläimistä, ja mietimme, onko maailmankaikkeudessa muitakin planeettoja, joilla on elämää. Ihmisenä olemisen ongelma on askarruttanut filosofeja niin kauan kuin filosofiaa on ollut olemassa.” [2]
Pohtiessaan ihmistä Leakey pohti oikeudenmukaisuutta. Isänsä tavoin hän kysyi, mitä voimme menneisyydestä oppia tulevaisuuden vuoksi, ja hänen huolensa ihmiskuntaa uhkaavasta itsetuhosta lyö leimansa kaikkiin hänen julkaisuihinsa ja esiintymisiinsä.
Leakeyn perheen perintö
Richardin vanhemmat, Louis ja Mary Leakey, kävivät tiedemaailmassa vallitsevia ennakkoluuloja vastaan ja aukoivat kokonaan uusia uria ihmiskunnan itsetuntemukselle. Nuoruusaikojen kapinavuosien jälkeen poika jatkoi tällä tiellä.
Pertti Koskela:
Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty – Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi osa 1
Esittelyä täällä.
Saatavilla mm. Adlibris, Booky, Suomalainen.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 20 e.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 20 e.
”Kun ihminen kulkee vallitsevia ennakkoluuloja vastaan jonkun tärkeänä pitämänsä asian puolesta, hän oppii, paitsi omasta erityisalastaan niin ihmisyydestä yleensä”, sanoo Matti Puolakka tällä nuorisolle osoitetulla videopuheella. Hän puhuu siinä Darwinista ja Linnéstä, jotka molemmat aukoivat uria biologian alalla, mutta esittivät myös viisaita lausuntoja ihmisestä. Linné tunnetusti sijoitti ihmisen elollisen sukupuuhun kädellisten lahkoon, mikä 1700-luvulla oli varsin kaukokatseista. Sitten hän nimesi nykyihmisen Homo sapiensiksi, mutta esitti viisaudellemme varauksen: ”Ihminen – tunne itsesi!” Homo Nosce Te Ipsum!
Juuri tuossa hengessä niin Leakeyn perhe kuin heidän lukuisat, enemmän tai vähemmän tunnetut työtoverinsa, tutkivat ihmislajin evoluutiota ja syntytapahtumaa.
Alkukoti Afrikassa
Kun Richardin isä Louis alkoi etsiä Afrikasta ihmisen esivanhempia vuonna 1926, tätä pidettiin akateemisissa piireissä täydellisenä harhana. ”1920-luvun eurooppalaiset oppineet pitivät omaa maanosaansa paljon todennäköisempänä paikkana”, kirjoittaa Richard. [3] Ennakkoluulojen voimasta todistaa sekin, että jo Darwin oli aavistellut, että ihmissuvun alkukoti olisi Afrikassa, mutta tuohon tutkimushypoteesiin tarttuivat vain harvat.
Richard Leakey itse piti tuon todistamista tärkeimpänä saavutuksena johon hän kollegoineen oli yltänyt. Ollessaan Suomessa esitelmöimässä vuonna 2015, hän myös painotti tätä seikkaa Helsingin Sanomien haastattelussa:
Isä Leakey oli lisäksi vakuuttunut siitä, että ihmissuvun alkujuuret ulottuivat paljon kauemmas menneisyyteen kuin tuohon aikaan oletettiin. Esim. kuuluisa arkeologi Gordon Childe kirjoitti seuraavasti v. 1942:
Tuo oli vallitseva näkemys antropologien ja arkeologien piirissä vielä pitkään tuon jälkeenkin.
Leakeyn pariskunta lähti johtamaan kaivauksia Itä-Afrikkaan, Olduvain rotkoon, mutta heiltä kesti melkein 30 vuotta ennen kuin ensimmäinen hominidin fossiili löytyi. 1960-luvun puoliväliin mennessä löytöjä oli riittävästi todistamaan, että Homo-suvun syntyhistoria tulisi ajoittaa ainakin yli 2,5 miljoonan vuoden taa, ja edeltäjien (kahdella jalalla kävelevien ihmisapinoiden) sitäkin kauemmaksi, n. 7 miljoonan vuoden taa.
Työkalun, ihmisen ja simpanssin määritelmä…
Isä Leakeyn ansioksi on luettava myös se, miten hän 1960-luvun alussa antoi Jane Goodallille tehtäväksi tutkia simpanssien käyttäytymistä luonnonoloissa Afrikassa. Kun Goodall kirjoitti Leakeylle, että hän oli nähnyt simpanssien käyttävän työkaluja, Leakey vastasi:
Tuo oli syvällinen filosofinen oivallus, ja osittain sen innoittamana syntyikin valtava määrä etologista ja primatalogista tutkimusta, joissa on löydetty aina uusia työkaluja valmistavia eläinlajeja. Löydettiin myös kulttuurievoluutiota joillakin eläimillä, kykyä ymmärtää kielioppia sekä jonkinasteista reiluuden tajua, jota tutkijat kutsuvat vastavuoroiseksi altruismiksi.
Se, että eläimiltä löytyy aiemmin ”ihmismäisinä” pidettyjä piirteitä, on intellektuaalinen haaste koko ihmiskunnalle. Vieläkään ei vallitse mitään yksimielisyyttä siitä, mikä loppujen lopuksi on ihmisen ja eläimen ero.
Matti Puolakan mielestä se on ihmisen kyky käyttää oikeudenmukaisuuteen liittyviä yleiskäsitteitä. Se selittää yhtä hyvin inhimillisen hyvän kuin pahan (se mahdollistaa uudenlaiseen kieroiluun, mitä eläimillä ei ole). Tämä kyky syntyi yhteiskunnan syntyessä. Metsästys-keräilykulttuurin heimo, joka muodostui noin 60 000 vuotta sitten, oli ensimmäinen ihmisyhteiskunta. Siinä samojen sääntöjen alaisena eli yksilöitä, jotka eivät jokapäiväisen toimeentulon suhteen olleet riippuvaisia toisistaan.
Fossiililöytöjä ja filosofisia löytöjä
Richard Leakey työtovereineen jatkoi Maryn ja Louisin työtä. Leakey kuvailee teoksessa Ihmisyyden synty, mitä ns. Turkanan pojan löytö tutkimusryhmälle merkitsi ja minkälaisten kommellusten, määrätietoisen etsinnän ja onnellisten sattumusten tulosta se oli. Kyseessä oli noin 9-vuotiaan Homo erectuksen lähes kokonaisena säilynyt luuranko 1,5 miljoonan vuoden takaa.
Yhtä riemastuttavaa kuin Richard Leakeyn tutkimusryhmälle oli Turkanan pojan löytyminen, oli meille empiirinen tieteellinen todistus siitä, että kahdelle jalalle nousu ja käsien vapautuminen työkalujen valmistamiseen ei ollut se tekijä, joka laukaisi kehityksen kohti nykyihmistä.
Tuo ajatus on sekä Darwinilla että Friedrich Engelsillä. Jälkimmäisen kirjoitus ”Työn osuus apinan ihmistymisessä” on ollut kaikkien erilaisten marxilaisten keskuudessa lähes raamatullisessa asemassa.
Matti Puolakka kirjoitti Leakeyn tietojen perusteella Darwinin ja Engelsin näkemysten kritiikin jo vuonna 1993 ja otsikoi sen näin: ”Lakien henki loi ihmisen – ei pystyasento”. Se on julkaistu vain hieman editoituna sivustollamme, ja se perustuu osittain Leakeyn teoksessa Ihmiskunnan juuret esitettyyn empiiriseen tosiasia-aineistoon.
Oman maailmankatsomuksen säilyttävä kumoaminen
Puolakka oli 1990-luvun alkuun tultaessa lopullisesti ylittänyt ja ohittanut marxismin raamit. Hän oli juuriin asti arvostellut nuorena omaksumaansa maailmankatsomusta eri vaiheissa 1970-luvun alusta lähtien. Vuonna 1982 hän julkaisi kirjan ”Mikä ihminen on?”, jossa marxilaisen filosofian jokainen osa-alue osoitettiin sisäisesti ristiriitaiseksi ja täysin riittämättömäksi selittämään nykymaailmaa. Kirja käsitteli dialektiikkaa, tietoteoriaa, moraalifilosofiaa, estetiikkaa, ihmiskäsitystä, historianfilosofiaa ja yhteiskuntafilosofiaa. Se oli systemaattinen, vaikkakin alustava, selitys Kiinan kulttuurivallankumouksen epäonnistumiselle.
1980-luvun lopulla Puolakka kirjoitti Kommunismin korkeiden ihanteiden kritiikin, jossa osoitettiin analyyttisesti että kommunismin näköala, joka oli innostanut miljoona ihmisiä kaikkialla maailmassa, oli loppujen lopuksi vain fraasien perustalle rakennettu utukuva – utopia. [7]
Liity postituslistalle
Jos haluat tietoa tilaisuuksistamme tai muita kuulumisia, ilmoittaudu postutuslistalle osoitteeseen uusihistoria (at) humanpath.net. Saat meiltä postia noin 1-2 kertaa kuukaudessa.
Tietääksemme ei kukaan toinen 1960-luvun nuorisoradikalismin edustaja ole ryhtynyt vastaavanlaiseen työhön. Sosialismin kaikkien muotojen totaalinen romahdus osoitti kyllä marxilaisen teorian tärkeimmät suuntaukset virheellisiksi. Mutta asia on niin, että jos empiiriset tosiasiat – olivat ne sitten maailman tapahtumia tai tieteellisiä löytöjä – osoittavat teorian vääräksi, ei riitä, että teoria vain hylätään. Teoria on kumottava myös teoriana. Muuten siitä ei voida omaksua niitä elinkelpoisia puolia, joita jokainen omana aikanaan merkittävä ajatussuunta välttämättä sisältää.
Tuota tarkoittaa Aristoteleen säilyttävän kumoamisen periaate. Jos sitä ei noudateta, lentää lapsi pesuveden mukana pois, ja hyvin todennäköisesti palaa takaisin kummittelemaan.
Vaikkapa niin, että ajattelussa taannutaan, eli omaksutaan uudelleen sellaisia virheellisiä katsomuksia ja ennakkoluuloja, jotka aikanaan oli jo kumottu.
Glynn Isaac ja keskinäinen jako
Richard Leakey referoi myös hyväksyvästi useassa kirjassaan Glynn Isaacin teesiä siitä, että keskinäinen jako – työn- ja hyödykkeiden jako – loi ihmissuvun. Tuo teesi on mielestämme eräs kaikkein tärkeimpiä virstanpylväitä paleoantropologian teorianmuodostuksessa. Mielestämme Isaacin teesin merkitystä ei oikeastaan ole ymmärretty. Se on alkanut suorastaan unohtua. Tuo on eräs osoitus siitä, että ihmiskunta on enemmän tai vähemmän ”filosofisesti hukassa”. Tarkempi erittely Isaacin teesistä täällä.
Miten ja miksi Homo-suvun lajit (joita alussa oli useita) lähtivät ihmistymisen tielle? Sekatalous oli toimeentulotapa, joka edellytti työnjakoa. Näkyvin työnjaon muoto oli urosten ja naaraiden välinen. Haaskojen etsintä, ja myöhemmin metsästys, oli puuhaa, johon eivät vanhukset, lapset ja imettävät tai raskaana olevat naiset kyenneet. He keräilivät.
Työnjako edellytti ravinnonjakoa. Sellaista ei mikään toinen apina harjoita, ei ainakaan säännöllisesti eikä ainakaan vapaaehtoisesti. Homo-suvun laumoissa koko toimeentulo perustui säännölliseen ravinnonjakoon, mikä edellytti kaikkia koskevia sääntöjä ja niiden jonkinlaista valvontaa. Siinä oli ihmisyhteiskunnan itu.
Ihminen ei siis ollut verenhimoinen ”tappaja-apina”, kuten 1960-luvulla yleisesti ajateltiin, vaan yhteistyöhön kykenevä sosiaalinen olento, jonka aivot alkoivat kasvaa juuri tämän vuoksi. Siinä on avain n. 2,5 miljoonaa vuotta jatkuneeseen ihmistymiskehitykseen, jonka päätepiste ajoittuu noin 60 000 vuoden taakse tiedostamistavaltaan täysin nykyihmisen kaltaisen olennon syntyyn.
Tuo piste on myös merkkinä sille, että yhteenveto ihmissuvun tiestä ei loppujen lopuksi voi syntyä vain erillistieteiden pohjalta. Jotta ihmiskunta todella voisi ottaa omakseen eri luonnontieteiden alalla tehdyt läpimurrot, tarvitaan paitsi historiatutkijoiden asiantuntemusta, niin historianfilosofiaa, ja paitsi historianfilosofiaa niin kokonaan uutta yhteenvetoa filosofian historiasta. Tästä tehtävästä tuli Matti Puolakalle elämäntyö.
Luonnonsuojelun hinta
Richard Leakey joutui hänkin maksamaan kovan hinnan Keniassa tekemästään luonnonsuojelutyöstä. Hänen ohjaamansa lentokone joutui onnettomuuteen vuonna 1993, minkä johdosta hänen molemmat jalkansa jouduttiin amputoimana polven alapuolelta. Kyseessä oli luultavasti sabotaasi, ja hän joutui pitkään kulkemaan henkivartijoiden saattelemana.
Syynä oli salametsästys, joka uhkasi ajaa norsut sukupuuttoon. Vuonna 1989 Leakey taivutteli Kenian presidentin Daniel arap Moin näyttävään tempaukseen: Presidentti sytytti tuleen 12 tonnia takavarikoituja norsun syöksyhampaita. Siinä paloi noin 30 miljoonaa dollaria savuna ilmaan, ja tempauksesta levisi kuvia ympäri maailman. Näin osoitettiin salametsästäjille ja heidän rikkaille kiinalaisille asiakkailleen mikä on tärkeätä: elävät norsut, eivät niiden tappamisella ansaitut miljoonat.
VIITTEET
[1] Matti Puolakka: Vain ihmisellä on historia – ajatuksia ihmiseltä joka määritteli ihmisen. Uusi historia, 2019, s. 13. Sanoessaan, ettei kukaan hänen määritelmäänsä ymmärrä, Puolakka vitsailee. Hänellä oli pyrkimyksenä esittää asia mahdollisimman tiiviissä muodossa. Toisaalta hän oli joutunut luomaan kokonaan uuden käsitteistön, joka tietysti vaatii selityksiä tullakseen ymmärretyksi. Lyhin muotoilu selityksineen löytyy mm. täältä: https://humanpath.net/lyhyin-ihmissuvun-tie/
[2] Richard Leakey, Ihmisen jäljillä, Kirjayhtymä 1981, s. 9.[3] Emt, s. 13.[4] Helsingin Sanomat 6.5.2015.[5] Gordon Childe: Varhaiskulttuureja, Otava 1966, s. 26. Englanninkielinen alkuteos What Happened in History, 1942[6] ”Kolme tärkeää havaintoa”, National Geographic Suomi, 13.10.2010.[7] Kuuluisa kommunismin korkea ihanne kuuluu mm. näin: “Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan”. Jos tuo otetaan järkevänä lauseena, se ei voi tarkoittaa muuta kuin mikä on jo toteutunut hyvinvointivaltioissa, eli sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa, työttömyyskorvauksia, asuntopolitiikkaa jne. Mutta silloin se ei ole sellaisen ihanneyhteiskunnan erityispiirre, jossa kasvaa “uusi ihminen”.