Erillisiä perusvaiheita Kuka oli Matti Puolakka?

Ihmistä etsimässä – Richard Leakeyn elämäntyö ja ehdotuksemme ihmiskunnan uudeksi historiaksi

Norsunluusta koottu rovio Keniassa.
Kuvakaappaus videolta, jossa Richard Leakey kertoo miksi norsunluu piti polttaa. Tim Gorski, Youtube.

Tieto Richard Leakeyn (1944-2022) kuolemasta tuli juuri kun Uusi historia -yhdistyksen piirissä ollaan saattamassa julkaisuvalmiiksi Pertti Koskelan teosta ”Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty – Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi, osa 1”. Se perustuu Matti Puolakan (1947-2018) filosofiseen elämäntyöhön, joka eräissä ratkaisevissa vaiheissa on saanut suurenmoisen innoituksen Richard Leakeyn ja hänen työtovereidensa uraauurtavasta työstä.

ARTIKKELIKUVA:
Kuvakaappaus videolta, jossa Richard Leakey kertoo miksi norsunluu piti polttaa. Tim Gorski, Youtube.

Seuraavassa käsittelen näiden kahden elämäntyön erikoista risteyskohtaa, tosin varsin luonnosmaisesti.

Mikä ihminen on?

Puolakka oli toistaiseksi tuntematon suomalainen filosofi ja toisinajattelija, Leakey oli maailmankuulu luonnontieteilijä ja kenialainen luonnonsuojelija. Molempia innoitti sama kysymys siinä määrin, että se ei antanut rauhaa: Mikä ihminen on?

Matti Puolakka kirjoitti vuosi ennen kuolemaansa:

”Tiesin, etten käsitä mikä on ihminen. Tiesin, ettei yhdelläkään filosofilla ole tähän vastausta. Marxismissa ei ole – ja marxismista minä lähdin. Marxilla on loistavia yksittäisiä huomioita, mutta ne eivät johda mihinkään. Ne eivät selitä ihmiselämää. Ne eivät selitä kaunokirjallisuutta, eivät parhaita elokuvia. Eivätkä ne loppujen lopuksi selitä myöskään historiallisia tapahtumia. Nyt olen lopulta päätynyt siihen, mikä ihminen on. Ja sitä ei kukaan ymmärrä.”[1]

Richard Leakey tutki fossiileja, kivityökaluja, muinaisten esi-isiemme jalanjälkiä luonnontieteellisin tutkimusmenetelmin. Kuitenkin hänellä oli työssään voimakas filosofinen ja eettinen motivaatio. Tätä kuvastavat myös hänen suomennettujen teostensa otsikot: Ihmisen synty (1977), Ihmisen jäljillä (1981), Ihmisyyden synty (1992), Ihmiskunnan juuret (1994).

Teoksessa Ihmisen jäljillä hän kuvailee asiaa näin:

”Ihmislajin erikoispiirteisiin kuuluu tärkeänä pakottava tarve tietää oma paikkamme meitä ympäröivässä maailmassa. Kysymme, mikä erottaa meidät kaikista maapallon eläimistä, ja mietimme, onko maailmankaikkeudessa muitakin planeettoja, joilla on elämää. Ihmisenä olemisen ongelma on askarruttanut filosofeja niin kauan kuin filosofiaa on ollut olemassa.” [2]

Pohtiessaan ihmistä Leakey pohti oikeudenmukaisuutta. Isänsä tavoin hän kysyi, mitä voimme menneisyydestä oppia tulevaisuuden vuoksi, ja hänen huolensa ihmiskuntaa uhkaavasta itsetuhosta lyö leimansa kaikkiin hänen julkaisuihinsa ja esiintymisiinsä.

Leakeyn perheen perintö

Richardin vanhemmat, Louis ja Mary Leakey, kävivät tiedemaailmassa vallitsevia ennakkoluuloja vastaan ja aukoivat kokonaan uusia uria ihmiskunnan itsetuntemukselle. Nuoruusaikojen kapinavuosien jälkeen poika jatkoi tällä tiellä.

Mary ja Louis Leakey.
Mary ja Louis Leakey Olduvain rotkossa. KUVA: Smithsonian Institution, Flickr

”Kun ihminen kulkee vallitsevia ennakkoluuloja vastaan jonkun tärkeänä pitämänsä asian puolesta, hän oppii, paitsi omasta erityisalastaan niin ihmisyydestä yleensä”, sanoo Matti Puolakka tällä nuorisolle osoitetulla videopuheella. Hän puhuu siinä Darwinista ja Linnéstä, jotka molemmat aukoivat uria biologian alalla, mutta esittivät myös viisaita lausuntoja ihmisestä. Linné tunnetusti sijoitti ihmisen elollisen sukupuuhun kädellisten lahkoon, mikä 1700-luvulla oli varsin kaukokatseista. Sitten hän nimesi nykyihmisen Homo sapiensiksi, mutta esitti viisaudellemme varauksen: ”Ihminen – tunne itsesi!” Homo Nosce Te Ipsum!

Juuri tuossa hengessä niin Leakeyn perhe kuin heidän lukuisat, enemmän tai vähemmän tunnetut työtoverinsa, tutkivat ihmislajin evoluutiota ja syntytapahtumaa.

Alkukoti Afrikassa

Kun Richardin isä Louis alkoi etsiä Afrikasta ihmisen esivanhempia vuonna 1926, tätä pidettiin akateemisissa piireissä täydellisenä harhana. ”1920-luvun eurooppalaiset oppineet pitivät omaa maanosaansa paljon todennäköisempänä paikkana”, kirjoittaa Richard. [3] Ennakkoluulojen voimasta todistaa sekin, että jo Darwin oli aavistellut, että ihmissuvun alkukoti olisi Afrikassa, mutta tuohon tutkimushypoteesiin tarttuivat vain harvat.

Richard Leakey itse piti tuon todistamista tärkeimpänä saavutuksena johon hän kollegoineen oli yltänyt. Ollessaan Suomessa esitelmöimässä vuonna 2015, hän myös painotti tätä seikkaa Helsingin Sanomien haastattelussa:

“Laajasti hyväksyttyä on, että lähdimme Afrikasta 55 000–75 000 vuotta sitten. Jokainen elävä ihminen maailmassa on sukua populaatiolle, joka on lähtenyt Afrikasta.” [4]

Richard Leakey.
Richard Leakey nuoruudessaan. Kuvakaappaus tältä videolta.

Isä Leakey oli lisäksi vakuuttunut siitä, että ihmissuvun alkujuuret ulottuivat paljon kauemmas menneisyyteen kuin tuohon aikaan oletettiin. Esim. kuuluisa arkeologi Gordon Childe kirjoitti seuraavasti v. 1942:

”Ihmisen syntyminen ja ensimmäisten työkalujen valmistaminen voidaan olettaa tapahtuneiksi noin 500 000 vuotta sitten.” [5]

Tuo oli vallitseva näkemys antropologien ja arkeologien piirissä vielä pitkään tuon jälkeenkin.

Leakeyn pariskunta lähti johtamaan kaivauksia Itä-Afrikkaan, Olduvain rotkoon, mutta heiltä kesti melkein 30 vuotta ennen kuin ensimmäinen hominidin fossiili löytyi. 1960-luvun puoliväliin mennessä löytöjä oli riittävästi todistamaan, että Homo-suvun syntyhistoria tulisi ajoittaa ainakin yli 2,5 miljoonan vuoden taa, ja edeltäjien (kahdella jalalla kävelevien ihmisapinoiden) sitäkin kauemmaksi, n. 7 miljoonan vuoden taa.

Työkalun, ihmisen ja simpanssin määritelmä…

Isä Leakeyn ansioksi on luettava myös se, miten hän 1960-luvun alussa antoi Jane Goodallille tehtäväksi tutkia simpanssien käyttäytymistä luonnonoloissa Afrikassa. Kun Goodall kirjoitti Leakeylle, että hän oli nähnyt simpanssien käyttävän työkaluja, Leakey vastasi:

”Nyt meidän täytyy joko määritellä uudelleen ’työkalu’ tai ’ihminen’ tai hyväksyä, että simpanssit ovat ihmisiä.”[6] 

Tuo oli syvällinen filosofinen oivallus, ja osittain sen innoittamana syntyikin valtava määrä etologista ja primatalogista tutkimusta, joissa on löydetty aina uusia työkaluja valmistavia eläinlajeja. Löydettiin myös kulttuurievoluutiota joillakin eläimillä, kykyä ymmärtää kielioppia sekä jonkinasteista reiluuden tajua, jota tutkijat kutsuvat vastavuoroiseksi altruismiksi.

Se, että eläimiltä löytyy aiemmin ”ihmismäisinä” pidettyjä piirteitä, on intellektuaalinen haaste koko ihmiskunnalle. Vieläkään ei vallitse mitään yksimielisyyttä siitä, mikä loppujen lopuksi on ihmisen ja eläimen ero.

Matti Puolakan mielestä se on ihmisen kyky käyttää oikeudenmukaisuuteen liittyviä yleiskäsitteitä. Se selittää yhtä hyvin inhimillisen hyvän kuin pahan (se mahdollistaa uudenlaiseen kieroiluun, mitä eläimillä ei ole). Tämä kyky syntyi yhteiskunnan syntyessä. Metsästys-keräilykulttuurin heimo, joka muodostui noin 60 000 vuotta sitten, oli ensimmäinen ihmisyhteiskunta. Siinä samojen sääntöjen alaisena eli yksilöitä, jotka eivät jokapäiväisen toimeentulon suhteen olleet riippuvaisia toisistaan.

Turkanan poika, kasvojen rekonstruktio.
Turkanan pojan kasvojen rekonstruktio. KUVA: Cicero Moraes, Wikimedia Commons.

Fossiililöytöjä ja filosofisia löytöjä

Richard Leakey työtovereineen jatkoi Maryn ja Louisin työtä. Leakey kuvailee teoksessa Ihmisyyden synty, mitä ns. Turkanan pojan löytö tutkimusryhmälle merkitsi ja minkälaisten kommellusten, määrätietoisen etsinnän ja onnellisten sattumusten tulosta se oli. Kyseessä oli noin 9-vuotiaan Homo erectuksen lähes kokonaisena säilynyt luuranko 1,5 miljoonan vuoden takaa.

Yhtä riemastuttavaa kuin Richard Leakeyn tutkimusryhmälle oli Turkanan pojan löytyminen, oli meille empiirinen tieteellinen todistus siitä, että kahdelle jalalle nousu ja käsien vapautuminen työkalujen valmistamiseen ei ollut se tekijä, joka laukaisi kehityksen kohti nykyihmistä.

Tuo ajatus on sekä Darwinilla että Friedrich Engelsillä. Jälkimmäisen kirjoitus ”Työn osuus apinan ihmistymisessä” on ollut kaikkien erilaisten marxilaisten keskuudessa lähes raamatullisessa asemassa.

Matti Puolakka kirjoitti Leakeyn tietojen perusteella Darwinin ja Engelsin näkemysten kritiikin jo vuonna 1993 ja otsikoi sen näin: Lakien henki loi ihmisen – ei pystyasento. Se on julkaistu vain hieman editoituna sivustollamme, ja se perustuu osittain Leakeyn teoksessa Ihmiskunnan juuret esitettyyn empiiriseen tosiasia-aineistoon.

Oman maailmankatsomuksen säilyttävä kumoaminen

Puolakka oli 1990-luvun alkuun tultaessa lopullisesti ylittänyt ja ohittanut marxismin raamit. Hän oli juuriin asti arvostellut nuorena omaksumaansa maailmankatsomusta eri vaiheissa 1970-luvun alusta lähtien. Vuonna 1982 hän julkaisi kirjan ”Mikä ihminen on?”, jossa marxilaisen filosofian jokainen osa-alue osoitettiin sisäisesti ristiriitaiseksi ja täysin riittämättömäksi selittämään nykymaailmaa. Kirja käsitteli dialektiikkaa, tietoteoriaa, moraalifilosofiaa, estetiikkaa, ihmiskäsitystä, historianfilosofiaa ja yhteiskuntafilosofiaa. Se oli systemaattinen, vaikkakin alustava, selitys Kiinan kulttuurivallankumouksen epäonnistumiselle.

1980-luvun lopulla Puolakka kirjoitti Kommunismin korkeiden ihanteiden kritiikin, jossa osoitettiin analyyttisesti että kommunismin näköala, joka oli innostanut miljoona ihmisiä  kaikkialla maailmassa, oli loppujen lopuksi vain fraasien perustalle rakennettu utukuva – utopia. [7]

Matti PUolakka
Matti Puolakka vuonna 1990, jolloin hänen elämäntehtäväkseen muodostui uuden filosofisen universaalihistorian luominen.  KUVA: Uusi historia -yhdistys.

Tietääksemme ei kukaan toinen 1960-luvun nuorisoradikalismin edustaja ole ryhtynyt vastaavanlaiseen työhön. Sosialismin kaikkien muotojen totaalinen romahdus osoitti kyllä  marxilaisen teorian tärkeimmät suuntaukset virheellisiksi. Mutta asia on niin, että jos empiiriset tosiasiat – olivat ne sitten maailman tapahtumia tai tieteellisiä löytöjä – osoittavat teorian vääräksi, ei riitä, että teoria vain hylätään. Teoria on kumottava myös teoriana. Muuten siitä ei voida omaksua niitä elinkelpoisia puolia, joita jokainen omana aikanaan merkittävä ajatussuunta välttämättä sisältää.

Tuota tarkoittaa Aristoteleen säilyttävän kumoamisen periaate. Jos sitä ei noudateta, lentää lapsi pesuveden mukana pois, ja hyvin todennäköisesti palaa takaisin kummittelemaan.

Vaikkapa niin, että ajattelussa taannutaan, eli omaksutaan uudelleen sellaisia virheellisiä katsomuksia ja ennakkoluuloja, jotka aikanaan oli jo kumottu.

Glynn Isaac ja keskinäinen jako

Richard Leakey referoi myös hyväksyvästi useassa kirjassaan Glynn Isaacin teesiä siitä, että keskinäinen jako – työn- ja hyödykkeiden jako – loi ihmissuvun. Tuo teesi on mielestämme eräs kaikkein tärkeimpiä virstanpylväitä paleoantropologian teorianmuodostuksessa. Mielestämme Isaacin teesin merkitystä ei oikeastaan ole ymmärretty. Se on alkanut suorastaan unohtua. Tuo on eräs osoitus siitä, että ihmiskunta on enemmän tai vähemmän ”filosofisesti hukassa”. Tarkempi erittely Isaacin teesistä täällä.

Miten ja miksi Homo-suvun lajit (joita alussa oli useita) lähtivät ihmistymisen tielle? Sekatalous oli toimeentulotapa, joka edellytti työnjakoa. Näkyvin työnjaon muoto oli urosten ja naaraiden välinen. Haaskojen etsintä, ja myöhemmin metsästys, oli puuhaa, johon eivät vanhukset, lapset ja imettävät tai raskaana olevat naiset kyenneet. He keräilivät.

Työnjako edellytti ravinnonjakoa. Sellaista ei mikään toinen apina harjoita, ei ainakaan säännöllisesti eikä ainakaan vapaaehtoisesti. Homo-suvun laumoissa koko toimeentulo perustui säännölliseen ravinnonjakoon, mikä edellytti kaikkia koskevia sääntöjä ja niiden jonkinlaista valvontaa. Siinä oli ihmisyhteiskunnan itu.

Ihminen ei siis ollut verenhimoinen ”tappaja-apina”, kuten 1960-luvulla yleisesti ajateltiin, vaan yhteistyöhön kykenevä sosiaalinen olento, jonka aivot alkoivat kasvaa juuri tämän vuoksi. Siinä on avain n. 2,5 miljoonaa vuotta jatkuneeseen ihmistymiskehitykseen, jonka päätepiste ajoittuu noin 60 000 vuoden taakse tiedostamistavaltaan täysin nykyihmisen kaltaisen olennon syntyyn. Yuval Noah Harari käyttää tästä tapahtumasta ilmausta kognitiivinen vallankumous, ja toteaa oivaltavasti näin:

”Kognitiivinen vallankumous on siis piste, jossa historia itsenäistyi biologiasta.” [8]

Tuo piste on myös merkkinä sille, että yhteenveto ihmissuvun tiestä ei loppujen lopuksi voi syntyä vain erillistieteiden pohjalta. Jotta ihmiskunta todella voisi ottaa omakseen eri luonnontieteiden alalla tehdyt läpimurrot, tarvitaan paitsi historiatutkijoiden asiantuntemusta, niin historianfilosofiaa, ja paitsi historianfilosofiaa niin kokonaan uutta yhteenvetoa filosofian historiasta. Tämä tehtävä tuli Matti Puolakan osalle, ja sitä voi hyvällä syyllä, monessa mielessä kutsua kohtaloksi.

Toisinajattelua ja luonnonsuojelua

Matti Puolakka joutui suomettuneessa ja jälkisuomettuneessa ilmapiirissä kärsimään totuudenrakkaudestaan monin tavoin – aluksi eniten nuoruudenystäviensä kanssa harjoittamansa Neuvostoliittokritiikin vuoksi. Hän oli niin kotimaisen mielipidevainon kuin ulkomaisen hybridisodan uhri – enemmän tai vähemmän eri aikoina, kuitenkin niin että pitkät ajat kaikki mahdollisuudet julkiseen uraan olivat häneltä suljettu. Toki hän oli myös oman elämäntyönsä vanki: häntä ei kiinnostanut julkaista vain saadakseen mainetta ja menestystä. Kaikki kaikessa hänelle oli vain se, että hän saisi näkemyksensä ajatuksellisesti valmiiksi. Siinä hän lopulta myös onnistui, jättäen jälkeensä valtavan kirjallisen ja audiovisuaalisen jäämistön, jota yhdistyksemme nyt pala palalta julkaisee.

Richard Leakey joutui hänkin maksamaan kovan hinnan Keniassa tekemästään luonnonsuojelutyöstä. Hänen ohjaamansa lentokone joutui onnettomuuteen vuonna 1993, minkä johdosta hänen molemmat jalkansa jouduttiin amputoimana polven alapuolelta. Kyseessä oli luultavasti sabotaasi, ja hän joutui pitkään kulkemaan henkivartijoiden saattelemana.

Syynä oli salametsästys, joka uhkasi ajaa norsut sukupuuttoon. Vuonna 1989 Leakey taivutteli Kenian presidentin Daniel arap Moin näyttävään tempaukseen: Presidentti sytytti tuleen 12 tonnia takavarikoituja norsun syöksyhampaita. Siinä paloi noin 30 miljoonaa dollaria savuna ilmaan, ja tempauksesta levisi kuvia ympäri maailman. Näin osoitettiin salametsästäjille ja heidän rikkaille kiinalaisille asiakkailleen mikä on tärkeätä: elävät norsut, eivät niiden tappamisella ansaitut miljoonat.

Vertailun outoudesta

Voi olla että monen lukijan mielestä tällainen vertailu ontuu, kun kyseessä on lähes tuntematon suomalainen filosofi ja maailmankuulu paleoantropologi ja luonnonsuojelija. Toisaalta vertailu ontuu mielestäni myös toisin päin. Niin suurenmoinen kuin Richard Leakeyn elämäntyö onkin, se kuitenkin rajoittuu vain yhden tai joidenkin empiiristen tieteenalojen saavutuksiin. Tämän Leakey itse varmasti mielellään myöntäisi.

Mikä ihminen on? – Siihen kysymykseen voidaan vastata vain monitieteellisen tutkimuksen avulla, joka käsittää koko historian ja jota filosofia johtaa. Ns. Big History -kirjallisuutta ilmestyy tasaisin väliajoin, sillä tarve yhteenvedolle on pakottava. Kirjoittajista mainittakoon esim. Jared Diamond, Fancis Fukuyama, Yuval Noah Harari sekä viimeksi David Graeber ja David Wengrow. Jokainen heistä on omalla tavallaan ansiokas tutkija, mutta kellään ei ole lähtökohtana historianfilosofista näkemystä, saati sellaista yleiskuvaa filosofian historiaan, jossa otetaan huomioon marxismin paikka historiassa ja sen juuriin asti menevä kritiikki.

Tuossa mielessä Puolakka on toistaiseksi, tietääksemme, ainoa maailmassa, ja sen vuoksi vertailu on enemmän kuin oikeutettu. Kyse ei ole tunnettuuden asteesta, titteleistä ja kunnianosoituksista, vaan siitä, kestävätkö perustelut kritiikin edessä. Sitä kiinnostuneena odotamme ja sitä Puolakka itse myös ennen kaikkea toivoi.

Joka tapauksessa: Richard Leakey oli itse esimerkki aiheesta, joka häntä kiehtoi ja mietitytti: ihmisyydestä. Niin oli myös Matti Puolakka, mutta se tarina on vielä kertomatta.

VIITTEET

[1] Matti Puolakka: Vain ihmisellä on historia – ajatuksia ihmiseltä joka määritteli ihmisen. Uusi historia, 2019, s. 13. Sanoessaan, ettei kukaan hänen määritelmäänsä ymmärrä, Puolakka vitsailee. Hänellä oli pyrkimyksenä esittää asia mahdollisimman tiiviissä muodossa. Toisaalta hän oli joutunut luomaan kokonaan uuden käsitteistön, joka tietysti vaatii selityksiä tullakseen ymmärretyksi. Lyhin muotoilu selityksineen löytyy mm. täältä: https://humanpath.net/lyhyin-ihmissuvun-tie/

[2] Richard Leakey, Ihmisen jäljillä, Kirjayhtymä 1981, s. 9.

[3] Emt, s. 13.

[4] Helsingin Sanomat 6.5.2015.

[5] Gordon Childe: Varhaiskulttuureja, Otava 1966, s. 26. Englanninkielinen alkuteos What Happened in History, 1942

[6] ”Kolme tärkeää havaintoa”, National Geographic Suomi, 13.10.2010.

[7] Kuuluisa kommunismin korkea ihanne kuuluu mm. näin: “Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan”. Jos tuo otetaan järkevänä lauseena, se ei voi tarkoittaa muuta kuin mikä on jo toteutunut hyvinvointivaltioissa, eli sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa, työttömyyskorvauksia, asuntopolitiikkaa jne. Mutta silloin se ei ole sellaisen ihanneyhteiskunnan erityispiirre, jossa kasvaa “uusi ihminen”.

[8] Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Bazar 2017.

Kirjoittajasta

Heli Santavuori

Toimitussihteeri, sivujen toteutus ja ulkoasu. VSK-työryhmä. Muistelmat ja tarinat.
Uuden Suomen blogi
Helin liikuntaoppaat ja muita julkaisuja CDON.comista

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.