Tieto esihistoriasta on lisääntynyt huimasti viime vuosikymmeninä, ja se on kumonnut monia aikaisempia opinkappaleita ja uskomuksia – ei vain filosofisissa ja yhteiskuntatieteissä, vaan myöskin esihistoriaa tutkivien tieteiden omassa teorianmuodostuksessa.
Arkeologiassa tämä koskee erityisesti esihistorian loppupuolta – siirtymistä metsästyksestä ja keräilystä maanviljelykseen eli ns. neoliittista vallankumousta. Miten ja miksi monimutkaiset yhteiskunnat syntyivät, kysyvät arkeologit.
Uusi empiirinen tieto on osoittanut, että maanviljelys ei (välttämättä) ollut syynä paikalleen asettumiseen, kaupunkimaiseen asutukseen ja monumenttien rakentamiseen. On löytynyt kaupunkimaista asutusta, josta kuitenkin puuttuvat kaupungin tunnusmerkit: se, että kaupungin asukkaat saavat ravintonsa ympäröivän maaseudun ruokatuotannosta, tai että on julkisia hallintorakennuksia jne. (Catal Hüyük). On löytynyt metsästys ja keräilyasteella olevia ryhmiä, jotka ovat rakentaneet vaikuttavia monumentteja, mutta eivät ole edes aloittaneen maanviljelystä. (Göbekli Tepe) On löytynyt paikalleen asettuneita metsästäjä-keräilijäyhteisöjä, joiden pääelinkeinona on ollut kalastus (esim. Jomon-kulttuuri tai luoteis-Amerikan intiaaniheimot) tai hylkeenpyynti (Yli-Ii).
Tämä on saanut tutkijat, ja etenkin arkeologian teoreetikot ymmälleen. Jos ei maanviljelys niin mikä?
Eräät, kuten Joonatan Haas ja Winifred Craemer etsivät vastausta kaivauksilta Perun Norte Chicossa. He katsovat, että jos löytyy kaikkein varhaisin paikalleen asettunut, monimutkainen yhteisö, sieltä voisi löytyä vastaus siihen, miksi ihmiset asettuivat aloilleen. [1]
Toiset, kuten Ian Hodder, etsivät vastausta symboleista, uskonnosta ja myyteistä. Hodder kyllästyi arkeologien teoreettisiin kiistoihin ja lähti 1990-luvun alussa Catal Hüyükiin johtamaan kaivauksia, voidakseen käytännössä todistaa omaa näkemystään. [2]
Yhteistä molemmille on, että vaikka kysymys on mitä suurimmassa määrin filosofinen, historianfilosofinen ja yhteiskuntatieteellinen, niin vastausta etsitään arkeologisilta kaivauksilta, empiriasta, ja lähes pelkästään siitä.
Ian Hodder: ”Olihan ennenkin lämpökausia”
Ajattelutavan sekaannuksesta tarjoaa hyvän esimerkin Ian Hodder, joka Johdatus arkeologiaan -kirjan mukaan on ”vaikutusvaltainen arkeologian teoreetikko”. [3]
Videolla vuodelta 2015 hän esittelee Catal Hüyükin ihmeitä ja asettaa kysymyksen siitä, miten monimutkainen yhteiskunta syntyi. [4]
Taloudelliset ympäristötekijät eivät olleet syynä. Niin ajattelivat Marx ja Gordon V. Childe, mutta olivat väärässä, sanoo Hodder. Tuosta olemme osittain samaa mieltä: mahdollisuus kerätä (yksityis)omaisuutta ei johtanut epätasa-arvoon ja luokkayhteiskuntiin. Ja vakuuttava todistusaineisto osoittaa senkin, ettei maanviljelys ollut suoraviivaisesti paikalleen asettumisen syy.
Hodderin mielestä asutusten muodostumiseen olisi syynä ”symboliikka”, ts. uskonnot ja myytit. Vasta myyttien voimin ryhdyttiin viljelemään maata, hän sanoo. Esimerkkinä hän ottaa Göbekli Tepen [5]. Se oli paikalleen asettunut metsästäjä-keräilijäyhteisö, joka rakensi monumentteja, mutta ei vielä viljellyt maata.
”Lämpimiä ilmastojaksoja on ollut aikaisemminkin”, hän sanoo. ”Luonnonviljaa oli silloinkin runsaasti. Miksi ei silloin sitten ryhdytty viljelemään maata”?
Matti Puolakan vastaus: koska ei ollut innovatiivista ihmismieltä.
Kivipatsas kaiverruksineen Göbekli Tepessä. KUVA: Teomancimit. Wikimedia commons
Silloin Homo-suvun eri lajit elivät laumoissa. Näin teki myös anatomisesti kaltaisemme olento (Homo sapiens). Kaikkien niiden kulttuuri oli konformistista, staattista, eikä niillä ollut inhimillistä tietoisuutta. Psykologisesti, tiedostamistavoiltaan ja käyttäytymiseltään nykyihmisen kaltainen olento (Homo sapiens sekin) syntyi itä-Afrikassa varsinaisesti vasta noin 60 000 vuotta sitten, ja lähti hyvin pian sieltä maailmanvalloitukselle.
Tästä ei esihistorian tutkijoiden piirissä enää vallitse erimielisyyksiä. Mutta syistä, jotka tämän ”kognitiivisen vallankumouksen” aiheutti, vallitsee täysi sekaannus. Vastausta etsitään anatomiasta ja genetiikasta mutta ei historian- ja yhteiskuntafilosofiasta – ei ainakaan niiden kokonaisuudesta. Tämä hämärtää asiaa ja estää ansioituneitakin tutkijoita käsittämästä tuon tapahtuman merkitystä.
Kyseessä oli ihmisen synty, ei enempää eikä vähempää.
Nykyihminen oli toisenlainen
Seuraava interglasiaali (lämpökausi) osui aikaan, jolloin nykyihminen oli jo syntynyt. Innovatiivinen ihmismieli reagoi luonnonviljojen ilmaantumiseen toisella tavalla kuin laumoissa eläneet Homo-suvun lajit. Nykyihminen oppi paitsi käyttämään hyväkseen luonnonviljaa, niin hyvin pian myös viljelemään sitä. Eläinten kesytys liittyy tähän myös.
On myös muita syitä miksi pyynti-keräilykulttuurit eri puolilla maailmaa asettuivat paikoilleen asumaan: tarvittiin luonnonvaroiltaan rikas paikka, jossa ympärivuotinen asutus oli mahdollinen. Esim. kalaisat järvet tai jokisuistot, kun oli opittu valmistamaan kalastusvälineitä ja säilömään (kuivattamaan) kalaa. Göbekli Tepe puolestaan sijaitsi peurojen vuotuisella vaellusreitillä.
Ihminen syntyi kun syntyi yhteiskunta. Sen vuoksi oli olemassa myös valmiudet ryhtyä pysyvään yhteistyöhön (työnjakoon) toisia elinkeinoja harjoittavien yhteisöjen kanssa. Tämä oli useimmiten edellytys paikalleen asettumiselle. Näin oli esim. Norte Chicossa (ja Caralissa), joissa puuvillapeltoja viljelevät yhteisöt kutoivat verkkoja rannikon kalastajille. He saivat sitten runsaasti syödäkseen anjovista ja sardiinia, kaloja joita ei ilman verkkoja olisi voinut niin runsain määrin pyydystää. Molemmat hyötyivät. Näin oli Catal Hüyükissä. Siellä erittäin alkeellista maanviljelyä ja villieläinten metsästystä harjoittava yhdyskunta valmisti obsidiaadista tarvekaluja, joita kaupattiin Mesopotamiaan asti. Näin oli Yli-Iin hylkeenpyyntiyhteisössä, näin oli Induskulttuurissa.
Sisäiset syyt ratkaisevat
Ulkoisia syitä on siis edelleen etsittävä olosuhteista. Sisäiset syyt kuitenkin ratkaisevat.
Miten sitten on symbolien, uskonnon ja myyttien laita? Niillä on todellakin täytynyt olla aivan ratkaiseva merkitys. Itsestään tietoinen ihmismieli syntyi juuri siksi, että saman kokonaisuuden piirissä ihmiset, jotka eivät olleet jokapäiväisessä toimeentulossa riippuvaisia toisistaan, olivat samojen sääntöjen piirissä. Tämä on puolakkalainen näkemys, samoin kuin se, että sääntöjä ylläpidettiin symbolien, myyttien ja riittien avulla.
Tuossa mielessä Hodder ei tietenkään ole väärässä: tietyin varauksin voidaan todella sanoa, että ilman ”symboleja” ei olisi syntynyt maanviljelystä eikä sivilisaatioita.
Kun vaeltavaa elämää elävät pyynti-keräilykulttuurin heimot eivät koskaan voineet kasvaa n. 500 yksilöä suuremmaksi – ne jakaantuivat mikäli kasvoivat enemmän, niin paikalleen asettuneet sivilisaatiot kasvoivat monin paikoin usean tuhannen ihmisen yhteiskunniksi.
Määrällistä kasvua tärkeämpää kuitenkin oli tämä: monimutkaisessa yhteiskunnassa eli sivilisaatiossa samojen sääntöjen piiriin asettui erilaisia elinkeinoja harjoittavia ihmisryhmiä niin, että ne olivat tuosta työnjaosta enemmän tai vähemmän riippuvaisia jokapäiväisessä toimeentulossaan. Tällainen tilanne edellytti tosiaankin paljon tietoisempaa ja vaikuttavampaa symboliikkaa, myyttejä, kertomuksia, uskontoja – ja useissa tapauksissa myös monumentteja ja palvontapaikkoja.
Ulkoiset ja sisäiset syyt edellyttävät toisiaan ja myös muuttuvat toisikseen. Niitä ei voi mekaanisesti erottaa toisistaan.
Vielä on esitettävä vastakysymys: kun Hodderin mielestä ilmaston lämpeneminen ei ollut syynä maanviljelyksen alkuun ”koska lämpökausia oli ollut aikaisemminkin” niin miksi juuri nyt syntyi se uskonnollinen symboliikka, mikä hänen mielestään sai ihmiset liittymään yhteen ja asettumaan paikoilleen – miksi se sitten ei tapahtunut aikaisemmin? Tuota kysymystä Hodder ei aseta, eikä voikaan asettaa.
Viitteet
(Linkit teosten otsikoissa johtavat AdLibris -nettikauppaan, ellei toisin mainita.)
[1] Haas, Jonathan ja Creamer, Winifred: Crucible of Andean Civilization. The Peruvian Coast from 3000 to 1800 BC. Current Anthropology Volume 47, Number 5, October 2006 [2] Balter, Michael: The Goddess and the Bull. Catalhöyük: An Archaeological Journey to the Dawn of CivilizationKiista ns. prosessualistien ja postprosessualistien välillä oli kiihkeimmillään 1980-luvulla, ja Ian Hodder oli jälkimmäisten johtohahmo. Ks. artikkelimme: Suuri väittely arkeologian teoriasta.
[3] Halinen, Petri ym. (toim.): Johdatus arkeologiaanGöbekli Tepe sijaitsee Kurdistanin alueella. Matti Puolakka arveli eräässä puheessa, että tältä alueelta ja lähistöltä, tulee löytymään useita rauhanomaisia asutuksia, joita voitaneen kutsua Kurdistanin esihistorialliseksi sivilisaatioksi. Siihen kuuluisivat myös Mesopotamiasta, kaksoisvirtain yläjuoksulta löytyneet Tel Brak ja Tel Hamoukar, joiden rauhanomaisuudesta yhä kiistellään.
[6] Karala, Maija: Blogissa: Eem eli miltä Euroopassa pitäisi näyttää?Fagan, Brian: Pitkä kesä. Ihmiskunnan historia ja ilmastonmuutos. Ajatus kirjat, Gummerus 2008.
» Alkuun » Historianfilosofiaa »