Induskulttuuri (Harappa -sivilisaatio, Saraswatikulttuuri) oli ilmeisesti suurin ja merkittävin esihistorian rauhanomaisista sivilisaatioista. Seuraavassa sen tärkeimpiä piirteitä. Syitä Induskulttuurin kukoistukseen samoin kuin sen äkilliseen katoamiseen tullaan käsittelemään lisää muissa artikkeleissa.
Induskulttuuri kukoisti Pakistanin ja Luoteis-Intian alueella noin 2600-1900 eaa.
Ennen Induskulttuurin syntyä oli samalla alueella eri paikoissa ollut erilaisia rauhanomaisia (suppeahkoja) asuintaajamia. Tämä perusyhteiskuntien verkosto laajeni yhtäkkiä, hyvin dramaattisesti Induskulttuurin syntyessä. Se kesti 800 vuotta yhtenäisenä ja suurenmoisesti kukoistaen, ja katosi äkillisesti. Syynä ei ollut valloitussota, ulkopuolinen hyökkäys tms.
Induskulttuuri oli pinta-alaltaan suurin (1,25 milj. km2) syntyneistä sivilisaatioista – paljon laajempi kuin Egyptin tai Sumerin sivilisaatiot. Asuinpaikkoja oli siellä eniten muihin Vanhan maailman kulttuureihin verrattuna.
Eri alueiden välillä oli suuret erot: oli mm. autiomaita, korkeita vuoria, suuria jokia (Saraswati-joki), hedelmällisiä jokitasankoja, kukkuloita ja tiheitä metsiä. Talouden perustana oli maanviljely, karjanhoito, kalastus, erilaiset käsityöläisammatit ja kauppa.
Indus-kulttuurissa ei ollut hallitsevaa eliittiä, ei yhteiskuntaluokkia tai luokkaeroja, eikä orjuutta. Siellä ei ollut ammattiarmeijaa eikä sotia. Se ei ollut valtio, eikä sillä ollut edes ”pääkaupunkia”.
Kohtuullisia tulo- ja varallisuuseroja kuitenkin oli. Yksityisen omistusoikeuden suojasta kertovat sinettileimasimet. Niiden sisältämiä symboleja (induskirjoitusta) ei ole kyetty tulkitsemaan.
Silti Induskulttuurin on täytynyt olla hyvin keskitetysti johdettu poliittinen organisaatio – tämä on Induskulttuurin paradoksi:
Kaupunkien rakentamisessa käytetyt tiilet olivat kaikki saman kokoisia. Kaupungit oli rakennettu samankaltaisten, ruutuasemakaavojen pohjalta.
Punnukset ja mitat olivat täsmälleen samanlaiset, vaikka niitä käytettiin laajoilla, mitä erilaisimpia elinkeinoja ja aivan erilaisia talousvyöhykkeitä sisältäneillä alueilla. Todennäköistä on siis, että keskeisten tavaroiden kauppa on ollut yhteiskunnan hallinnassa.
Pitkän matkan kauppa oli kehittynyttä. Indus-kulttuurin alueelle tuotiin mm. raaka-aineita, eksoottisia kiviä, kultaa, kuparia, tinaa ja hopeaa. Mutta muualta ei juuri tuotu ylellisyystavaroita tai valmiita tuotteita.
Ilmeisesti terveysasiat olivat tärkeällä sijalla. Asuintaloissa oli kylpyhuone ja viemäröinti, joka takasi puhtaan veden saannin. Eräät löydetyt taideteokset viittaavat siihen, että jooga saattaa olla peräisin jo Induskulttuurin ajoilta.
Kirjoitettuja lakeja ei ollut, mutta varmasti oli kirjoittamattomia sääntöjä, periaatteita ja yhteisiä arvoja, myyttejä.
Kansankokouksilla on ollut kaupunkien hallinnossa ratkaiseva merkitys. Tämä seikka näkyy kaupunkiarkkitehtuurissa korostetusti: siellä oli julkisia rakennuksia mm. kokoushalleja ja rituaalisia kylpylöitä.
Teknologialtaan Induskulttuuri ei ollut dynaamista samalla tavoin kuin esim. Sumer. Siellä tehtiin heti kaupunkivaltioiden synnyttyä lukuisia keksintöjä jotka jäivät pysyvästi ihmiskunnan käyttöön – mm. kirjoitustaito, matematiikka, pyörä, aura, metallurgia ja lakisäädökset.
Induskulttuuri sijaitsi nykyisen Pakistanin ja Intian rajalla. Kartassa harmaalla sen levinneisyys suurimmillaan. KARTTA: Avantiputra7. Kuvaa on rajattu.
KIRJALLISUUTTA:
Asko Parpola (toim.): Intian kulttuuri, Otava 2005. Kielet ja kirjaimistot -luku
Asko Parpola: Induskulttuuri. Teoksessa Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2. Jokilaaksojen valtakunnat. Otava 1982.
Ian C. Glover: Etelä-Aasian kulttuurit. Teoksessa: Göran Burenhult (toim.): Ihmisen suku, osa 3 (Etruskeista viikinkeihin), WSOY 1994.
Charles Keith Maisels: Early Civilizations Of The Old World – The formative histories of Egypt, the Levant, Mesopotamia, India and China, Routledge 1999.
Jonathan Mark Kenoyer: Ancient Cities of the Indus Valley Civilization. American Institute of Pakistan Studies, Oxford University Press 1998
Jane R. McIntosh: A Peaceful Realm – The Rise and Fall of the Indus Civilization. Westview Press 2002.
