Mikä on ihmisen ja eläimen perusero? Mikä on ihmisen lajihistoria? – Nämä kysymykset ovat loppujen lopuksi saman kysymyksen kaksi eri puolta.
Ihmisellä on historia. Ihminen on sillä tavalla ainutlaatuinen eläin. Historia on ihmisen lajiominaisuus. Ihmisen määritteleminen on ihmisen lajihistorian määrittelemistä.
Millään muilla eläinlajeilla ei ole historiaa – ei lajina, mutta ei myöskään niiden perusyksiköillä (yhdyskunnilla, parvilla, laumoilla tms.). Joillakin lajeilla yhteisön sisäistä yhtenäisyyttä vahvistavat tavat saattavat periytyä, mutta ne eivät kehity kumulatiivisesti.
Miksi ja miten ihmisellä on historia? – Ihmisen kehityksen “lopputulemassa” on mukana olennaisin kaikista ihmisen lajihistorian aikaisimmista perusvaiheista.
Ihminen on 1) simpanssin kaltainen eläin, 2) Homo-suvun lauman jäsen, 3) Homo sapiensin heimoyhteiskunnan jäsen, 4) valtioyhteiskunnan kansalainen ja 5) globaaliyhteiskunnan kansalainen.
Kaikki nuo ihmissuvun kehitysvaiheet näkyvät ihmisen yksilö- ja ryhmäkäyttäytymisessä.
Ihminen on historiansa tuote
Ihmisessä on simpanssin kaltaisesta eläimestä Homo-suvun laumaan periytynyt eläimellinen tahto valtaan, pyrkimys mielivaltaisesti parantaa asemaansa omassa viiteryhmässään, myös esimerkiksi kunnostautumalla ryhmän reviiritaistelussa muita ryhmiä vastaan. Toisaalta ihmisessä on kyky sopia yhteisesti kaikkia sitovista säännöistä. Oikeusvaltiossa ihminen ottaa yliotteen omasta eläimellisyydestään.
Ihmisluonto ja ihmisyhteiskunta mahdollistavat kaksi täysin erilaista kehitystietä. Toiselle on ominaista tukeutuminen vahvemman oikeuteen. Se vie maailmansotiin – esimerkkinä Hitlerin Saksan kohtalo. Hitlerin Saksassa valtio pyrki virallisestikin toimimaan “eläimellisen olemassaolon taistelun” välineenä. Se on ihmiskunnan itsetuhon tie.
Nykyään itsetuhon tendenssit ilmenevät piittaamattomuutena ympäristön tuhoutumisesta, imperialistisina sotina, eriarvoisuuden räikeänä kasvuna, rasismina jne.
Toiselle on ominaista pyrkimys laillisuusperiaatteen kehittämiseen ja lopulta globaaliyhteiskuntaan. Demokraattisten valtioiden historiassa on kuitenkin kaksi puolta: toisaalta pyrkimys rakentaa yhteiskuntaa laillisuusperiaatteen varaan ja toisaalta pyrkimys alistaa muita maita ja kansoja riisto- ja sortosuhteeseen.
Ne menettävät tuon eläimellisen piirteensä, kun ihmiskunta siirtyy globaaliyhteiskuntaan. Ratkaiseva voima on eettinen kansalaisyhteiskunta, joka vastustaa laillisuusperiaatteen loukkauksia niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
Mikä on tärkein opetus ihmiskunnan historiasta?
Historiasta oppimisen tarkoitus on aina muuttaa maailmaa. Kaikki ihmisyhteiskunnat, niin demokraattiset kuin totalitaristiset, ovat aina rakentaneet historiasta oppimisen varaan.
Totalitaristisimpienkin valtioiden johtajat pyrkivät selittämään toimintaansa ja legitimoimaan asemansa ”historian opetuksilla”, jollain näkemyksellä siitä, mitä historia on.
Esimerkiksi Natsi-Saksassa vallalla oli näkemys eläimellisestä olemassaolon taistelusta ja vahvemman oikeudesta. Natsi-Saksan yliopistoissa ei kuitenkaan ollut eikä voinut olla pyrkimystä perustella tuota näkemystä tieteelliseltä pohjalta. Mitään tieteellistä keskustelua siitä ei sallittu.
Demokraattisten ja totalitaaristen valtioiden ero onkin siinä, että demokraattiset valtiot sallivat keskustelun historian opetuksista. Yleinen mielipide pakottaa lopulta demokraattisten valtioiden johtajat oppimaan historiasta ja tunnustamaan vähitellen ainakin edeltäjiensä tekemiä vääryyksiä.
Ihmisen ja eläimen syvällisin ero on siinä, että ihminen kykenee oppimaan filosofisesti historiastaan. Ihmiset luovat itse historiaansa väittelemällä siitä, mikä yhteiskunnassa on oikein ja mikä väärin, sekä asettamalla tällaisen väittelyn yhteiskunnan rakentamisen perustaksi. Yhteiskunta on sitä kestävämmällä pohjalla, mitä demokraattisemmin, sivistyneemmin tuota keskustelua käydään, eli: mitä enemmän arvostetaan totuudenpuhujia – niitä jotka uskaltavat ottaa esille maansa johdolle kiusallisia tosiasioita (lähi)menneisyydessä tapahtuneista vääryyksistä.
Eettisen kansalaisyhteiskunnan tärkein tehtävänä on puolustaa perustavinta ihmisoikeutta, mielipidevapautta.
Ihmissuvun historian tärkein opetus, ihmiskunnan eloonjäämisoppi, voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: “Palkkaa on maksettava myös ja lopulta ennen kaikkea totuudenrakkauden perusteella!”
» Alkuun » Historianfilosofiaa »