Francis Fukuyama: Historian loppu ja viimeinen ihminen, 1992
Ote 5. luvusta: Maailmanhistorian ideaa etsimässä, s. 90 – 92
Ajatuksen [universaalihistorian kirjoittamisesta] esitti suuri Immanuel Kant 1784 julkaisemassaan tutkielmassa Idee zu einer allgemeinen Geschichte in weltbürgerlicher Absicht. Vaikka tämä tutkielma on vain 16 sivun mittainen, se määritteli olennaiset perusteet kaikille myöhemmille yrityksille universaalisen historian kirjoittamiseksi.
Kant oli täysin selvillä siitä, että ”tämä ihmisten maailman asioiden älytön kulku” ei pinnallisesti tarkasteltuna näyttänyt noudattavan mitään erityistä säännönmukaisuutta ja että ihmiskunnan historia näytti olevan täynnä alituista sotaa ja julmuutta. Silti hän pohti, oliko ihmiskunnan historiassa ehkä sittenkin havaittavissa määräsuuntaista liikettä, niin että hidasta ja edistyvää kehitystä tapahtui pitkien ajanjaksojen kuluessa, vaikka yksilö näki ympärillään vain kaaosta. Tämä oli erityisen selvästi totta ihmisjärjen kehitystiellä. Kukaan yksilö ei esim. voisi odottaa keksivänsä koko matemaattista tietämystä, mutta tämän kasaantuva luonne antaa jokaiselle sukupolvelle mahdollisuuden jatkaa aikaisempien sukupolvien saavutuksista pitemmälle.
Kant esitti ajatuksen, että historialla saattaa olla päätepiste, lopputavoite, joka rakentuu ihmisen nykyolemukseen sisältyvien mahdollisuuksien varaan ja jonka kannalta historian kokonaisuus on järjellä käsiteltävissä. Tämä päätepiste on ihmisen vapauden toteuttaminen, sillä ”sellaisen yhteiskunnan luominen, jossa ulkoisten lakien puitteissa toteutuva vapaus liittyy täydellisimmällä tavalla vastustamattomaan voimaan, eli täydellisen oikeudenmukaisen yhteiskuntalaitoksen luominen on ylin ratkaistava ongelma, jonka Luonto on antanut ihmissuvulle”.
Tuollaisen oikeudenmukaisen yhteiskuntalaitoksen aikaansaaminen ja sen levittäminen kaikkialle maailmaan olisi tämän mukaan peruste, jonka nojalla historiassa tapahtuva edistys on arvioitavissa. Se on myös normi, jonka varassa voidaan ryhtyä valtavaan älylliseen pelkistystyöhön, joka on tarpeen tämän kehityksen kannalta olennaisen aineksen erottamiseksi historian raaka-ainetta olevien tapahtumien massan seasta. Universaalisen historian vastattavaksi tuli tämän mukaan kysymys, onko kaikkien yhteiskuntien ja kaikkien aikojen ilmiöiden tarkastelun nojalla löydettävissä yleispätevää syytä odottaa ihmiskunnan yleistä kehittymistä tasavaltaisen hallitustavan suuntaan eli kohti olotilaa, jota me nykyisin sanomme liberaaliseksi demokratiaksi.
Kant myös hahmotteli pääpiirteittäin mekanismin, joka työntäisi ihmiskunnan korkeammalle rationaalisuuden tasolle, jota liberaalit instituutiot ilmentävät. Tämä mekanismi ei ole järki, vaan pikemminkin järjen vastakohta: ihmisen ”asosiaalisen yhteisöhakuisuuden” luoma itsekkäiden pyrkimysten vastakkaisuus, joka johtaa siihen, että ihmiset luopuvat kaikkien sodasta kaikkia vastaan ja liittyvät kansalaisyhteiskunniksi, minkä jälkeen he pyrkivät edistämään taitoja ja tieteitä, joiden varassa nuo yhteiskunnat pystyvät kilpailemaan keskenään. Nimenomaan ihmisen kilpailunhalu ja turhamaisuus, hänen halunsa hallita ja vallita on yhteiskunnallisen luovuuden perusvoima, joka tekee väistämättömäksi sellaisten mahdollisuuksien toteutumisen, ”joita Arkadian paimenten elämässä ei ollut vielä syntynytkään”.
Kantin essee ei vielä ollut universaalinen historia. Filosofi kirjoitti Ideensä kuusikymmenvuotiaana ja tyytyi kirjoitelmassaan osoittamaan ihmiskunnan historiallisen kehityksen yleispätevät lait selvittämään pystyvän uuden Keplerin ja Newtonin tarpeellisuuden. Kant huomautti, että tuollaisen historian kirjoittamiseen ryhtyvän neron on oltava sekä kyvykäs filosofi ymmärtääkseen, mikä ihmisten maailmassa on tärkeää, että kyvykäs historiantutkija, niin että hän pystyy sulattamaan kaikkien aikojen ja kaikkien kansojen historian mielekkääksi kokonaisuudeksi.
(…)
Kertomuksen juonena on sivilisaatioiden sortuminen yhä uudelleen, mutta jokainen on kukistuessaan jättänyt jälkeensä joitakin omalta aikakaudeltaan ja siten raivannut tietä korkeamman tason saavuttavalle elämälle. Hän päätti tarkastelunsa vaatimattomasti sanomalla, ettei hän itse kyennyt kirjoittamaan tuollaista historiaa, mutta jos sen kirjoittaminen onnistuisi, se edistäisi yleismaailmallisen tasavaltaisen hallitustavan toteutumista, koska se antaisi ihmiselle selkeän näkemyksen tulevaisuudesta.
Fukuyaman lähteet:
Kantin esseetä ovat tarkastelleet Collingwood, s. 99 – 103, ja William Galston, Kant and the Problem of History (Chicago Press 1975), erityisesti s. 205 – 68.
”An Idea for a Universal History from a Cosmopolitan Point of View” (alkuteos: Idee zu einer allgemainen Geschichte in weltbürgerlicher Absicht) kokoomateoksessa Immanuel Kant, On History (Indianapolis: Bobbs-Merrill 1963), s. 11 – 13.
