Ensinnäkin: Kapitalismi suuntautui syntyessään vallan keskittämistä vastaan. Kapitalismi syntyi Pohjois-Italian rannikkokaupungeissa. Ne olivat itsenäisiä kauppa- ja teollisuuskeskuksia. Poliittista keskusvaltaa ei ollut ja ne olivat suhteellisen riippumattomia myös paavista. Niiden sisällä kauppiaat ja käsityöläiset muodostivat itsenäisiä tuotantoyksiköitä. Poliittisen keskusvallan puuttuminen lisäsi myös maaseudun aateliston riippumattomuutta. Luostarit olivat itsenäisiä oppi-, tutkimus-, käsityö- ja maanviljelykeskuksia.
Ja mikä tärkeintä, Bolognan yliopistossa elpyi ensimmäisen vuosituhannen toisella vuosisadalla roomalaisen oikeuden tutkimus nimenomaan persoona-käsitteen pohjalta. Ihmisoikeuksista alettiin puhua aivan uudella tavalla.
Bolognan yliopiston sinetti
Toiseksi kapitalistiselle tuotantotavalle on ollut sen syntymästä lähtien ominaista laillisuusperiaate: hallitsevan luokan piirissä perustetuilla taloudellisilla muodostelmilla, myös hallitsevaan luokkaan kuuluvilla perhekunnilla ja yksilöillä, oli joitakin perustavia laillisia oikeuksia.
Marxismissa kapitalismi määritellään tuotantomuodoksi, jossa tuotanto markkinoita varten on tuotannon päämuoto ja myös työvoimasta tulee tavara.
Noissa piirteissä näkyvät kapitalismin itsetuhoiset tendenssit.
Ensinnäkin: kun tuotannosta markkinoita varten tulee tuotannon päämuoto, kapitalismin on pakko viime kädessä raakaan sotilaalliseen voimaan tukeutuen pyrkiä alistamaan yhä laajemmat osat maapallosta ns. vapaiden markkinoiden – suuryritysten – temmellyskentäksi.
Suurvaltojen kamppailu valtapiireistä on käynnistänyt Euroopassa kaksi maailmansotaa.
Riistäessään voittoja siirtomaistaan ja muista alistamistaan maista demokraattisimmatkin suurvallat ovat syyllistyneet mitä julmimpaan terroriin.
Toiseksi: työvoiman tavaraluonne merkitsee, että työtätekeviltä on riistetty kaikki ihmisoikeudet.
Marxin mukaan työvoima eroaa muista tavaroista siinä, että se kykenee luomaan uutta arvoa. Työvoimalla on kuitenkin toinenkin piirre, joka erottaa sen muista tavaroista: työläinen kykenee ajattelemaan oikeudentajuisesti, kapinoimaan vääryyttä vastaan. – Työväenluokka on oman taistelunsa tuloksena saavuttanut poliittisia oikeuksia ja taloudellista turvallisuutta.
Kapitalistinen työvoiman riisto ja tuotanto markkinoita varten eivät voi toimia, ellei tuotantovälineitä omistavien luokkien keskuudessa vallitse laillisuusperiaate. Siinä kapitalismi eroaa kaikista aikaisemmista luokkayhteiskunnista.
Kansainvälisen kaupan syntyessä alettiin 1600-luvulla kehittää kansainvälistä lakia ja solmia kansainvälisiä sopimuksia. Oppi valtioiden suvereenisuudesta on tältä ajalta. Kansainvälistyminen ja kansainvälinen laki rakentuivat siis valtioiden itsemääräämisoikeuden tunnustamisen perustalle.
Laillisuusperiaate on osaltaan taannut kapitalismin uudistumiskyvyn. Esimerkiksi USA:ssa oikeus yksityisyritteliäisyyteen on ollut järjestelmän kulmakivi. Nykyisen it-vallankumouksen aikana se on tärkeämpää kuin koskaan. Se on taannut sen, että pienistä innovatiivisista autotallifirmoista on saattanut kehittyä suuria menestystarinoita.
Kapitalismi on myös ensimmäinen luokkayhteiskunta, jossa väestön valtaenemmistön on mahdollista kamppailla yhdenvertaisuudesta lain edessä. Siinä määrin kuin laillisuusperiaate koskee myös työtätekeviä, ei väite työvoimasta tavarana sellaisenaan päde.
Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen kansainvälistä lakia on kehitetty niin, että se ottaa kasvavassa määrin huomioon ihmisoikeudet.
Eettisen evoluution varsinainen synty, kasvu ja kehitys tapahtuu vasta nykymaailmassa. Se tapahtuu laillisuusperiaatetta kehittämällä ja hajauttamalla valtaa yhä enemmän alaspäin.
» Alkuun » Historianfilosofiaa »