Käsitteet A-L

Katharsis-käsite Aristoteleella

KäsitemäärittelyjäSanana katharsis merkitsee puhdistumista. Mutta varsinainen katharsiksen käsite puolestaan on kuvaus siitä tunnetilasta, jonka (antiikin kreikkalaisen) tragedian katsominen ihmisessä aiheuttaa.

Runousopin aikaisemman käännöksen tehnyt Pentti Saarikoski toteaa esipuheessaan:

Aristoteleen kritiikki Platonin kirjallisuuskäsitystä vastaan sisältyy Runousopin vaikeimmin tulkittavaan ja loputtomasti kiistaa aiheuttaneeseen kohtaan, jonka minä olen suomentanut näin: ”…herättämällä sääliä ja pelkoa se (tragedia) tervehdyttää nämä tunteet.” Juuri tässä lauseessa on tuo Aristoteleen kuuluisa termi katharsis; siitä miten se pitäisi ymmärtää, on estetiikassa varmasti riidelty enemmän kuin minkään muun sanan merkityksestä. (1)

Paavo Haahdin suomennos:

…synnyttämällä sääliä ja pelkoa se (tragedia) saa aikaan näiden tunnetilojen puhdistumisen. (2)

Kalle ja Tua Korhosen käännös:

Myötätunnon ja kauhunsekaisen pelon myötä tragedia saavuttaa näiden tunnetilojen puhdistuksen. (3)

Jyväskylän yliopiston Koppa-sivustolla problematisoidaan näitä käännöksiä:

Tragedian vaikutus on pelon ja säälin herättäminen. Mutta kreikkalaisten ‘sääli’ on huomattavasti järkyttävämpää kuin suomalainen, passiivinen ja kristillis-humanistinen sääli. Aristoteles sanoo: ’Sääli on eräänlaista tuskaa jonka herättää tappavan ja syyttömän kärsimyksen näkeminen.’ Siis sääli on varsin rajua ja tuskantäyteistä myötäelämistä. Kreikkalaisten sääli on hillittömiä tuskanhuutoja, hiusten raastamista ja rintansa takomista. Myös suomenkielen ‘pelko’ on liian vaisu sana, kyseessä on pikemminkin kauhu.

Aristoteles sanoo: ’Pelko on tuskallinen tunne jonka aiheuttaa tappavan onnettomuuden uhka.’ Tragedian katsoja eläytyy niin voimakkaasti näytelmän henkilöiden tilanteisiin, että tuntee samaa paniikkia ja kauhua kuin nämä.

Tragedian nautinto perustuu ehkä siihen, että katsoja siirtyy paniikinomaisen pelon tunteesta helpottavan säälin tunteeseen. Tuska ja paniikki ryydittävät tunteen äärimmilleen, ja kääntää sen jälkeen vapauttavaan puhdistuksen (katharsiksen) tunteeseen. (4)

Niin Aristoteleen teksteissä kuin niiden selityksissä esiintyy myös hieman oudosti käsite sana ”nautinto”. Katarsis – joka tarkoittaa siis puhdistumista – käsitetään myös ”nautinnoksi”. Tähän käännösongelmaan antaa viitteitä seuraava, Demokritoksen ajattelua kuvaava ote:

On ehkä yllättävää, että kaikista muinaisista kirjoittajista juuri Diogenes Laertios (9-45) onnistui kaikkein tarkimmin tavoittamaan elämänkertansa kohdehenkilön [Demokritoksen] moraalifilosofian ytimen: Päämäärä tai täyttymys (telos) on euthymia, vaikkakaan tämä ei merkitse samaa kuin nautinto (kuten monet ovat perinteen ja kuulopuheen perusteella virheellisesti ymmärtäneet) vaan tilaa, jossa sielu on tyynessä ja tasapainoisessa tilassa, ilman että pelko, ennakkoluulo tai mikään muu tunne sitä häiritsee. Toinen tuon tilan monista nimistä, joita hän käyttää, on euestõ (hyvinvointi). (5)

Tällainen tulkinta vastaa myös Matti Puolakan käyttämää termiä ylevöityminen, jolla hän kuvaa niin katharsis-kokemusta kuin ”tuomarin etiikkaa”. Aiheesta lisää täällä:

VIITTEET:

(1) Pentti Saarikosken (kääntäjän) esipuhe teoksessa: Aristoteles: Runousoppi. Otava, 1967

(2) Runousoppi, 1997, 6. luku, 164

(3) Runousoppi, 2012, 187.

(4) https://koppa.jyu.fi/avoimet/taiku/kirjallisuuden_aikajana/antiikki/kreikkalainen-filosofia-ja-estetiikka/aristoteles-ja-katharsis

(5) Paul Cartledge: Demokritos

Kirjoittajasta

uusihisto

uusihisto

Toimitus. KUVA: Kleio, historian jumalatar.

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.