Kommentti Anthony Barnettille

Kommentti Anthony Barnettin kirjoitukseen Alas Putinin moderni tsaarikunta! Vastaus Yanis Varoufakisille. (openDemocracy 10.11.2022, käännös ja kommentti Heli Santavuori.)

Mielestäni ihmiskunnan tärkeimpiin ongelmiin ei voida ottaa kantaa vasemmisto-oikeisto -jaon pohjalta. Tämä on myös Uusi historia -yhdistyksen kanta. Tässä suhteessa yleisnäkemysemme eroaa niin Barnettin kuin Varoufakisin näkemyksistä. Yhdistyksen ohjelmassa on käsitelty aikakauden vaihtumista ja maailmanhistoriallista tilannetta. Se on kirjoitettu ennen Venäjän hyökkäystä, mutta siinä esitetty visio olennaisesti pätee edelleen. (linkki: ohjelman 1. osassa: Mitä aikaa elämme?)

Barnettin ja Varoufakisin kiistassa mielestäni Barnett on oikeassa. Uskoakseni yhdistyksemme koko jäsenistö yhtyy tähän kantaan siitä huolimatta, että tästä kommentista olen yksin vastuussa. Yleensäkin Barnett edustaa keskustelevaa ja uutta etsivää vasemmistoa, mikä luonnollisesti on kannatettavaa. Molemmat väittelijät ansaitsevat tunnustusta reilusta keskustelukulttuurista.

Venäjän raaka, provosoimaton ja itsetuhoinen hyökkäys Ukrainaan on maailmanpolitiikan pääkysymys. Vaikka sotaa käydään Euroopassa, se muodostaa globaalin uhkan koko ihmiskunnalle jo sen vuoksi että siihen liittyy systemaattinen ja vastuuton ydinaseilla uhkailu. Näin ollen on erittäin ikävää ja vaarallistakin, että jotkut maailman arvostetuimmat vasemmisto-intellektuellit – Varoufakisin lisäksi esim. Noam Chomsky, ovat ottaneet Venäjän hyökkäyssotaan kantaa, joka osoittaa, että he eivät lainkaan ymmärrä Venäjän imperialismin luonnetta.

Sen vuoksi Barnettin kannanotto on tärkeä. On kuitenkin joitakin asioita, joista olen myös hänen kanssaan eri mieltä, ja niistä seuraavassa:

(1) Barnett kirjoittaa, että Venäjällä olisi oikeus vaatia, ettei Ukraina liity Natoon. Tuosta olen eri mieltä.

Barnett itsekin toteaa jo artikkelinsa otsikossa: “Ukrainan kehittyvä demokratia uhkasi Venäjää.” Toisin sanoen, kyse ei ollut Naton laajenemisesta. Ei Venäjää helmikuussa 2022 uhannut kukaan, eikä uhannut aikaisemminkaan. Jos tämä ymmärretään, niin mikä olisi peruste kieltää Ukrainalta Naton jäsenyys? En osaa muuta kuvitella kuin vasemmistolaiset ennakkoluulot. Ne eivät tässä yhteydessä saisi vaikuttaa, sillä Ukrainalla on oikeus suvereenina valtiona tehdä sellaiset turvallisuuspoliittiset ratkaisut kuin se haluaa.

Nato-jäsenyys olisi Ukrainalle kaikkein tärkein asia sen sisältämän ydinasesuojan vuoksi. Ydinaseet on ainoa sotilaallinen tekijä, jolla Venäjä vielä kykenee kilpailemaan lännen kanssa. Vain ja ainoastaan ydinaseuhkailuiden avulla se on pystynyt käymään näinkin pitkittynyttä sotaa. Ilman niitä Venäjän pyrkimykset Ukrainassa olisi lopetettu lyhyeen ja lukemattomilta ukrainalaisilta siviiliuhreilta olisi vältytty, kuten tietysti myös miestappioilta rintaman molemmin puolin.

JAA 

ARTIKKELIKUVA:

Ukrainalaisten mielenosoitus Helsingissä, Mannerheimin patsaan edustalla 24.2.2022. “Ukraina nyt, Suomi seuraavaksi?” lukee kyltissä. Kulkue yhdistyi myöhemmin suomalaisiin mielenosoittajiin Venäjän lähetystön edustalla. KUVA: Uusi historia -yhdistys, CC BY-SA 2.0.

Mielenosoitus Ukrainan puolesta Venäjän suurlähetystön edessä Helsingissä 24.2.2022.
Ukrainalaisia mielenosoittajia Venäjän suurlähetystön edessä Helsingissä 24.2.2022. KUVA: Uusi historia -yhdistys, CC BY-SA 2.0.

(2) Barnett esittää, että lännessä on “sotapuolue”, joka haluaa konfliktin jatkuvan ja yllyttää Ukrainaa valloittamaan Krimin. Hänen mielestään sitä pyrkimystä on vastustettava. Olen eri mieltä.

On ukrainalaisten oma päättäväinen halu saada takaisin Krim, joka vastoin kansainvälistä lakia miehitettiin ja anastettiin. Tähän Ukrainalla on täysi oikeus. Kyseessä ei ole mikään läntisten tahojen yllytys.

Siellä on myös tataariväestö joka nyt elää Kremlin vainon alla. On kyseenalaista miten legitiimi siellä järjestettävä kansanäänestys nyt olisi, vaikka se olisi valvottukin, ottaen huomioon kuinka paljon Venäjä on siirtänyt sinne omaa väkeään asumaan, ja miten Krimin tataarien ihmisoikeudet voitaisiin taata jos he jäisivät Venäjän vallan alle.

Krim on tärkeä myös seuraavasta syystä: miten todellinen, kestävä rauha voisi olla mahdollinen? Venäjän on hävittävä kunnolla, totaalisesti. Muuten ei ole kuviteltavissa, että Venäjälle muodostuu sellainen johto, sellainen hallinto, jonka allekirjoittamiin sopimuksiin ollenkaan voi luottaa.

(3) Barnett varoittaa siitä, että lännen tuki Ukrainalle sisältäisi pyrkimyksiä jonkinlaiseen shokkiterapiaan sitten kun jälleenrakennus käynnistyy. Tuollainen on toki mahdollista. Barnetilla on tähän liittyen kaksi mielenkiintoista linkkiä.

Aika kuitenkin on nyt toinen. Länsi joutuu ottamaan oppia virheistään. Nyt joudutaan laittamaan ukrainalaisten itsensä toiveet etusijalle. Uusliberalistinen dogmi on kokenut vararikon, jonka lännen johtajat joutuvat kasvavassa määrin myöntämään selkein sanoin.

Perinteiset lännen suurvaltojen suorittamat imperialistiset hyökkäykset, kuten Irakin sota, eivät ehkä enää ole mahdollisia. Niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa vannotaan kansainvälisen oikeuden nimiin, jonka tärkeimpiin periaatteisiin luetaan valtioiden rajojen koskemattomuus. Tätä suuntausta on vahvistettava. Esimerkiksi Irakin sodasta olisi vaadittava kunnollista keskustelua, myös juridista käsittelyä. Yhdysvaltojen pitäisi liittyä kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Spekulatiivisen finanssipääoman laillisuusvalvontaa olisi lisättävä. Siitä mitä virheitä länsi teki Venäjän kansallisomaisuuden yksityistämisessä on keskustelu jo alkanut. Jne.

(4) Barnett kirjoittaa että “Washington on” Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen “murskannut 1900-luvun vasemmiston”.

Ensinnäkin: Mielestäni sosialismi romahti jo paljon aikaisemmin kuin Neuvostoliitto, ja tämän seikan ymmärtäminen on avain jos halutaan käsittää 1900-luvun yllättävää maailmanhistoriaa.

Toiseksi: Washington ei murskannut vasemmistoa, vaan se on lähinnä murskannut itse itsensä. Sosialismi on kaikissa eri muodoissaan 1900-luvun alkupuolella tapahtuneen valtavan nousun jälkeen totaalisesti romahtanut – ja romahtanut omaan mahdottomuuteensa.

Vasemmiston heikkous johtuu mielestämme siitä, että tästä päättyneen aikakauden kenties tärkeimmästä tapahtumasta ei ole minkäänlaista tieteellistä, filosofista yhteenvetoa, joka loisi näköaloja myös tulevaisuuteen. Uusi historia -yhdistyksellä on asiasta näkemys, josta toivoisimme keskustelua. Ks. esim.:

Varoufakisin, Chomskyn ja muiden läntisten vasemmisto-intellektuellien sokeutta Venäjän suhteen on erittäin tärkeä vastustaa. Vaikka kyseessä on pieni vähemmistö, se kuitenkin on varsin vaikutusvaltainen vähemmistö, joka vetoaa juuri niihin ihmisiin jotka usein ovat aktiivisimpia ja eniten huolissaan maailman tilasta. Joistakin erimielisyyksistä huolimatta Barnett on tarttunut hyvin tärkeään aiheeseen.

Suhtautuminen Venäjän hyökkäykseen on tällä hetkellä maailmanpolitiikan ydinkysymys. Sen ratkaisusta riippuu, kykeneekö ihmiskunta varautumaan koko ihmislajin olemassaoloon kohdistuviin uhkiin, kuten ilmastonmuutos, lajikato, ydinaseet, pandemiat, ruoka- ja energiakriisit jne.

Ed. 30.1.2023:
Johdanto-osuutta editoitu. Lisätty kappaleet kohtiin (2) Krimistä ja (3) Irakin sodasta ym.

Tunnisteet

Liity postituslistalle

Jos haluat tietoa tilaisuuksiemme ajasta, paikasta ja ohjelmasta, ilmoittaudu postutuslistalle osoitteeseen uusihistoria (at) humanpath.net. Saat meiltä postia noin 1-2 kertaa kuukaudessa.

ARTIKKELIKUVA:

Ukrainalaisten mielenosoitus Helsingissä, Mannerheimin patsaan edustalla 24.2.2022. “Ukraina nyt, Suomi seuraavaksi?” lukee kyltissä. Kulkue yhdistyi myöhemmin suomalaisiin mielenosoittajiin Venäjän lähetystön edustalla. KUVA: Uusi historia -yhdistys, CC BY-SA 2.0.