La Rochefoucauld kateudesta, hyvästä ja pahasta

La Rochefoucauld: Mietelmiä, Otava 1994Otteita teoksesta La Rouchefoucauld, Mietelmiä, Karisto 1994. Kirjaa on saatavilla kirjastoista ja antikvariaateista.

Ihmiset eivät ole ainoastaan taipuvaisia unohtamaan heille tehdyt hyvät työt tai heitä kohdanneet loukkaukset: vieläpä vihaavat he niitä, joille he ovat kiitollisuuden velkaa, ja lakkaavat vihaamasta niitä, jotka ovat heitä kohdelleet kaltoin. Hyvän palkitseminen ja pahan kostaminen tuntuu heistä rasitukselta, johon heidän on vaikea alistua. (s. 29-30)

Usein kerskaillaan rikollisimmistakin intohimoista. Mutta kateus on arka ja häpeällinen intohimo, jota ei uskalleta milloinkaan tunnustaa. (s. 32)

Mustasukkaisuus on jossain määrin oikeutettu ja järjellinen, koska se pyrkii vain säilyttämään omaisuuden, joka kuuluu meille tai jonka me luulemme kuuluvan meille, kun sitävastoin kateus on vimmaa, joka ei voi sietää toisille kuuluvaa hyvää. (s. 32)

Paha, mitä me teemme, ei tuota meille niin paljon vainoa ja vihaa kuin hyvät ominaisuutemme. (s. 32)

Parhaidenkin ystäviemme onnettomuuksissa huomaamme aina jotakin, joka ei ole meille vastenmielistä. (s. 129)

Kateus on leppymättömämpi kuin viha. (s.87)

Syy joka saa meidät pitämään uusien tuttavuuksien solmimisesta, ei ole niin paljon väsyminen vanhoihin tai uutuuden viehätys kuin harmistuminen siitä, etteivät meitä kylliksi ihaile ne, jotka tuntevat meidät liian hyvin, ja toivo, että meitä ihailevat enemmän ne, jotka tuntevat meitä vähemmän. (s. 59)

Kaunopuheisuus on yhtä paljon esiintyjän äänensävyssä, katseessa ja ilmeessä kuin sanojen valinnassa. (s. 73)

Todellinen kaunopuhuja sanoo kaikki, mitä pitää, eikä mitään muuta kuin sen, mitä pitää. (s. 74)

Nöyryys on usein vain teeskenneltyä alistuvaisuutta, jota käytetään muiden alistamiseksi. Se on ylpeyden viekas juoni, joka tarkoittaa ylentymistä alentumisen avulla. Ja vaikka ylpeys muuttaakin muotoaan tuhansin tavoin, ei se ole milloinkaan paremmin verhottu ja kykenevämpi pettämään kuin kätkeytyessään nöyryyden kuoreen. (s. 74)

Me jääväämme tuomareita vähäpätöisimmistäkin syistä, mutta sallimme maineemme ja kunniamme riippua sellaisten ihmisten tuomiosta, jotka ovat kaikki meitä vastaan joko kateudesta, ennakkoluulosta tai tietämättömyydestä. Ja vain saadaksemme heidät julistamaan tuomionsa meidän hyväksemme uhraamme me niin monin tavoin rauhamme ja elämämme. (s. 77)

On tuskin niin terävänäköistä ihmistä, että hän ymmärtäisi kaiken sen pahan, mitä hän tekee. (s. 77)

Jalomielisyyden määrittelee riittävästi sen nimi. Kuitenkin voitaisiin sanoa sitä ylpeyden järkevyydeksi ja ylhäisimmäksi ylistysten hankkimisen keinoksi. (s. 80)

Naurettavuus häpäisee enemmän kuin häpeä. (s. 87)

Jos olemme syntymässä jääneet kateutta vaille, on se varmin merkki siitä, että olemme syntymässä saaneet osaksemme suuria ominaisuuksia. (s. 105)

Häpeän ja mustasukkaisuuden tuskat ovat niin katkeria siksi, ettei turhamaisuus voi ottaa osaa niiden kantamiseen. (s. 107)

Kateutemme kestää aina kauemmin kuin niiden onni, joita me kadehdimme. (s. 112)

Useammat ihmiset ovat vailla itsekkyyttä kuin vailla kateutta. (s. 113)

Kuinka pahoja ihmiset lienevätkin, eivät he kuitenkaan uskalla esiintyä hyveen suorina vihollisina. Ja jos he tahtovat sitä vainota, ovat he uskovinaan sitä vääräksi tai keksivät sille rikollisia vaikuttimia. (s. 114)

Suuria sieluja eivät ole ne, joilla on vähemmän intohimoja ja enemmän hyveitä kuin tavallisilla sieluilla, vaan yksinomaan ne, joilla on suuremmat tarkoitusperät. (s. 132)

Meistä on hauskempi tavata niitä, joille me teemme hyvää, kuin niitä, jotka tekevät hyvää meille. (s. 143)

About the author

uusihisto

uusihisto

Toimitus. KUVA: Clio, historian jumalatar.

1 Comment

Kirjoita kommenttisi tähän. Tarkistamme sen mahdollisimman pian.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.