Linné ja ihmisen filosofisen sukupuun idea
Matti Puolakka sanoi alkaneensa vasta 1990-luvulla käsittää Hegelin logiikkaa. Hän alkoi soveltaa sitä omien sanojensa mukaan ”luovasti omaksuen”. Hän tarvitsi sitä voidakseen loppuun asti selittää sen, miten ihmissuvun historia on kokonaisuus – eli aatehistorian, esihistorian ja historian ykseys – ja miten punainen lanka kiertyy eri perusvaiheiden kautta auki. Se oli hänelle ainoa keino saada palapelin palaset loksahtamaan kohdalleen.
Carl von Linné luokitteli ihmisen kädellisten Homo-sukuun ja antoi lajillemme nimen Homo sapiens – viisas ihminen. Hän katsoi kuitenkin tarpeelliseksi liittää tämän määritelmän yhteyteen alaviitteen, jossa hän korosti itsetuntemuksen ratkaisevaa merkitystä.
Referoimme, tulkitsemme Linnén alaviitettä seuraavasti:
Ihmislajin täytyy oppia tuntemaan itsensä. Muuten ei voida puhua ihmiskunnasta viisaana lajina. Ihminen on Homo-suvussa sapiens -laji vain siksi, että Solonin (kuten myös Delfoin oraakkelin) kehoitus ”tunne itsesi” on kohdistettu kaikille ihmisille ja koko ihmiskunnalle. Tämä – ja vain tämä – on se differentia spesifica, mikä erottaa ihmislajin muista Homo-suvun lajeista.
Ihmistä määritellessään Linné itse asiassa luopui aristoteelisesta luokittelutavasta:
Ihminen kuuluu yhtäältä ”Homo-sukuun” biologisten ominaisuuksiensa ja viisautensa perusteella, mutta toisaalta juuri viisauden (”oikeusälyn”) vuoksi ihminen eroaa kaikesta muusta elollisesta, kaikista muista eliöistä.
Toisin sanoen, ihminen on uusi yleinen, oma suku. ”Tulos mullistaa premissit!”
”Eettinen evoluutio” on jatkoa biologiselle evoluutiolle ja eroaa siitä perin juurin.
Linnén alaviite sananmukaisesti:
“Itsetuntemus on korkein viisaus, ja sen on sanonut Solon, jonka kirjoitus on kultakirjaimin Dianan temppelin yllä Adolf Fredrikin museossa.”
(Att känna sig själv är den främsta visheten, och det har Solon sagt, vilkens skrift står i gyllene bokstäver över Dianas tempel, Adolf Fredriks museum.)
LUE MYÖS