Me taistelemme termin historianfilosofia puolesta. Kyseessä ei ole pelkästään akateeminen puheenaihe. Kiista on ideologinen, maailmankatsomuksellinen. Se heijastaa viime kädessä sitä, miten taistelua oikean ja väärän välillä käydään – taloudellis-poliittisesti, aatteellisesti tai muuten. (s. 303)
Kaikki suuret historianfilosofit ovat esittäneet ”ihmiskunnan tien” seuraavalla tavalla:
1. On selitetty ihmisen ja eläimen perusero mahdollisimman ytimekkäästi ja terävästi, pelkistetysti.
2. On tehty yhteenveto ihmissuvun kehityksen tärkeimmistä solmukohdista (käännekohdista). Myös tässä on käytetty apuna Occamin partaveistä, eli kaikki turha pois.
3. Historiaan kuuluu olennaisena osana nykyisyys. Näin ollen universaalihistorian filosofinen esittäminen on historian perusopetusten hahmottamista, selventämistä, terävöittämistä. (s. 301)
Mikä on Occamin partaveitsen avulla tehty paras esitys Homo-suvun historiasta? – Tämä:
Miten aloittaa ihmissuvun tien selittäminen? Ensiksi tulee esittää ihmisenä olemisen perusongelma. Tuleeko noudattaa itsetarkoituksellista oikeudentajua, vaikka siitä olisi itselle ulkoisesti vahinkoa?
Kaikki ihmiset joutuvat joka tapauksessa monin tavoin noudattamaan välineellistä oikeudentajua, eli reilun pelin etiikkaa. Myös kaikki yhteiskunnat ja yhteisöt rakentuvat jollain tavalla yhteisten sopimusten, sääntöjen, tapakulttuurin ja lakien varaan. Jopa rikollisjengeillä on jäseniä sitovia sääntöjä.
Noiden kahden oikeudenmukaisuuden lajin välinen ristiriita hallitsee niin yhden ihmisen elämää kuin yhteiskuntaelämääkin. (s. 33)
Keskeisiä käsitteitä
Moraalievoluutio
Moraalievoluutio tarkoittaa sellaista sosiaalisesti periytyvää vastavuoroista altruismia (palvelusten vaihtoa), joka edesauttaa lauman ja parven yhteishenkeä ja koossa pysymistä. Se on eläimellistä moraalievoluutiota. Moraalievoluutio on reilun pelin etiikan (välineellisen oikeudentajun) perusmuoto.
Moraalievoluutiota esiintyy kehittyneillä eläimillä, eläimillä, joilla on vastavuoroista altruismia, esimerkiksi simpansseilla, pullokuonodelfiineillä, vampyyrilepakoilla, korpeilla ja norsuilla.
Moraalievoluution toinen vaihe alkoi Homo-suvun syntyessä noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Sitä voidaan kutsua myös esipoliittiseksi evoluutioksi: lauman kaikkien yksilöiden jokapäiväinen toimeentulo oli riippuvainen yksilöiden ja yksilöryhmien välisestä työn- ja ravinnonjaosta. Tämä edellytti kaikkia koskevien sääntöjen muodostumista.
Poliittinen evoluutio
Poliittinen evoluutio on ihmisyhteiskuntien kehitystä. Yhteiskunnassa on sen kaikkia jäseniä koskevia sääntöjä, vaikka he eivät olisi jokapäiväisen toimeentulon suhteen riippuvaisia toisistaan. Tämä edellyttää jonkinlaista keskusvaltaa ja epäpersoonallisia suhteita ihmisten välillä (”instituutioita”). Yhteiskunnassa eri intressiryhmät taistelevat vallasta, erityisesti mahdollisuudesta vaikuttaa hyödykkeiden jakoon.
Poliittisen evoluution vallitessa yksilöt voivat solmia itsetarkoitukselliseen oikeudentajuun pohjautuvia suhteita keskenään (esieettinen evoluutio), mutta yhteiskuntakehityksen moottorina on välineellinen oikeudentaju.
Eettinen evoluutio
Yhteiskuntakehitys globaaliyhteiskunnan muodostuttua on eettistä evoluutiota. Globaaliyhteiskunnalla tarkoitamme itsetuntemuksensa varaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi järjestäytynyttä ihmiskuntaa. Valtio se ei ole.
Globaaliyhteiskunnassa perinteiset valtiot, poliittiset puolueet ja kansalaisjärjestöt säilyvät. Moraalievoluutio ja poliittinen evoluutio säilyvät.
Yhteiskunnan puitteissa itsetarkoituksellinen oikeudentaju tarkoittaa maapallon kaikkien yksiöiden ihmisoikeuksien puolustamista ja sitä, että ihmiskunnan kokonaisetua pidetään tärkeämpänä kuin minkään eturyhmän etuja. Tällaiseen asennoitumiseen perustuvia uudenlaisia kansalaisliikkeitä ja inhimillisiä perusyhteisöjä kutsumme eettiseksi kansalaisyhteiskunnaksi.
Globaaliyhteiskunnassa Itsetarkoituksellinen oikeudentaju on yhteiskuntakehityksen moottori. Siitä palkitaan aineellisesti.
Orgaaninen kehitys
Nykyihmisen käyttäytymisessä ja järjestäytymistavoissa ovat nähtävissä olennaisimmat piirteet kaikista ihmissuvun kehityksen aikaisemmista vaiheista.
Itsetarkoituksellinen oikeudentaju
= eettinen. Yksilöetiikan kannalta: oikeudenmukaisuuden periaatteita on noudatettava näiden periaatteiden itsensä vuoksi, vaikka siitä olisi itselle ulkoista vahinkoa.
Yhteiskuntaetiikan kannalta: ajetaan ihmiskunnan kokonaisetua eli etsitään kokonaistotuutta.
Välineellinen oikeudentaju
= moraalinen. Ns. reilun pelin etiikkaa. Yhteisiä pelisääntöjä on noudatettava. Niiden puitteissa yksilöt, yhteisöt, yritykset ja valtiot ovat vapaita ajamaan omaa etuaan miten mielivät.
