Matias oli Uusi historia ry:n hallituksen jäsen ja keskeinen henkilö ystäväpiirissämme.
Hän oli perusluonteeltaan harvinaisen reilu, rohkea ja helposti lähestyttävä. Matiaksen kanssa oli usein miellyttävää keskustella aiheesta kuin aiheesta; hän oli aidosti kiinnostunut ihmisistä ja elämän eri ilmiöistä.
Matias muutti nuorena Pihtiputaalta Helsinkiin. Silloin elettiin 1980-lukua. Pääkaupunkiin muuttoa muistellessaan Matias on kertonut etsineensä itseään sekä sellaista ryhmää, johon voisi kuulua. Nuoruudenpalo maailman muuttamiseen toiminnan kautta oli saanut hänet aluksi hakeutumaan Amerikan intiaaniaktivistien, punkkareiden ja talonvaltaajien toimintaan.
Nuoruudessaan Matias oli ollut kiinnostunut kalastaja Pentti Linkolan ajatuksista, mutta huomanneensa melko pian oman maailmankuvansa yksipuolistuneen, synkentyneen ja päätyneensä umpikujaan ajattelussaan. Luonnonsuojelu ja ekologisuus säilyivät kuitenkin aina omana osanaan hänen elämänarvojaan.
Oranssi-liikkeessä Matias oli ollut organisoimassa vanhan, historiallisen rakennuksen Kookostehtaan valtaamista. Rakennus oli jo määrätty purettavaksi, mutta nuoret saivat valtauksen avulla purkamisen estettyä. Kun rakennusliike myöhemmin haastoi nuoret talonvaltaajat oikeuteen, he saivat asianajakseen ihmisoikeuksien puolustajana tunnetun lakimiehen Matti Wuoren, jonka avulla nuoret vapautettiin kaikista syytteistä. Tapaus sai sen verran huomiota, että rakennusta ei purettu ja siinä toimii tällä hetkellä Teatterikorkeakoulu.
Käänteentekeväksi ajattelutavassaan Matias nimesi vuoden 1988, jolloin hän oli lukenut Matti Puolakan kirjoittaman kirjan: ”Mikä ihminen on?” Kirjan luettuaan Matias oli hakeutunut Vaihtoehtoliike Idun toimintaan mukaan. Hän muisteli lämmöllä sitä aikaa. Uudet tuttavuudet, ruumiinkulttuuri ja innostunut, etsivä ilmapiiri olivat olleet hänelle uutta ja raikasta. Matias koki löytäneensä oman paikkansa yhteiskunnassa ja Matin teoreettisten ajatusten kehittyminen myöhemmin vain vahvisti hänen ratkaisuaan jäädä liikkeen piiriin.
Matias ja Matti Puolakka Pitkäkoskella maaliskuussa 2006
Osallistuminen Saarenmaan aatteellis-filosofiseen kulttuuriprojektiin omalla, tärkeällä panoksellaan oli Matiakselle omantunnon asia. Hän tiesi, että Saarenmaan projekti toteutuessaan olisi alustana sille keskustelulle, jota jokaisen valtion sisällä kuuluisi käydä kunkin maan lähihistoriasta filosofiselta pohjalta. Matias ystävystyi projektin myötä Matin kanssa ja ymmärsi syvällisesti tämän merkityksen suurena filosofina ja ajattelijana.
Musiikista muodostui Matiakselle tärkeä taiteellisen ilmaisun väline. Nuorena hän oli kuunnellut erityisesti punkkia ja rokkia. Ulkolaisista yhtyeistä Matias nosti esille erityisesti Joy Divisionin. Suomessa Matiaksen idoleita olivat nuorena Ratsia-yhtyeen Jyri Honkavaara sekä Musta paraati-yhtyeen laulaja Jore Vastelin, jotka molemmat kuolivat nuorina. Joren Matias tunsi henkilökohtaisesti. Hän tiesi Joren kuolleen Saarenmaan projektiin kohdistuneiden ulkoisten hyökkäysten vuoksi ja joutui usein musiikkipiireissä puolustamaan totuutta Joren kuolemasta.
Syvällisesti Matiakseen vaikuttivat Pertti Koskelan Idun aikana tekemät kappaleet. Matias onnistui virolaisten rock-muusikoiden kanssa sovittamaan niistä mieleenpainuvat versiot.
Hänellä oli kaunis, kantava lauluääni ja hänellä olisi ollut kykyä luoda soolouraa laulajana Suomessa. Matias ehti soittaa muutamissa kokoonpanoissa ja jätti jälkeensä useita äänitteitä.
Matias oli ”seurapiirikingi”, jonka seurassa ihmisten oli luontevaa olla. Hänen huumorintajunsa oli omaleimaista ja siihen vaikutti osaltaan maaseudun kasvuympäristö ja myös se, miten hän osasi nauraa myös itsellensä. Matiakselle tunnelman luominen oli tärkeää, sekä muiden tukeminen ja kannustaminen. Kun hänellä oli synkät hetkensä, silloin hän vetäytyi jonnekin oman olemuksensa kätköihin palatakseen sieltä kuitenkin pian takaisin.
Urheilua Matias harrasti lapsuudestaan saakka aktiivisesti. Aikuisena hän kiinnostui erityisesti chikungista ja opetti sitä meille muillekin. Lisäksi erilaiset lihaskuntoa ylläpitävät lajit; mm. kuntonyrkkeily auttoivat häntä jaksamaan fyysisesti raskaassa työssään.
Matias treenaa qigongia Reposaaren takarannan kalliolla Porissa kesällä 2016. Matias veti qigong-harjoituksia usein Uusi historia ry:n tilaisuuksissa.
Pitkäaikaisen työuransa Matias loi koulutettuna hierojana. Häneltä ei puuttunut asiakkaita, koska hänen ammattitaitonsa ja personallisuutensa teki moniin lähtemättömän vaikutuksen.
Matias kantoi vastuullisena ihmisenä omat velvollisuutensa perhettämme kohtaan kauniisti ja vaikka avioliittomme olikin päättynyt yhteisellä päätöksellämme, niin ystävyytemme ei päättynyt milloinkaan. Lapsillemme hän jätti muiston itsestään hyvänä isänä.
Ennen kuolemaansa Matias sanoi tahtovansa elämäänsä muistettavan kokonaisuutena, nousuineen ja laskuineen sekä tarinansa liitettävän osaksi yhteistä saagaamme. Hän kannatti Matin ajatusten pohjalta syntynyttä tarinalinjaa ja uudentyyppisen kaunokirjallisuuden edistämistä.
Matias lausuu Päivin Kaunelan runon Uusi historia ry:n seminaarissa kesällä 2016.
Valitettavasti Matias ei ehtinyt luoda uraa tutkijana tai kirjoittajana, mutta onneksi häneltä jäi useita yksittäisiä muistiinpanoja ja kirjoituksia sekä äänitteitä, joissa hän muistelee elämäänsä ja yhteistä historiaamme. Matias taitoi myös runonlausunnan ja piti useita alustuksia sekä puheenvuoroja, jotka säilyivät videoituina. Hän seurasi mielellään maailman tapahtumia ja halusi niitä pohdiskella.
Hyvä elämä ei ole ihmiselle mikään itsestään selvyys. Matias saavutti ihmisyydessään sellaisen tason, että hän pystyi kuolemaan sopusoinnussa itsensä ja häntä ympäröivän maailman kanssa. Ilman katkeruutta ja hyväntahtoisen mielensä säilyttäen hän lähti täältä elämään ikuisesti muistoissamme.
Matias poistui keskuudestamme 6.4.2019 pitkäaikaisen sairautensa murtamana. Viimeiset aikansa hän vietti Terhokodissa läheistensä läsnä ollessa.
Kaipaamme Matiasta ja kannamme hänen muistoaan aina mukanamme.
Matias kesällä 1999. Taustalla häivähdys Pertti Koskelaa.
