Matin muistoksi
Pertti Koskelan puhe Matti Puolakan muistotilaisuudessa 22.12.2018.
I
Tapasin Matin ensimmäisen kerran vuonna 1971.
Siitä on yli 47 vuotta. Matka siitä tähän on pitkä ajallisesti, mutta ajatuksellisesti sitäkin pitempi.
Toimimme silloin marxilais-leniniläisessä liikkeessä, joka poikkesi muusta radikaalivasemmistosta siinä, että arvostelimme Neuvostoliittoa marxilaiselta pohjalta ja puolustimme Suomen itsenäisyyttä eli arvostelimme suomettumista.
Siihen aikaan Matti julkaisi liikkeen sisällä ensimmäiset marxilaista ajattelutapaa arvostelevat kirjoituksensa. Ja samoihin aikoihin hän esitti linjan, joka poikkesi kaikesta, mitä mikään poliittinen liike missään oli koskaan noudattanut: julkaisimme poliittisten vastustajiemme meistä julkaisemat kriittiset kirjoitukset omassa aineistossamme ja opiskelimme niitä.
Siinä oli kolme juonnetta, jotka näkyivät Matin elämässä ja elämäntyössä kaikki nämä vuodet.
Ensinnäkin Matti kasvoi kommunistiseen liikkeeseen, ja kuten hän itse sanoi, hänestä tuli vakaumuksellinen kommunisti12-vuotiaana. Hän puolusti aina sorrettuja vääryyttä vastaan.
Toiseksi hän uskalsi nousta auktoriteetteja, ennen kaikkea omia auktoriteettejaan vastaan, silloin kun katsoi, että näiden näkemykset olivat virheellisiä tai vanhentuneita.
Kolmanneksi: hän ei pelännyt kritiikkiä. Miksi? – Hän ei hakenut ulkoista kunniaa, koska hän ei elänyt vain itsensä vuoksi. Se oli hänestä pahin virhe, minkä ihminen itselleen saattoi tehdä.
II
Noihin aikoihin, 1970-luvun alussa, hiukan yli 20-vuotiaana nuorena miehenä, Matti aloitti matkan filosofisesti, ajatuksellisesti aikakaudesta toiseen. 1980-luvun puolivälistä alkaen hänen ajattelunsa murtautui lopullisesti marxismin raameista ulos. Vain juuriin asti mennyt marxismin kritiikki mahdollisti uuden universaalihistorian luomisen: 1990-luvun alusta lähtien Matti käsitteellisti, tiivisti ajatusten muotoon ihmiskunnan tähänastisen historian suurinta murrosta: Homo-suvun 2,5 miljoonaa vuotta jatkunut taival on päättymässä, ihmiskunnan yhtenäistymisen vaihe alkamassa.
Matti sanoi: ”jään historiaan ihmisenä, joka määritteli ihmisen”. Lyhyesti: Ihminen on historiansa tuote. Historia on kamppailua oikeudenmukaisuudesta. Lakien henki loi ihmisen.
Matin teoria ihmisestä perustuu mm. filosofian historian suurimpien nimien näkemyksiin, uusimpaan empiiriseen tietoon ihmissuvun esihistoriasta ja historiasta, kommunistisen liikkeen ja meidän omiin aatteellispoliittisen toimintamme kokemuksiin ja umpikujiin ja suurimpaan kaunokirjallisuuteen.
Mutta mikä oli Matin tärkein tietolähde? Minkä pohtimiseen hän käytti suurimman osan aikaansa? – Matti mietti ennen kaikkea läheisiä ystäviään, heidän käyttäytymistään, sitä miten ja miksi ihmiset saattoivat niin helposti käyttäytyä niin katalasti.
Dostojevski kirjoitti kerran:
“Ihminen on salaisuus. Jos koko elämäsi ratkot tuota salaisuutta, älä sano käyttäneesi aikaa hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen.”
– Nuo sanat olisi voitu kirjoittaa Matista.
III
Matti halusi elää niin, että hän yhdistää oman elämänsä pyrkimykset ympäröivän maailman kehitystendensseihin.
Matin henkilökohtainen haave oli tutkimuskeskus, jossa hän voisi ystävineen pohtia filosofian peruskysymyksiä. Hän halusi, että tutkimuskeskuksessa olisivat mukana kaikki filosofiset koulukunnat ja aatesuunnat.
Viime vuosina ja vuosikymmeninä on käynyt selväksi, että ihmiskunta tarvitsee uuden selviytymisstrategian. Matin mielestä ihmiskunnan ainoa eloonjäämisoppi voi olla vain se, että ihmiskunta yhdistyy lajina opiskelemaan omaa historiaansa, keskustelemaan ja väittelemään siitä, pyrkii oppimaan virheistään – muussa tapauksessa ihmiskunta tuhoaa itsensä. Ihmiskunta ymmärtää vielä huonosti itseään.
Matin luoma Ihmiskunnan tie -foorumi eli Väittelysanakirja on hänen filosofisen teoriansa tärkein käytännön sovellus. Sen on tutkimuskeskus internetin aikakaudella. Siinä yhdistyy hänen henkilökohtainen haaveensa ihmiskunnan selviytymisstrategiaan.
Matti haaveili siitä, että hänen ihmiskäsityksensä olisi Väittelysanakirjassa ihmisten luettavissa muiden ihmiskäsitysten rinnalla. Se oli kaikessa vaatimattomuudessaan voitonvarma haave. – Matti uskoi keskusteluun, väittelyyn. Hän uskoi, että meidän sivuilla, meidän näkemysten pohjalta syntyvät väittelysanakirjan kiinnostavimmat ja tärkeimmät keskustelut.
IV
Matti joutui aikuiselämänsä aikana monenlaisen, läntisten demokratioiden historiassa ainutlaatuisen fyysisen ja psyykkisen vainon kohteeksi.
Miksi? – Ensinnäkään jotkin piirit eivät antaneet hänelle anteeksi sitä, että hän arvosteli suomettumista ja Neuvostoliittoa. Toiseksi hän näki ja pystyi selittämään liian hyvin sen mitä hänen ympärillään tapahtui, esimerkiksi Venäjän hybridivaikuttamisen Suomessa ja sen, miten Euroopan unioni laillisuusperiaatteestaan huolimatta rikkoo omia säätöjään. Hän kuitenkin kannatti EU:ta ja etsi keinoja sen pelastamiseksi.
Vainosta ja muista ulkoisista ja sisäisistä vaikeuksista huolimatta Matti ei koskaan ollut katkera. Päinvastoin, hän oli perusluonteeltaan hyväntuulinen, kuten aina on ihminen, joka tietää olevansa tekemässä jotain, mikä on tärkeää yhtä aikaa hänelle ja koko ihmiskunnalle.
Matin hyväntuulista, itseironista suhtautumista vaikeuksiimme kuvaa hänen muotoilunsa meistä ja hänestä itsestään muutaman vuoden takaa:
”Olemme Suomen suurin, pienin, kaunein ja rumin filosofispoliittinen salaseura. Minä olen meidän toiminnanjohtaja. Toimintaa meillä ei ole. Aika kuluu aatellessa, päivät päätä käännellessä.”
V
Matti lähti täältä voittajana: hänen teoriansa ihmisestä on valmis ja tulee lyömään itsensä läpi maailmalla, sekä yksittäisinä näkemyksinä ja näkemysten erilaisina kokonaisuuksina että Väittelysanakirjan muodossa. Matista tulee tunnettu ja tunnustettu nimi koko valistuneen ja vastuuntuntoisen ihmiskunnan piirissä. – Niin kuin Matti kirjoitti tänä syksynä:
”Teoriallamme on yksi kova kannattaja: Ihmiskunta”.
Vaikeampi kamppailu kuin Matin näkemyksistä tullaan käymään hänen henkilöstään. Matti kirjoitti itse vajaat 40 vuotta sitten aforistisesti typeryysteeseissään: ”Mikään ei ole niin helppoa kuin väärinkäsittäminen, paitsi syvällisten henkilöiden väärinkäsittäminen.”
Matin henkilön ymmärtäminen on eettis-intellektuaalinen haaste. Ihmiskunta tulee tulevina vuosina ja vuosikymmeninä kiistelemään siitä, oliko Matti nero. Mutta mitä on nerous? – Nerous on ihmisen ominaisuus. Jos nerous erotetaan lahjakkuudesta, se voi pohjimmiltaan olla vain inhimillistä hyvyyttä, merkityksessä totuudenrakkaus, vääryyden vastustaminen. Matti kamppaili jatkuvasti itsensä kanssa, kuten me kaikki joudumme tekemään, jos haluamme elää ihmisiksi. ”Omatunto on puhdistettava joka aamu”, Matti sanoi monesti keskustelujen alussa.
Matti oli nero – pohjimmiltaan sillä tavalla, että hän näki ihmisenä olemisen ongelmallisempana kuin useimmat muut ja ponnisteli muita ankarammin ollakseen ihminen.
Mikä on totuus itse kunkin ihmisen elämästä? Matti vastasi tuohon kysymykseen viimeisissä viesteissään näin:
”Luo itsestäsi jotain sellaista, mikä elää oman fyysisen elämäsi jälkeen.”
Matti jätti jälkeensä paitsi ihmiskunnalle elintärkeän näkemyksen ihmiseen ja ihmisen koko historiaan, niin myös elämäntarinansa. Matti jää elämään paitsi filosofisissa näkemyksissään niin myös tarinoissa. Siinä on tärkein tapa, miten Matti lähti täältä voittajana. Matin tarina on kertomus inhimillinen hyvyyden voitosta. – Kiitos, Matti.
Pertsa Koskela ja Matti Puolakka filosofoimassa Reposaaressa 2017. KUVA: © Uusi historia ry
