LIITE 5
Matti Puolakan (1947-2018) elämäntyöksi tuli luoda filosofiseen universaalihistoriaan perustuva ihmisen määritelmä. Toisin sanoen, tämän ajan suuri kertomus. Se on sekä rohkein että rehellisin tehtävä, minkä kukaan maailmankatsomuksellinen ajattelija tai liike voi itselleen asettaa. Tehtävänä on tällöin selittää filosofisen yleisnäkemyksen pohjalta ne pohjavirrat, jotka yhdistävät esihistorian ja historiallisen ajan. On vedettävä esiin historian ja aatehistorian tärkeimmät käännekohdat lävistävä punainen lanka.
Elämme aikakautta, jolloin ihmiskunnan on yhdistyttävä itsetuntemuksensa varaan, muuten se tuhoaa itsensä. Ihmiskunnan ongelmat ovat kaikille yhteisiä. Filosofia, joka etsii totuutta tästä ajasta, ei mahdu oikeisto-vasemmisto -rajojen sisälle. Vaikka Matti oli systeemin rakentaja, hän ei pitänyt omaa näkemystään “lopullisena totuutena”. Hän halusi näkemyksensä kritiikille alttiiksi ja näki tulevaisuuden niin, että myös erilaiset “puolakkalaiset” väittelevät kiihkeästi keskenään – tosin aina kohteliaassa ja ystävällisessä hengessä.
Kuuntele artikkeli:
Historia ei ala meistä…
Puolakkalainen historianfilosofia nojautuu aristoteelis-hegeliläis-marxilaiseen traditioon, samalla kun se myös kumoaa sitä. Tämä merkitsee mm. seuraavaa:
Se on teleologista. Toisin sanoen, historian vaiheet ovat omalakisia prosesseja. Niiden päätepiste on olemassa alusta lähtien, vaikkakin se vasta lopussa piirtyy selkeästi esiin. Lopussa on myös uusi alku. Tämä ei kiellä sattuman osuutta evoluutiossa, ihmiselämässä tai historian tapahtumissa. Mutta se kieltää selitystavat, joiden mukaan historia loppujen lopuksi, viime kädessä olisikin vain – sattumaa. (Ks. myös Liite 2)
Toiseksi: Lähtökohtana on sen myöntäminen, että historia ei ala meistä – toisin sanoen, on opittava aatehistorian suurimmilta ajattelijoilta, erityisesti välittömiltä edeltäjiltä, ja tuossa oppimisessa käytettävä Aristoteleen ”säilyttävän kumoamisen menetelmää”.
Matti itse kuvasi kaunopuheisesti tätä tehtävää seuraavasti:
”On noustava jättiläisten harteille – sieltä näkee kauas. Ja sitten on alettava potkia heitä päähän.”
Matti Puolakan muotokuva, maalaus Iris Keinänen
Teleologista on tämänkin varaus, jonka Matti jatkuvasti asetti termin puolakkalaisuus käytölle: Tällainen teoria tulee väistämättä syntymään tänä aikana. Mikäli joku muu kirjoittaa sen paremmin, syvällisemmin, monipuolisemmin, se ei tule kantamaan Matti Puolakan nimeä. Kuitenkin se on ”meidän teoriaa”. Jos jostain muualta tulee vaillinaisempi, yksipuolisempi versio, annamme auliisti tunnustusta ja olemme onnellisia – olemmehan silloin löytäneet ystäviä ja kohtalotovereita.
Käytännön johtopäätöksenä filosofiastaan Matti kehitti myös Mikä ihminen on? -totuusfoorumiehdotuksen ja väittelysanakirjan formaatin. Se on mielestämme demokraattisin mahdollinen some-, opinto-, keskustelu- ja talousprojekti joka esittää voidaan.
Suomettuminen ja mielipidevaino
Matti Puolakka on suurelle yleisölle toistaiseksi tuntematon ajattelija. Hän ei viimeisen 30 vuoden aikana julkaissut muuten kuin suhteellisen pienessä piirissä. Syitä on useita. Perussyy on suomettuminen ja suomettaminen – sekä sen jatkuminen uudessa muodossa.
“Teimme nuorena sen virheen”, sanoi Matti usein ironisesti, “että aloimme nuoruudessamme arvostella Neuvostoliittoa asiallisesti, perustellusti ja marxilaisin käsittein.”
Mitään aatteellis-poliittista liikettä tai filosofista ajattelijaa ei ole sotien jälkeisessä Suomessa vainottu, parjattu ja vääristelty niin systemaattisesti ja raa’asti kuin Matti Puolakkaa ja hänen johtamiaan liikkeitä. Pahimpia kokemuksia oli Saarenmaalle suunnitellun aatteellis-poliittisen kulttuuriprojektin tuhoaminen ensin organisoiduilla mediakampanjoilla, sitten kaikkien aikojen näytösoikeudenkäynnissä Virossa. Pahimmista Mattiin kohdistuneista asioista emme julkisuudessa toistaiseksi edes puhu.
Voidakseen puhdistaa nimensä olisi Matin ystävineen pitänyt käydä repiviin poliittisiin ja oikeustaisteluihin, joihin emme voi emmekä halua ryhtyä, ellei koko maailmantilanne olennaisesti muutu. Tukalassa tilanteessa Matti halusi keskittää kaikki voimansa filosofisen näkemyksensä valmiiksi saattamiseen.
Ja valmiiksi se tuli – ajatustasolla. Käytössämme on nyt valtava kirjallinen ja audiovisuaalinen jäämistö, jota vähitellen editoidaan julkaisukuntoon. Se sisältää uuden, filosofian historiaan, maailmanhistorian kehitykseen ja relevanttien tieteenalojen läpimurtoihin perustuvan kokonaisnäkemyksen ihmissuvun 2,5 miljoonaa vuotta jatkuneeseen tiehen ja nykytilaan. Lisäksi Matilla on tärkeitä näkökulmia hyvin monen eri tieteenalan ydinkysymyksiin ja kaunokirjallisuuteen sekä omaa kaunokirjallista tuotantoa, joka kuitenkin jäi valitettavan keskeneräiseksi.
Lue myös:
- Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Matti Puolakka in memoriam – Pertti Koskelan muistopuhe
Taustastamme tarkemmin täällä:
AUDIO: Lukija Ilja Toivainen
ARTIKKELIKUVA:
Matti Puolakka Reposaaren kalliolla kesällä 2017. © Uusi historia ry
Muistan Matti Puolakan Joensuusta. Täytyy olla 1980-luvun alkua. Se minulle ei selvinnyt, miksi hän siellä oli. Oli ikävää kuulla hänen kuolemastaan. Sain ystävältäni vinkin katsoa Jouko Aaltosen dokumentin.
Kiitos tuosta muistosta. Matti tietääkseni matkusteli Itä-Suomessa 80-luvun alkuvuosina. Itsekin olin Matin ja muutaman muun ystävämme kanssa kesämatkalla Savonlinnassa, Kuopiossa, Joensuussa ja Kuhmossa kai vuonna 1982, mutta Joensuussa emme muistaakseni olleet kuin ehkä yhden yön. Olisiko kuitenkin ollut juuri tuolloin, kun tapasit hänet.
Hei, kiitos vastauksestasi! Vuosi 1982 tai 1983 osuu hyvin yksiin. Olin silloin kesätöissä Joensuussa eräässä asiakaspalvelussa, ja hän asioi usein toimipisteessä. Matti Puolakka tuli henkilönä tutuksi, koska hän asioi pitkän aikaa ja saannöllisesti tuona kesänä, joten hänen nimensä jäi mieleen. Tietyt rutiinit toistuivat palvelutilanteessa, sekin jäi mieleeni. Ja nuorena naisena hahmotin hänet komeaksi, eksoottisen tummaksi mieheksi. Hänen persoonassaan oli jotain mystistä, erikoista. Hän oli tavallaan huomaamaton, mutta silti hänet huomasi ja pani merkille. Työtoverini arvuuttelivat, että kuka hän mahtaa olla. Esitettiin arvioita puoleen ja toiseen (huumediileri, anarkisti, hippi?). Anteeksi, ei ole tarkoitus loukata. Minulla ei ollut aavistustakaan hänen ideologisesta ja aatteellisesta taustastaan tai vaikuttamisestaan vasemmistolaisessa / maolaisessa liikkeessä. Se saattaa johtua siitä, että ikäni vuoksi ehdin mukaan vasemmistolaiseen poliittiseen toimintaan vasta sen loppumetreillä 1980-luvun alussa. Olkoon hänen musitonsa ikuinen!
Hei, olipa jännä muistelma, kaunis ja jollakin lailla tunnistettava meille jotka Matin tunsimme. Mielenkiintoinen juuri siksi että hän oli sinulle outo ihminen.
Kauniisti kerrottu. Muistopuheessa Matin hautajaisissa Pertti Koskela sanoi, että vaikeampi kamppailu kuin Matin näkemyksistä, tullaan käymään hänen henkilöstään. Se on tietysti laajempi kysymys, mutta luulen että sinun vaikutelmasi jollain lailla liittyy tuohon. Hän oli erilainen kuin muut, vaikeasti määriteltävissä, vailla tietynlaista sovinnaisuutta, jota ihmiset yleensä noudattavat.
Lyhyeen muotoon selkeästi kirjoitettu esittely, josta inari kiittää myös siks ettei se vaatinut hankalaa
sisäänkirjoittamista ja tunnuslukuja