Videoita Yhteenvetoja ihmissuvun koko tiestä

Miksi tarvitaan uutta historiaa?

Pertti Koskelan alustus vuodelta 2016, jota tekstissä hieman täydennetty. Yleiskuvaa Matti Puolakan historianäkemyksestä.

Relevanttien tieteiden eksaktit läpimurrot, uudet esihistorialliset löydöt viime vuosina ja vuosikymmeninä osoittavat, että ihmissuvun historian alku on erilainen kuin tähän saakka on luultu. Toisaalta kukaan ei edes 10, saati 20 tai 50 vuotta sitten osannut ennakoida, että elämme tällaisessa todellisuudessa kuin nyt elämme. Kun käsitys jonkin ilmiön alusta ja lopusta muuttuu, niin taatusti on muutettava käsitystä myös siitä, mitä siinä välissä tapahtui. – Siksi ihmissuvun tien jokainen perusvaihe on käsitettävä eli käsitteellistettävä uudelleen. Siksi ihmiskunnan historia vaatii uutta yhteenvetoa. Siksi tarvitaan uutta historiaa.

Ihmisen evolutiiviset juuret – biologisen sukupuun rinnalle tarvitaan filosofinen sukupuu

Millä tavalla ihminen erkani muusta eläinmaailmasta? Mitkä ovat ihmissuvun synnyn evolutiiviset juuret? – Näihin kysymyksiin joudutaan vastaamaan aivan eri tavalla kuin 50 tai jopa 25 vuotta sitten.

Ihmissuvun syntyjuuria tutkivat tieteenalat ovat esittäneet ihmisen sukupuun yksinomaan anatomisin perustein.

Ihmisen evolutiivisia juuria ei kuitenkaan voida etsiä yksinomaan eikä edes pääasiassa anatomiasta. Anatomiset muutokset eivät yksin voi selittää ihmisen erikoislaatua ja sitä, miten ihminen erkani eläinmaailmasta.

Homo-suvun synty 2,6 miljoonaa vuotta sitten, eli tapa vastata luonnonolojen muuttumisen asettamiin haasteisiin, oli järjestäytymismuotojen ja toimeentulotavan kehittäminen. Se on ollut Homo-suvun vastaus aina luonnonolojen muuttumiseen.

Biologisen sukupuun rinnalle tarvitaan filosofista sukupuuta: erityisesti on selvitettävä, miten olennaiset muutokset toimeentulotavassa ja järjestäytymismuodoissa vaikuttivat ensin Homo-suvun, sitten ihmisen syntyyn sekä myöhempään historialliseen kehitykseen.

Filosofisesti katsottuna ihmisen evolutiiviset juuret – tarkemmin: ihmisyhteiskunnan evolutiiviset juuret, koska kysymys on järjestäytymistapojen muuttumisesta – on löydettävissä kaikista niistä kehittyneistä eläinlajeista, jotka elivät yhteisöissä ja joissa yksilöt kamppailevat asemasta yhteisössään vastavuoroisen altruismin avulla.

Tuollaisten eläinten käyttäytymisestä saatu paljon uutta tietoa aivan viime aikoina. Eläimillä on paljon enemmän sellaisia ominaisuuksia, joihin aiemmin uskottiin vain ihmisen kykenevän. Nykyisin tiedetään esimerkiksi, että jokin närhilaji järjestää hautajaisia kuolleelle lajitoverilleen.

Homo-suvun synty

Kaikki paleoantropologit, biologit ja evoluutioteoreetikot ovat yhtä mieltä siitä, että Homo-suku polveutui noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten kahdelle jalalle nousseista ihmisapinoista Itä-Afrikassa. Biologisesti katsottuna tuo on tietenkin kiistaton tieteellinen tosiasia.

Millä tavalla Homo-suvun syntyyn liittyvä tieto on mullistunut? – Kahdelle jalalle nousu ei luonut ihmistä. Mm. Darwin ja Engels olivat siinä suhteessa väärässä oman aikansa tietämyksen pohjalta.

Kahdelle jalalle nousseilla ihmisapinoilla (Australopithecuksilla) tai apinaihmisillä (Homo-suvun lajeilla) ei ollut inhimillistä tietoisuutta.

Homo-suvun anatominen kehitys päättyi 200.000 vuotta sitten, kun syntyi Homo Sapiens. Homo Sapiensilla ei ollut inhimillistä tietoisuutta sen enempää kuin muillakaan Homo-suvun lajeilla.

Glynn Isaac esitti 1976 teesin, että keskinäinen jako loi ihmisen. Oivallus liittyi Mary Leakeyn pari vuotta aikaisemmin esittämään teesiin, jonka mukaan leiripaikka loi ihmisen. Luonnonolojen muutos 2,6 miljoonaa vuotta sitten oli ilmaston kylmeneminen ja kuivuminen ja puuttomien savannien synty Itä-Afrikassa. Homo-suvun savanneille siirtyneet laumat omaksuivat pyyntikeräilykulttuurin. Täysikasvuiset urokset metsästivät ja etsivät haaskoja ja muut keräsivät hedelmiä, kasviksia, juuria jne. Työn- ja ravinnonjaosta päätettiin yhdessä leiripaikalla. Niille, jotka eivät tuoneet saalista yhteisesti jaettavaksi vaan söivät sen itse, annettiin sakinhivutus.

Homo-suvun laumoilla, jotka tukeutuivat leiripaikkaan työn- ja ravinnonjaossa, ei ollut inhimillistä tietoisuutta. Homo-suvun laumojen jäsenet eivät olleet ihmisiä.

Suuntaa-antavasti Isaac (kuten Leakeykin) oli oikeassa: omaksuessaan uuden toimeentulotavan savanneille siirtyneet Homo-suvun lajit lähtivät ihmistymisen tielle ja erkanivat siten muista kahdella jalalla kävelleistä apinalajeista ja yleensä eläinkunnasta.

Tie yhteiskuntaan: miksi ja millä tavalla tapahtui noin 60 000 vuotta sitten suuri käänne?

Relevanttien tieteenalojen välillä tai edes sisällä ei ole yksimielisyyttä siitä, mistä johtui suuri harppaus, joka johti inhimillisen tietoisuuden syntyyn.

Jotkut esittävät, että johtui geeneistä. Mutta kuten sanottu: Homo Sapiens, joka on geeniperimältään meidän kaltaisemme, syntyi 200.000 vuotta sitten, eikä inhimillistä tietoisuutta syntynyt silloin.

Noam Chomsky (joka edustaa vähemmistöä) on sitä mieltä, että suuren harppauksen synnytti kielen kehitys. Kielen kehityksen aiheuttivat puolestaan aivoissa tapahtuneet hermoratojen kytkökset, jotka eivät näy fossiiliaineistossa.

Tuo ei pidä paikkaansa. Ensiksi: kieli, kyky ilmaista itseään suullisesti, kehittyi jo aikaisemmin. Toiseksi: Neandertalin ihmisellä on sama kieligeeni kuin ihmisillä, mutta sillä ei tapahtunut samanlaista suurta harppausta.

Suuren harppauksen takana oli ilmastonmuutosten sarja, joka huipentui suureen tulivuorenpurkaukseen n. 74.000 vuotta sitten. Se johti ilmaston kylmenemiseen ja luonnonolojen vaikeutumiseen.

Jotkin Homo Sapiens -laumat vastasivat ulkoiseen haasteeseen kehittämällä sisäisiä suhteitaan, muuttamalla järjestäytymistapaansa: laumasta siirryttiin heimo-organisaatioon. Heimossa samat säännöt koskivat eri perusyhteisöihin kuuluvia, niitäkin, jotka eivät toimeentulon hankkimiseksi olleet keskenään työn- ja hyödykkeiden jaon piirissä.

Syntyi yhteiskunta oikeusälyn pohjalle.

Se synnytti ihmisen. Ihminen voi syntyä vain ihmisyhteiskunnassa, kuten mm. villilapsiesimerkit osoittavat.

Yhteiskunnan määritelmästä ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä. Itse asiassa määritelmää ei ole, vaan yhteiskunta samaistetaan yleensä (kansallis)valtioon.

Esihistorian loppupuoli: mikä on tie protoyhteiskunnasta eli pyynti-keräilykulttuurin heimosta kaupunkivaltioon?

Tähän liittyvät siirtyminen maatalouteen ja sivilisaatioiden ja valtioyhteiskuntien synty.

Yleensä korostetaan maatalouden syntyä. Se ei kuitenkaan ole olennaisinta, koska siinä on kysymys suhtautumisesta ulkoiseen luontoon. Olennaista ovat siihen liittyvät tuotantotavan ja ennen kaikkea järjestäytymistapojen muutokset.

Sivilisaation määritelmästä ei arkeologien keskuudessa ole yhtenäistä näkemystä. Sivilisaatio on yhteiskunta, jossa perusyksiköiden, ammattikuntien ja jopa talousalueiden välillä on jokaisen toimeentulolle välttämätöntä työnjakoa. Toisin kuin heimoyhteiskunnat, sivilisaatiot pyrkivät laajenemaan ulospäin, joko rauhanomaisesti, esim. kaupankäynnin avulla, tai väkivalloin, ryöstö- ja valloitusretkien avulla.

Sivilisaatioissa monipuolistuva ja syvenevä työnjako johti erillisen keskusvallan syntyyn. Jos perusyksiköt säilyttivät riippumattomuutensa ja yksityisomaisuutensa keskusvallan alla, tuloksena oli sivilisaation muoto, josta käytetään nimitystä rauhanomaiset asukastaajamat. Jos keskusvalta erkaantui muusta yhteiskunnasta ja riisti perusyksiköiltä niiden riippumattomuuden ja yksityisomaisuuden, kehitys vei väkivaltaisiin luokkayhteiskuntiin ja valtioyhteiskuntiin, joiden ensimmäinen muoto olivat kaupunkivaltiot.

Jälkimmäisestä tuli yhteiskunnan kehityksen pääuoma. Se on johtanut ihmiskunnan itsetuhon tielle, maailmansotiin, Hitlerin Saksaan, ydinaseiden kehittämiseen ja kasvavaan ympäristökatastrofin uhkaan.

Toisaalta kaikissa riisto- ja sortoyhteiskunnissa on ollut erilaisia kapinaliikkeitä ja pyrkimystä vapautua keskusvallan alaisuudesta. Se on johtanut laillisuusperiaatteen ja kansainvälisen oikeuden syntyyn, työväenliikkeen ja imperialisminvastaisten vapautusliikkeiden syntyyn, kansalaisvapauksien lisääntymiseen, YK:n perustamiseen jne.

Modernin maailman historia

Ihmissuvun syntyhistoriaan liittyvä empiirinen tieto on olennaisesti mullistunut. Historiallisesta ajasta ei voida sanoa samaa.

Ei, vaikka esimerkiksi siitä, miksi kapitalismi syntyi Länsi-Euroopassa, on tullut viime vuosina ja vuosikymmeninä runsaasti uutta empiiristä tietoa. Silti on väärin väittää, että historialliseen aikaan liittyvä tieto olisi samalla tavalla mullistunut kuin ihmissuvun syntyhistoriaan liittyvä tieto. Tämän eron tekeminen on hyvin tärkeätä.

Tämä koskee erityisesti kapitalismin eli modernin maailman historiaa, keskiajan päättymisen jälkeistä historiaa.

Mikä on ”kapitalismin” määritelmä? Miksi kapitalismi syntyi Länsi-Euroopassa? – Tästä on erilaisia näkemyksiä yhtä lailla ”kapitalismiin” myönteisesti kuin kielteisesti suhtautuvien keskuudessa. Joka tapauksessa se kapitalismi, joka syntyi Italiassa 1100-luvulla, oli aivan erilaista kuin kapitalismi Englannissa kehruukoneen keksimisen jälkeen 1800-luvun alussa, ja se taas aivan erilaista kuin kapitalismi ”kultakaudeksi” sanotulla aikakaudella toisen maailmansodan jälkeen.

Millä tavalla historialliseen aikaan liittyvä tieto on mullistunut?

Ymmärtääkseni tässä erityisesti tarvitaan teleologista lähestymistapaa: ilmiön olemus on sen tulevaisuus. – Tammenterhon olemus näkyy siitä kasvavassa tammessa, samaten sen ero terhon kokoiseen ja näköiseen kivennokareeseen verrattuna.

Kapitalismin kehitys on yllättänyt kaikki marxilaiset. Mutta myös antimarxilaiset, kapitalismiin myönteisesti suhtautuvat maailmankatsomukset.

Millä tavalla kapitalismiin liittyvä tieto on muuttunut? Kapitalismin varauksettomat kannattajat ovat joutuneet huomaamaan, että se on kehittynyt aivan eri tavalla kuin he 10, 15 tai 20 vuotta sitten olettivat. Tuloerot kasvavat järjettömällä tavalla, epäonnistuneita valtioita on jopa EU:ssa, ”historian loppu”, läntisen demokratian lopullinen voitto, osoittautui toiveuneksi. Ja toisin kuin kapitalismin kannattajat esim. 20 vuotta sitten luulivat, suuret globaalit talouskriisit, 1930-luvun talousromahduksen tapaan, ovat tulleet toistuvaksi, reaaliseksi uhkakuvaksi. Kapitalismin koko historiaa tulee arvioida ”nykyisyyden” kannalta uudelleen.

Kapitalismin syntyhistoriaa ja sen alkuvaiheita arviointia varten ei ole saatu mitään olennaisesti uutta tietoa. Silti niistä täytyy hahmottaa kokonaiskuvaa uudella tavalla myöhemmän kehityksen näkökulmasta.

Sama koskee sosialismia – kukaan sosialismin kannattaja ei 50 vuotta sitten osannut ennustaa sosialismin kaikkien muotojen romahdusta. Kukaan sosialismin vastustaja ei ole osannut selittää sitä tieteellisesti.

Kaikki historiallista aikaa käsittelevät teoriat ja filosofiat ovat joutuneet kriisiin, umpikujaan, ja ne tulevat mullistumaan.

Mikään aatesuuntaus, mikään filosofinen koulukunta tai minkään relevantin tieteenalan mikään koulukunta ei ole selviytynyt ”voittajana” eikä siis voi väittää, että se olisi olennaisesti oikeassa ennakoinneissaan eikä sen tarvitsisi tarkastella näkemyksiään uudelleen niiden perusteita, peruskäsitteitä myöten.

Pitäisikö tavoitteena olla yksi ja yhtenäinen maailmankatsomus? – Ei. Pyrkimyksenä on oltava sivistynyt keskustelu, näkemyserojen selkeyttäminen, politiikan sivistäminen, ihmiskunnan itsetuhon estäminen.

Tavoitteena on, että itse kukin koulukunta, itse kukin valistunut kansalainen, pyrkisi selventämään käyttämiään käsitteitä peruskäsitteistä lähtien: mitä ovat kehitys, muutos, määrällinen, laadullinen ja substantiaalinen muutos… ja mikä on ihminen, mitä on historia.

Kuten Anton Tshehov totesi muistikirjassaan: ”Elämä ilman selkeää maailmankatsomusta ei ole elämää vaan taakka, kauhun aihe.”

Tuo on erityisen totta nyt, kun ihmiskuntaa uhkaa itsetuho…

Alkuun » Ihmissuvun tien perusvaiheet » Yhteenvetoja ihmissuvun koko tiestä » Miksi tarvitaan uutta historiaa?

Kirjoittajasta

Pertti Koskela

Pertti Koskela

Päätoimittaja. EU- ja taloustutkimus, lähihistoria -työryhmä. Tarinat, musiikki.
Uuden Suomen blogi

Kommenttia

  • Moi, Persa! Kuuntelin puheesi; Miksi tarvitaan uutta historiaa? joka on vuodelta 2016 ja luin siitä kirjoitetun laajemman version, joka on vuodelta 2018. Onko sitä kukaan kommentoinut? Minua jäi vaivaamaan Noam Chomsky ja puheen kehittymisen merkitys ihmisen synnylle. Mielestäni puheen kehittymisellä on ollut erittäin suuri merkitys nykyihmisen synnylle, mutta milloin, miksi ja missä se tapahtui? Ensin kehittyivät aivot ja sen myötä puhekyky, ihmisten välinen komminukointi nousi aivat uudelle tasolle. Käsittääkseni nämä yhdessä mahdollistivat keskinäisen jaon, työnjaon ja työn tuotteiden jakamisen ja edesauttoivat yhteisen leiripaikan syntyä. Puheen kehittyminen mahdollisti lujemmat sosiaaliset siteet ihmisten välille, jotka yhdessä elivät. Se mahdollisti yhteisten sääntöjen luomisen ja niistä sopimisen. Ilman puhetta ei olisi syntynyt lakeja.

    Aristoteleella on (ainakin) kaksi ihmisen määritelmää. Ihminen on rationaalinen eläin ja ihminen on poliittinen eläin. Puolakka on korostanut, että ihminen on omaa poliittisuuttaan tai sosiaalisuuttaan ajatteleva eläin, nämä tulee yhdistää.

    Ihmisen synty on filosofinen kysymys. Esihistoriasta, fossiileista, luista on vaikeaa päätellä saati tietää, että mitä ensimmäiset ihmiset ajattelivat ja mitä he puhuivat. Miten he loivat yhteiset säännöt ja ensimmäiset lait? Ilman kehittynyttä ajattelua ja isoja aivoja ja puhekykyä – nykyihminen olisi jäänyt syntymättä.

    Terveisin: Ari Kittilästä

    • Puheen kehittyminen on ollut tärkeä mutta ei liikkeellepaneva tekijä apinaihmisen ihmistymisessä ja ihmisen synnyssä. Matin mukaan ”lakien henki loi ihmisen”.

      Luonnonolojen muutos noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten pakotti kahdelle jalalle nousseet ihmisapinat kehittämään uuden toimeentulostrategian, pyyntikeräilykulttuurin lauman, jossa saalis jaettiin yhdessä sovittujen sääntöjen mukaan leiripaikalla.

      Kehittyneillä eläimillä, joilla on vastavuoroista altruismia, on monenlaista kommunikointia. Erilaisille vaaratilanteille ja tunnetiloille on omat äänet, joillakin lajeilla jokaisella yksilöllä on jopa oma nimi jne. Vastaavanlaisen alkeellisen kommunikoinnin varassa apinaihmisten (Homo-suvun) laumat alkoivat kehittää sisäisiä suhteitaan, mikä mahdollisti uuden toimeentulostrategian.

      Keskinäinen jako, kiistely kerätyn ja metsästetyn ravinnon jaosta leiripaikalla, pakotti kehittämään kieltä, mikä kehitti aivoja (ja esimerkiksi kurkunpään anatomiaa). Aivojen kehittyminen johti työkalujen harppaukselliseen kehittymiseen noin 1,5 milj. vuotta sitten. Aivojen kehittyminen auttoi taas kielen kehittymistä jne.

      Anatomisesti nykyihmisen kaltainen Homo sapiens syntyi viimeistään 200.000 vuotta sitten. Sillä oli ns. kieligeeni. Se teki periaatteessa ”valmiin puheen” mahdolliseksi. Sama kieligeeni oli myös neandertalinihmisellä. Neandertalilaisen kurkunpään anatomia mahdollisti moninaisten äänteiden muodostamisen, kuten nykyihmisenkin anatomia. Kielen kehittyminen tai mahdollisuus kehittää kieltä eivät sinänsä johtaneet yhteiskunnan ja inhimillisen tietoisuuden omaavan ihmisen syntyyn. Ne syntyivät myöhemmin, varsinaisesti vasta noin 60.000 vuotta sitten.

      Yhteiskunta syntyi luonnonolojen muutoksen pakottamana – elinolojen vaikeutuminen pakotti kehittämään toimeentulostrategiaa, kehitettiin uusi tapa hankkia ravintoa, beachcombing, ja se muutti laumojen sisäisiä ja niiden välisiä suhteita ja syntyi pyyntikeräilykulttuurin heimo.

      Ajattelun kehittyminen oli ennen kaikkea oikeusälyn kehittymistä. Se loi nykyihmisen isot aivot, puhekyvyn ja yhteiskunnan.

      Fossiiliaineistosta voidaan päätellä kaikenlaista, mutta viime kädessä ”ensimmäinen ihminen löytyy ajattelemalla, ei kävelemällä”. Se on todellakin filosofinen kysymys.

      Pertsa

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.