Mitä Induskulttuurissa EI ollut

Arvostettu varhaisten Lähi-Idän, Intian ja Kiinan sivilisaatioiden tutkija Charles Keith Maisels kuvaa tarkasti sitä, miten rauhanomainen ja suhteellisen tasa-arvoinen Induskulttuuri oli. Hän perustaa näkemyksensä varsin laajaan eri arkeologien julkaisemaan tutkimusaineistoon.

Maisels polemisoi kärkevästi myös (vähemmistössä olevia) kollegoitaan vastaan, joille Induskulttuurin rauhanomaisuuden myöntäminen näyttää mahdottomalta. Tätä polemiikkia käsittelemme myöhemmin erikseen.

Induskulttuurista käytetään vaihtelevasti myös nimityksiä Harappa- tai Sarasvati-sivilisaatio, niin tekee myös Maisels.

Ei merkkiä hyökkäyssodista

”Harappa-sivilisaatiosta ei löydy mitään todisteita armeijoista, ei sen enempää kuva-aineistosta kuin esineistöstä, mikä on täysin päinvastaista kuin samanaikaiset löydöt Lähi-Idässä.

Esim. Eannatumin ’korppikotkien steela’ (1) (n. 2450 eaa.) kuvaa tiiviiseen rivistöön ryhmittyneitä kilpiä ja hyökkäysasentoon ojentuvia keihäitä, kun taas Naram Sinin steela (2) (23. vuosisadalta eaa.) kuvaa graafisen tarkasti valloitusta ja kuolemaa. Yhtä graafisen osuvasti sitä tekee myös Horus Narmerin kuuluisa paletti (3) noin kahdeksansataa vuotta aiemmin.

Mesopotamialaiset sinetit kuvaavat myös ahdistavia kohtauksia taisteluista ja valloituksista, jotka usein keskittyvät Gilgamesh-tyyppisen sankarin ympärille. Kuvallisten todistusten lisäksi Mesopotamiasta löytyy myös tekstejä, jotka käsitelevät sodankäyntiä.

Induskulttuurin (…) sinetit eivät koskaan esitä taistelukohtauksia, ainoastaan naturalistisia kuvia eläimistä, kasveista, rituaaleista ja palvontaesineistä.”

“Pronssikauden Euraasiassa pronssi oli harvinainen, kallis ja poliittisesti tärkeä raaka-aine, jota eliitti kontrolloi tarkasti. Aseet olivat kalliita kahdesta syystä: materiaalit maksoivat paljon, samoin niiden valmistamiseen tarvittava ammattitaitoa vaativa käsityö. Aseita pidettiin sen vuoksi palatsien vartioimissa varastoissa jonne ne käytön jälkeen palautettiin. Vioittuneet sulatettiin ja niistä valmistettiin uusia. Sama koski Mesopotamian maataloudessa tarvittavia metallityökaluja: hallitsijan temppeli tai muut eliitin perhekunnat kontrolloivat niiden saantia.

Mitään tällaista ei löydy Induskulttuurin alueelta. Ainutlaatuinen piirre verrattuna kaikkiin pronssikauden suuriin sivilisaatioihin oli se, että kupari/pronssi oli kaikkien saatavilla. (…)” (s. 222)

Ei merkkejä puolustussodasta

Kaupunkien muurit ilmestyvät Mesopotamiaan heti kun valtioiden muodostuminen alkaa neljännen vuosituhannen loppupuolella, kirjoittaa Maisels. Myös Kiinassa ensimmäisiä merkkejä luokkajaon ilmaantumisesta olivat jo kuparikaudella kaupunkien ympärille rakennetut hangtut, eli maa-aineksesta rakennetut muurit.

Induksesta on myös löydetty joitakin muureja, mutta ne ovat liian matalia tai huteria tai huonosti ylläpidettyjä jotta niistä olisi hyötyä puolustusrakennelmina.

“Vaikka muureja ja portteja löytyy myös Harappa-kulttuuria aikaisemmilta ajoilta (…) on selvää, että niillä ei ole strategista merkitystä. Ne olivat normaaleja sisääntuloväyliä ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkumista varten.” (s. 222-223)

Ei pääkaupunkia, ei hallintokeskusta, ei valtiota

Kaupungeissa ei ole temppeleitä. Rakennelmat, joita jotkut tutkijat ovat kutsuneet ”linnoituksiksi”, ovat itse asiassa palvontapaikkoja uskonnollisia menoja varten, mm. rituaalisia kylpylöitä. Ne näyttävät olleen avoimia, toisin kuin Mesopotamian temppelit joiden sisätiloihin pääsy oli tarkkaan rajattu. Myöskään rikkauksia ei kerääntynyt erityisille uskonnollisille keskuksille.

Pääkaupunkia ei ole kiivaista etsinnöistä huolimatta löydetty. Maiselsin mukaan esim. Mohenjo-daro oli lähinnä uskonnollinen, seremoniallinen, kulttuurinen ja taloudellinen keskus, kun taas Harappa oli kaupankäynnin keskus. Useimmilla muilla keskuspaikoilla näytti olleen vain käytännöllinen tarkoitus, esim. käsityöt tai kauppa, mutta mitään paikallisia merkkejä valtion kontrollista tai keskushallinnosta ei ole löytynyt. (s. 226)

Ei valtionuskontoa

Mitkään kuvallliset symbolit eivät viittaa ”valtionuskontoon” tai ”valtion kirkkoon”. Veistoksista ei löydy kuninkaita tai kaikille yhteisiä jumaluuksia. Mutta paljon löytyy erilaisia, usein paikallisia tai perhekohtaisia rituaalisia tapoja, joilla on vain joitakin yhteisiä piirteitä. (s. 231)

Ei hallitsevaa luokkaa

”Epäilemättä Induskulttuurissa oli jonkinlainen johtava luokka”, kirjoittaa Maisels, ”tai paremminkin ihmisryhmiä jotka toimivat johtotehtävissä, kuten pappeja, klaanien vanhimpia jne. Mutta koska ei ollut valtiokoneistoa, jota nämä ihmiset olisivat johtaneet, he eivät muodostaneet hallitsevaa luokkaa.” (s. 256)

Ei suuria luokkaeroja

Asuinpaikoissa ei näy suuria statuseroja. Kokoerot johtuvat pikemminkin perheiden erilaisesta koosta.

Luurankojen tutkimus osoittaa myös ettei suuria eroja terveydentilassa ollut. Niitä löytyy luokkayhteiskunnista joissa enemmistö on riistetyssä asemassa. Kuitenkin sukupuolten välillä löytyi eroja niin, että naisten ravitsemustilanne näytti huonommalta. Samaa esiintyy myös metsästäjä-keräilijäyhteisöissä, huomauttaa Maisels. (s. 254)

Kohtuullisten varallisuuserojen löytyminen on luonnollista, onhan kyseessä valtavan laaja alue. On hyvin erilaisia ympäristöjä, erilaisia toimeentulomuotoja, taitoja ja työtehtäviä, perhekokoja, terveydentiloja jne. Mitkään tuollaiset erot eivät kuitenkaan todista luokkayhteiskunnan olemassaolosta. (s. 235)

Johtopäätöksiä

Maisels kutsuu Induskulttuuria ”kansainyhteisöksi” joka muodostuu monimutkaisista mutta tasa-arvoisista sosiaalisista verkostoista.

Maisels väittää, että tämä on historiassa ainutlaatuinen ilmiö – mitään vastaavaa ei tunneta mistään muualta. Hän ei tosin käsittele muita löydettyjä rauhanomaisia sivilisaatioita, vaan vertaa Induskulttuuria pelkästään Lähi-idän, Egyptin ja Kiinan sotaisiin, imperiumia rakentaneisiin sivilisaatioihin.

Tämä on erittäin harmillista. Jää epäselväksi ovatko Maisels tai muut Induskulttuurin tutkijat edes tietoisia rauhanomaisista asukastaajamista, joita on löydetty eri puolilta maailmaa. Sama ongelma näyttää olevan esim. Perun rannikolta Norte chicosta löydetystä laajasta rauhanomaisesta sivilisaatiosta (jonka eräs keskuspaikka oli Caral). Myös siellä tutkijat vertaavat löytöjänsä Egyptin pyramideihin ja Mesopotamian kulttuureihin, mutta eivät Induskulttuuriin.

Tällainen vertailu olisi ratkaisevan tärkeää, koska silloin kysymys olisi asetettu oikein: mikä teki näistä kulttuureista rauhanomaisia – ja mikä Sumerista, Egyptistä jne. sotaisia?

Matti Puolakan lyhyt vastaus kuuluu: perusyksiköiden suhteellinen itsenäisyys jokapäiväisen toimeentulon hankinnassa. ”Johtoportaalla” ei ollut mahdollista alistaa suurta enemmistöä ja anastaa päätösvaltaa ravinnon (esim. viljavarastojen) ja muiden olennaisten hyödykkeiden jaossa. Toisin sanoen: yksityisomaisuus, tai vähintäänkin eri omistusmuotojen harmoninen suhde esti luokkayhteiskunnan muodostumisen. Tämä piirre näkyy hyvin selvästi niin Induskulttuurissa kuin Norte chicossa.

Maisels joka tapauksessa päättää esityksensä varsin kauniisti toteamalla, että Induskulttuuri on ”ainoa historiasta tunnettu monimutkainen yhteiskunta jota oikeastaan on syytä kutsua ’sivilisaatioksi’ sanan varsinaisessa, ei-teknisessä mielessä. Se merkitsee, että tuotetaan parasta hyvää suurelle enemmistölle jakamalla tietoa, sivistystä ja taloudellista hyvinvointia kaikille.” (s. 259)

Lue myös:

• Nykyarkeologian Graalin malja
• Induskultuuri – tärkeimmät tosiasiat. Tämän artikkelin lopussa myös kartta.
• Esihistorian rauhanomaiset sivilisaatiot

VIITTEET:

(1) Eannatum oli Lagašin kuningas, joka onnistui valloittamaan käytännöllisesti katsoen koko Sumerin. Steelassa mm. esitetään mm. miten voitokas Lagašin armeija talloo viholliset jalkoihinsa, ja korppikotkat syövät jo voitettujen ruumiita. Steelan kirjoitus julistaa: “Eannatum iski Ummaan. Kuolleita oli pian 3 600. Minä, Eannatum, kuin raivokas myrskytuuli, päästin rajuilman valloilleen.”

Steelan kuvaus täällä: Louvre – Stele of vultures

(2) Naram Sim (hallitsi n. 2254-2218 eaa.) oli Akkadi-imperiumin perustajan Sargonin lapsenlapsi Mesopotamiassa. Hän kehitti jumaluuteen rinnastettavan kuninkuuden ja käytti nimensä yhteydessä jumalalle tarkoitettua nuolenpäämerkkiä.

Steelan kuvaus täällä: Louvre – Victory Stele of Naram-Sin

(3) Narmer oli Ylä-Egyptin kuningas n. 3100 eaa.

Tarkka kuvaus ja valokuvia Narmerin paletista täällä: The Ancient Egypt Site – The Narmer Palette