Miten pelastaa demokratia? Miten pelastaa ihmiskunta?

PHOTO: ChiralJon - , CC BY 2.0,
Yhteenveto joistakin ajankohtaiseen maailmantilanteeseen liittyvistä näkemyksestämme.

Ajan suuri kysymys

Ihmiskuntaa uhkaa itsetuho. Ympäristökatastrofin uhka on ilmeisin osoitus siitä. Toinen ovat sodat ja erityisesti ydinaseet. Kolmas on kasvava globaali eriarvoisuus. Kaikesta edistymisestään huolimatta ihmiskunta toimii yhä itsetuhoisemmin, yhä irrationaalisemmin.

Välittömät toimet ympäristökatastrofin torjumiseksi ovat välttämättömiä mutta eivät sellaisenaan riitä. Jokaisen valistuneen ja vastuuntuntoisen kansalaisen on asetettava itselleen kysymys: mistä johtuu ihmiskunnan itsetuhoisuus? – Se on tämän ajan suuri kysymys.

Ajan suuri kysymys on haaste kaikille valistuneille ja vastuuntuntoisille ihmisille. Sen edessä jako vasemmistoon ja oikeistoon menettää merkityksensä. Kaikki joutuvat pohtimaan uudelleen maailmankatsomuksensa perusteita.

Siihen pakottavat myös 1900- ja 2000-lukujen tapahtumat. Ne ovat yllättäneet kaikki aatesuunnat ja niitä edustavat puolueet – olipa kyse Neuvostoliiton romahduksesta, vuoden 2008 finanssikriisistä, Brexitistä tai yleensä demokratian kriisistä.

Edelleen: tietomme esihistoriasta sekä ihmisen ja eläinten erosta on mullistunut. Näitä aiheita tutkivat eri tieteenalat ovat tehneet läpimurtoja, joiden täyttä merkitystä ei ole mahdollista ymmärtää näiden empiiristen tieteiden omalta perustalta. Tarvitaan uutta historianfilosofista yhteenvetoa, ennen kaikkea uutta näkemystä ihmisolemukseen.

Useat esihistorian tutkijat viittaavat Linnéhen, joka määritteli ihmisen Homo sapiensiksi liittäen määritelmäänsä antiikin viisaiden kehotuksen ”Tunne itsesi!” Ihmislaji on viisas vain, jos tuntee oman historiansa. [1] Yhdistyminen oman tiensä opiskeluun on ihmiskunnan perimmäisin keino itsetuhoisuutensa voittamiseksi. Päämäärä ja keino yhdistyvät.

Aikakauden olemus

Elämme aikakautta, jolloin ihmiskunta liittyy yhteen. Me tuhoudumme tai selviydymme – yhdessä.

Informaatioteknologinen vallankumous on lisännyt itsetuhon uhkaa mutta luonut myös keinoja sen voittamiseksi.

Ihmiskunnan globaali yhdentyminen on jo pitkälti todellisuutta: YK:n perustaminen, kansainvälisen oikeuden vahvistuminen, ihmisoikeuksien kasvava merkitys kansainvälisessä politiikassa, valtiojohtajien julkiset anteeksipyynnöt edeltäjiensä ihmisoikeusloukkauksista, valtioiden keskinäisriippuvuuden lisääntyminen talouden globalisoituessa, internetin kansalaisille tarjoamat monenlaiset vaikutusmahdollisuudet, globaalit kulttuuri-ilmiöt jne. – sekä tavallaan myös EU.

Myös hajottavat tendenssit ovat voimistuneet: talouden alalla globalisointi on tapahtunut kansainvälisten pankkien ja suuryritysten ehdoilla, mikä on lisännyt eriarvoisuutta, ilmastokatastrofin uhkaa ja yhteiskunnallisia ristiriitoja eri maissa, perinteisiä ammatteja on kadonnut ja perinteisiä elinyhteisöjä hajonnut, internet on helpottanut vihapuheen ja valeuutisten leviämistä, EU:n sisäiset ristiriidat ovat kärjistyneet jne.

Demokratian kriisi: kuka päättää globalisaatiosta?

Demokratia on kriisissä. Selvin esimerkki siitä on vuoden 2008 finanssiromahdus. Spekulatiivisen finanssipääoman annettiin viedä maailmantalous tuhon partaalle. Kriisin aiheuttaneet suuret kansainväliset pankit ovat ”liian suuria kaatumaan”, joten ne pelastettiin veronmaksajien rahoilla eivätkä pankkien johtajat joutuneet edesvastuuseen. Demokraattisissakin maissa poliittiset päättäjät ja oikeusviranomaiset ovat alistuneet spekulatiivisen finanssipääoman edessä.

Spekulatiivinen finanssipääoma on kasvavassa määrin irronnut reaalitaloudesta. Globaali finanssikeinottelu liikuttaa monin kerroin suurempia rahoja kuin reaalitalous ja tuottaa moninkertaiset voitot reaalitalouteen verrattuna. Keinottelussa otetaan edelleen järjettömiä riskejä: esimerkiksi saksalaisella Deutsche Bankilla oli vuoden 2017 lopussa taseissaan johdannaisia – lähinnä keinotteluun käytettyjä sijoitustuotteita – yli 10 kertaa enemmän kuin on Saksan koko bkt. [2]

Spekulatiivisen finanssipääoman suhtautuminen laillisuusperiaatteeseen on kaksijakoinen: toisaalta se tarvitsee laillisuuden tuomaa vakautta ja omaisuuden suojaa, toisaalta se haluaa toimia mahdollisimman sääntelemättömästi.

Spekulatiivisen finanssipääoman toiminnassa laillisuuden ja laittomuuden välinen raja on usein häilyvä. Finanssiromahdus osoitti, että suurten kansainvälisten pankkien vakavaraisuutta on mahdotonta arvioida, eli koko finanssijärjestelmä on lähtökohdiltaan laittomalla pohjalla. Uudet finanssikriisit ovat väistämättömiä.

Lisäksi spekulatiivisen finanssipääoman piirissä on voimia, jotka painostavat päättäjiä sääntelyn löysentämiseen ja haluavat kumota koko sääntöperusteisen maailmanjärjestelmän. Se helpottaisi entisestään ympäristön tuhoamista, veronkiertoa, rahanpesua ja yleensä kaikenlaista korruptiota.

Kansalaisilla ei demokraattisissakaan maissa ole juuri sananvaltaa talouden globalisaatioon. Siksi tyytymättömyys edustuksellista demokratiaa vastaan on kasvanut. Se on nostanut useissa maissa valtaan demagogisia poliitikkoja ja puolueita, jotka eivät kaihda horjuttaa demokratian peruspilareita – oikeuslaitoksen riippumattomuutta, lehdistönvapautta, kansalaisjärjestöjen toimintaoikeuksia ja vähemmistöjen suojelua tai kiistää ympäristökatastrofin uhkaa. Tuollaisen toiminnan kutsuminen ”kansallismieliseksi” on mukautumista demagogien kielenkäyttöön.

Demagogiaa voidaan vastustaa vain puolustamalla laillisuusperiaatetta spekulatiivisen finanssipääoman aiheuttamia uhkia vastaan. Se on politiikan pääkysymys kehittyneissä demokratioissa.

Euroopan unioni: kunnianhimoinen yritys – tuloksena laillisuuskriisi

EU on kokonaisuutena katsoen parasta mitä ihmiskunta on it-vallankumouksen ja globalisaation aikakaudella toistaiseksi saanut aikaan yhteiskunnallisessa kehityksessä ja poliittisen yhdentymisen alalla. Elämän laatu on erityisesti EU:n vanhoissa, läntisissä jäsenmaissa keskimäärin parempi kuin muualla maailmassa, elinikä korkeampi, elintaso parempi, tuloerot pienemmät, demokratia ja kansalaisoikeudet vahvemmat jne.

EU on silti ajautunut ratkaisemattomiin ongelmiin. Kaiken taustalla on laillisuuskriisi: EU:ssa ei ole lakeja ja oikeusviranomaisia valvomassa EU:n ylimpien päättäjien ja virkamiesten virkatoimien lainmukaisuutta. He voivat rikkoa EU:n perussopimuksia ilman rangaistuksen pelkoa.

EU on historiallisesti uudenlainen poliittishallinnollinen rakennelma. Eurooppalainen finanssipääoma ja suuryritykset halusivat mahdollisimman pitkälle menevää taloudellista integraatiota. EU-kansalaisten enemmistö kuitenkin vastusti liittovaltiota. EU:sta tuli valtioliittoa tiiviimpi ylikansallinen organisaatio. Oikeusvaltioperiaatteiden toteuttaminen siinä epäonnistui. Siinä suhteessa EU-päättäjät pettivät sekä itseään että EU-kansalaisia.

Perinteisissä oikeusvaltioissa lait, myös perustuslait, on muotoiltu tieteellisesti, yksiselitteisesti. Lainsäädäntö on lakien hierarkiaan perustuva kokonaisuus. Jokainen viranomainen on lailla säädetyn laillisuusvalvonnan, syyteharkinnan ja tuomiovallan alainen. Seuraukset lakien rikkomisesta on määritelty tarkasti. [3]

EU:n perussopimuksista puuttuu lakien hierarkia ja tärkeimmät artiklat esitetään rinnan vähemmän tärkeiden kanssa. Lisäksi monet perussopimusten artiklat ovat tulkinnanvaraisia, mikä antaa mahdollisuuden soveltaa niitä mielivaltaisesti.

”Perusarvot” on irrotettu muusta lainsäädännöstä. Niiden takana ei ole lain voimaa, joten niillä on vain hurskaiden toiveiden arvo. Useat jäsenmaat uhmaavat niitä avoimesti.

EU:n komissio ja sen alaiset virkamiehet saattoivat itälaajentumisen yhteydessä olla piittaamatta jäsenkriteereistä, joista tärkeimmät – mm. vaatimus oikeusvaltiosta – on kirjattu perussopimuksiin. EU:hun hyväksyttiin maita, jotka eivät olleet oikeusvaltioita. Rahaliittoonkin hyväksyttiin maita, jotka eivät täyttäneet sen jäsenkriteerejä. Suuret kansainväliset pankit auttoivat taloudellisesti heikoimpia EMU-maita vääristelemään tilastojaan ja myönsivät niille holtittomasti lainoja. Pankit pelastettiin yhteisvastuulla vastoin perussopimuksia. Kreikassa demokratia on käytännössä lakkautettu ja maan syntymättömät sukupolvet sidottu maksamaan noita velkoja EU:lle ja IMF:lle.

Brexit – ”eksistentiaalinen kriisi”

Brexit-kansanäänestyksessä kumpikaan puoli ei tuonut esille spekulatiivisen finanssipääoman globalisaatiossa saamaa hallitsevaa asemaa, josta esimerkkinä ovat EU:n oikeusvaltioperiaatteen vastaiset rakenteet ja käytännöt.

Kumpikaan osapuoli ei siten oikeastaan tiennyt, mistä äänesti. Kansanäänestys oli vähintään harhaanjohtava, ellei järjetön. Varsinaiset ongelmat ovat edessä, toteutuupa Brexit missä muodossa tahansa – ja siinäkin tapauksessa, että se peruttaisiin.

EU:n komission silloinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker totesi Brexit-kansanäänestyksen jälkeen, että EU on ”eksistentiaalisessa kriisissä”. [4] Juncker ei tajunnut, kuinka oikeassa oli – ja näkemys unohtui häneltä ja muilta EU-päättäjiltä heti, kun se oli esitetty. – EU:n johto oli ja on yhtä irrationaalisessa tilassa kuin Britanniankin.

Niin EU kuin Britanniakin – itse asiassa kaikki demokratiat – ovat ”eksistentiaalisessa kriisissä”. Poliittinen polarisaatio on kärjistynyt kaikkialla ja Britanniassa viharikokset lisääntyivät jyrkästi Brexit-kansanäänestyksen jälkeen. Tuollainen kehitys on väistämätön niin kauan kuin pääongelman sijasta tartutaan kannatuksen kasvattamiseksi vain sen erilaisiin seurauksiin.

Oikea kysymys sekä Britanniassa että EU:ssa kuuluu: miten parlamentaarista demokratiaa tulisi uudistaa vastaamaan aikakauden haasteisiin? Miten kansallisella tasolla, miten EU:ssa? – Tarvitaan laajaa kansalaiskeskustelua aikakauden olemuksesta, EU:n kehityksestä ja nykymaailman tilasta.

Länsimainen demokratia kaipaa syvällistä uudistamista. Se on mahdollista toteuttaa keskustellen, maltillisesti ja rauhanomaisesti, puoluerajat ja muut aatteelliset vastakkainasettelut ylittäen.

Miten? – Meillä on siihen ehdotus.

”Totuuskomissio” pysyväksi valtioelimeksi

Valtiot ajavat omaa etuaan, siten kuin niiden johtajat sen käsittävät, tarpeen vaatiessa muita valtioita vastaan. Lisäksi poliittisen vallan käyttäjillä on ihmisluonnosta kumpuava tendenssi hankkia erityisiä oikeuksia ja puolustaa niitä muuta yhteiskuntaa vastaan. Tosiasioiden peittely, lakien kiertäminen ja jopa suoranaiset lainrikkomukset kuuluvat valtioiden olemukseen.

Ne ovat universaaleja piirteitä, joita on nähtävissä eri muodoissa kaikissa valtioissa yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta.

Ihmiskunnan kokonaisetu näkyy valtioiden toiminnassa parhaimmillaankin vain satunnaisesti.

Globalisoituvassa maailmassa valtioiden perusluonteessa täytyy tapahtua muutos: edustuksellista demokratiaa on kehitettävä. EU:n on näytettävä esimerkkiä siinä, muuten sitä uhkaa hajoaminen. Siitä taas seuraisi arvaamattoman syvä systeemikriisi ja kaaos jäsenmaissa – se on yksi Brexitin opetuksista. On kyseenalaista, kestääkö perinteinen demokratia nykymuodossaan uuden finanssikriisin, paikallisen ilmastokatastrofin tai pakolaisten uuden tulvan rajojen yli.

Tarvitaan totuuskomission kaltainen, perustuslakiin kirjattu pysyvä valtiollinen elin käsittelemään sellaisia yhteiskunnallisia vääryyksiä, joista on tullut tai tulossa ”maan tapa”. ”Maan tavan” takana on aina virallinen vale, johon uskovat – oman etunsa vuoksi ja yleensä itsepetoksellisesti – paitsi poliitikot niin myös oikeusviranomaiset, akateemiset tutkijat, media ja lopulta laajat kansalaispiirit.

Kansalaisten totuusfoorumi ja väittelysanakirja

Totuuskomission yhteyteen – ja sitä valmistelemaan – tarvitaan laajaa, uudella tavalla organisoitua kansalaiskeskustelua. Kansalaisten totuusfoorumi ja sen keskustelualusta, väittelysanakirja, ovat olemukseltaan uudentyyppinen kansansivistysliike. Se on tarkoitettu niin poliitikoille, akateemisille tutkijoille kuin tavallisille kansalaisillekin.

Sen tarkoituksena on sivistää yhteiskunnallista keskustelua siten, että osanottajat oppisivat muodostamaan mielipiteitään mahdollisimman itsenäisesti ja harkitusti ja huomaamaan ja vastustamaan kaikenlaista demagogiaa, valeuutisia ja panettelua – myös omaansa.

Foorumin lähtökohta on, että ihminen voi oppia omasta historiastaan. Muussa tapauksessa olisimme itsetuhoon tuomittuja. Osallistuminen väittelyyn on tärkein opintomenetelmä.

Miten keskustelu järjestetään? – Perusidea on yksinkertainen: käyttäjiä kehotetaan esittämään kantansa mahdollisimman kärkevästi (päinvastoin kuin esim. Wikipediassa) ja jokaisesta aiheesta julkaistaan niin monta kirjoitusta/puhetta kuin on erilaisia mielipiteitä. Käyttäjät kokoavat näistä julkaisuista väittelypaneeleita, joissa he itse moderoivat ja johtavat keskustelua. He perustava omia sivustoja yksin tai yhdessä toisen kanssa johonkin väittämään, mielipiteeseen tai teemaan liittyen, ja rakentavat näin pala palalta opiskeluun, itsenäiseen harkintaan ja vastaväittäjän kuuntelemiseen perustuvaa tietoista maailmankuvaa.

Käyttäjät saavat omien sivujensa mainostulot itselleen ja voivat liittää totuusfoorumiin erilaista yritystoimintaa. Totuusfoorumin taloustoiminnan perusperiaate on ”palkkaa on maksettava myös ja lopulta ennen kaikkea totuudenrakkauden, solidaarisuuskyvyn ja oikeudentajun perusteella.” Rehellisen väittelykulttuurin edistäminen on eräs tärkeimmistä palkanmaksuperusteista.

Britannialla on edessään sama ongelma kuin koko EU:lla: spekulatiivisen finanssipääoman vaikutusvaltaa on rajoitettava. Uskoaksemme EU kykenee uudistumaan, jos valistunut yleinen mielipide haastaa sen siihen. Kansalaisten totuusfoorumi ja väittelysanakirja ovat keino valistuneen yleisen mielipiteen muodostamiseksi kaikissa kehittyneissä demokratioissa. Britit ovat viime vuosina saaneet omakohtaista kokemusta totuuskomission, totuusfoorumin ja väittelysanankirjan välttämättömyydestä. Ehkä Britannia näyttääkin tietä EU:lle.

Pertti Koskela
Heli Santavuori
Pia Länsman

VIITTEET

[1] Ks. esim. Chris Stringer, Vain yksi jäi – miten meistä tuli ainoa ihmislaji, Gaudeamus, Tallinna 2014, 279-280.

[2] Deutsche Bank Annual Report 2017, https://annualreport.deutsche-bank.com/2017/ar/risk-report/risk-and-capital-performance/credit-risk-exposure/credit-exposure-from-derivatives.html
[3] Britanniassa ei ole varsinaista perustuslakia, mutta laillisuusperiaate kuuluu oikeusjärjestelmään sielläkin: kukaan ei ole lain yläpuolella.
[4] “Juncker proposes EU military headquarters”, BBC 14.9.2016, http://www.bbc.com/news/world-europe-37359196.

Kirjoittajasta

uusihisto

uusihisto

Toimitus. KUVA: Kleio, historian jumalatar.

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.