“Lopun lähestyessä kleptokraatit käyvät toistensa kurkkuun. Kun laki ei suojele varastettua omaisuutta eikä sitä voida siirtää länteen suojaan, tarvitaan yksityisarmeijoita omaisuuden turvaksi.”
— Pertti Koskela 2023
Alustava puheenvuoro Uusi historia -yhdistyksen tapaamisessa 21.3.2023.
Sisällys
Ukrainan aseistaminen ja Venäjän eristäminen
Kaikkein tärkein seikka Ukrainan voiton kannalta on se, että Ukraina saa tarvitsemansa aseistuksen ja että Venäjän eristetään. Venäjän kleptokraattista imperialismia voi verrata vain hitlerismiin. Se pyrkii tosiasiallisesti aloittamaan kolmannen maailmansodan eikä sitä pysäytä muu kuin se, että Ukraina lyö sen. Jos Venäjä saa minkäänlaisen itseään tyydyttävän voiton, sen sodanvalmistelut jatkuvat.
Kansainvälinen yhteisrintama on laaja, mutta aseapu on ollut pitkälti USA:n varassa. Myös EU-maat ovat antaneet aseapua, mutta etenkin Saksaa ja Ranskaa on kritisoitu viivyttelystä ja liian vähäisestä aseavusta.
Saksassa, Ranskassa ja Italiassa on vahva vasemmistolainen sodanvastainen liike. Countercurrents.org kirjoitti, että helmikuussa niissä pidettiin monissa kaupungeissa rauhanmielenosoituksia, joihin osallistui kymmeniä tuhansia mielenosoittajia. Mielenosoituksissa vastustettiin NATO ja EU:ta, vaadittiin aseavun lopettamista ja rauhanneuvotteluita. Joidenkin haastateltujen saksalaismielenosoittajien mukaan on olemassa vaara, että Saksa vedetään mukaan massiiviseen sotaan, että Ukraina ei koskaan maksa takaisin aseellista tukea, minkä Saksa antaa ja että saksalaiset jäävät maksumiehiksi. [1]
Wolfgang Münchau kirjoittaa Euro Intelligence -sivustolla, että tunnettu saksalainen vasemmistopoliitikko Sahra Wagenknecht on perustamassa Saksaan rauhanpuoluetta, eli puoluetta, joka ei tue Ukrainaa. Uutisen mukaan asetoimituksista on tullut saksalaisessa keskustelussa niin tärkeä kysymys, että sen varaan voi rakentaa menestyvän poliittisen puolueen. [2]
On vaarallista, jos tällaiset aseapua vastustavat “rauhanpuolueet” tai Venäjä-mieliset vasemmistopuolueet saavat valtaa Euroopan maiden parlamenteissa. Myös USA:ssa on rauhanliike, joka vaatii äänekkäästi aseavun lopettamista.
Uuden finanssikriisin uhka myös on vaarallinen asia Ukrainan tukemisen kannalta. Jos pankkeja ja yrityksiä alkaa kaatua ja ihmisten taloudellinen tilanne heikkenee, niin sodanvastaisten liikkeiden vaikutusvalta kasvaa.
ICC:n päätös
Tärkeä uutinen Venäjän eristämisen kannalta oli se, että kansainvälinen rikostuomioistuin ICC nosti Vladimir Putinia vastaan syytteen sotarikoksista ja antoi hänestä kansainvälisen etsintäkuulutuksen.
Pidätysmääräyksen syynä on ukrainalaislasten laiton siirtäminen Venäjän miehittämiltä Ukrainan alueilta Venäjälle.
Kansainvälinen yhteisö osoitti, että Putinilla on edessään sama tie kuin esimerkiksi Miloševićilla tai Gaddafilla. Osapuolina ICC:ssä on 123 valtiota, joihin Putin ei voi enää matkustaa ilman, että hänet tulee pidättää.
Venäjän politiikan professorin Sam Greenen mukaan päätös on paljon enemmän kuin vain symbolinen ele.
“Vaikka mahdollisuudet nähdä Putin syytettyjen penkillä Haagissa ovat vähäiset ja vaikka syytteen nostaminen ei todennäköisesti muuta sodan kulkua lyhyellä aikavälillä, ICC:n ilmoitus muuttaa olennaisesti Venäjän ja muun maailman välisten suhteiden luonnetta sekä poliittista asetelmaa Venäjän sisällä. Niin kauan kuin Putin on vallankahvassa, Venäjällä ei ole tulevaisuutta.”[3]
Pidätysmääräys voi olla karkote tai hidaste niille maille, jotka harkitsevat yhteistyötä Venäjän kanssa. Se voi esimerkiksi vähentää Kiinan haluja myydä aseita Venäjälle.
Venäjä ja Kiina eivät ole ICC:n jäsenmaita. Tärkeä on muistaa, että Yhdysvallat myöskään – ainoana läntisenä demokratiana – ei ole jäsenmaa.
Se tarkoittaa, että niitä amerikkalaisia, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin USA:n imperialistisissa hyökkäyksissä, ei voi syyttää ICC:ssä. USA on myös kieltäytynyt jakamasta tiedusteluaineistoa ICC:lle, koska se pelkää, että yhteistyö voi avata tien myös amerikkalaisten syyttämiselle. [4]
Kaikenlainen kaksinaismoraali heikentää yhteisrintamaa.
YK:n äänestys päätöslauselmasta
Toinen positiivinen merkki Venäjän eristämisestä on YK:n yleiskokouksessa helmikuussa hyväksytty päätöslauselma Ukrainan suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden puolesta. 193:sta maasta 141 hyväksyi sen, mikä oli 3 maata enemmän kuin viime syksynä YK:ssa pidettyssä äänestyksessä.
Päätöslauselmaa vastaan äänesti Venäjän lisäksi vain Valko-Venäjä, Pohjois-Korea, Syyria, Eritrea, Mali ja Nicaragua.
The UN General Assembly adopted a resolution that demands #Russia leave #Ukraine.
— UN News (@UN_News_Centre) February 23, 2023
In favour: 141
Against: 7
Abstentions: 32 pic.twitter.com/WnEoRp94kx
YK julkaisi Twitterissä äänestystulokset yleiskokouksessa helmikuussaa, jossa ylivoimainen enemmistö vaati Venäjää vetäytymään Ukrainasta.
32 maata jätti äänestämättä. Puhutaan siitä, että globaalin etelän maat ovat haluttomia valitsemaan puolensa. Tämä on totta vain osittain, koska monet Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian maista äänestivät päätöslauselman puolesta.
Globaalin etelän maista Venäjälle on toistaiseksi antanut aseapua vain Iran. Nyt Xi Jinping on vierailulla Venäjällä. Uutisten mukaan Kiina harkitsee aseiden myyntiä Venäjälle, ainakin se voi myydä Venäjän tarvitsemaa teknologiaa. ICC:n sotarikossyytteellä voi olla vaikutusta Kiinan päätökseen.
Entiset kumppanimaat ottavat etäisyyttä Venäjästä
Venäjä ajaa itse itseään eristyksiin etenkin Keski-Aasian maissa, jotka ovat perinteisesti olleet sen vahvoja kumppanimaita. “Venäjää on alettu pitää epävakaana ja arvaamattomana maana, jota ei elää haluta seurata”, sanoi Temur Umarov, joka edustaa Kirgisiassa toimivaa kansainvälistä tutkimussäätiötä.
Tästä kirjoittaa Andrew Roth The Guardianissa. Venäjä on menettänyt pehmeän voimansa entisiin kumppanimaihinsa ja kykenee vaikuttamaan enää uhkailulla ja väkivallalla. [5]
Georgialaiset osoittivat äskettäin mieltään, kun maan parlamentti aikoi ottaa käyttöön lain “ulkomaisista agenteista”. Georgian kansa on vahvasti Ukrainan puolella ja vastustaa Moskovan autoritaarista ja imperialistista vaikutusta Georgiassa.
Moldovan presidentti Maia Sandu on varoittanut, että Venäjä suunnittelee vallankaappausta Moldovassa.
Moskovasta hyvin riippuvainen Tadžikistan vaatii Venäjältä suurempaa “kunnioitusta” maata kohtaan.
Mongolian entinen presidentti ja pääministeri Elbegdorj Tsakhia sanoi hienosti, että “konflikti raivoaa ihmisyyden parhaimpien ja pahimpien vaistojen välillä, vapaan ja sorretun maailman välillä. Kun Ukraina kestää, vapauden voimat voittavat kaikkialla, myös Kiinassa ja Venäjällä.” [6]
Hänen mukaansa Mongolia joutuu tasapainoilemaa, mutta kansan mielipide on Ukrainan puolella, ja että Kremlin ”osittainen liikekannallepano” on oppikirjaesimerkki etnisestä puhdistuksesta, sillä Ukrainan sotaan on värvätty suhteettoman paljon etnisten vähemmistöjen edustajia. Burjatit, kalmukit, tuvalaiset ja muut marginalisoidut vähemmistöt ovat olleet tykinruokana. [7]
Johtopäätös: Keski-Aasian mailla tai ainakin niiden kansoilla on halua ja pyrkimystä irrottautua Venäjän sorrosta. Venäjän nykyhallinnon hajoaminen voi nostattaa niissä kovaa demokraattista liikehdintää.
Epävarmuuksien aika - Kuinka Venäjän hyökkäyssota muuttaa maailmaa?
Epävarmuuksien aika -teoksessa eturivin tutkijat tarkastelevat sotaa Ukrainassa, siihen johtaneita tekijöitä sekä sen kirvoittamia muutoksia monesta näkökulmasta.
Saatavilla pehmeäkantisena, E-kirjana ja äänikirjana. Gaudeamus/Tiedekulmapokkari 6.
Globaali etelä
Osa globaalia etelää on pettynyt ja turhautunut länteen. Siihen ei luoteta ja sitä syytetään kaksinaismoraalista. USA:n pysyminen poissa ICC:stä on hyvä esimerkki.
Risto Marjomaa kirjoitti artikkelissaan Venäjän hyökkäys ulkopuolisen silmin äskettäin ilmestyneessä kirjassa Epävarmuuksien aika:
“Läntisten poliitikkojen vilpittömiksi tarkoitetut puheet länsimaisten arvojen, demokratian ja vapauden puolustamisesta kuulostavat tekopyhiltä ja halventavilta niiden korvissa, joille länsi on edustanut lähinnä väkivaltaista nöyryytystä ja taloudellista alistamista. Huolimatta kauniista puheista länsi ei ole imperialismin aikaa seuranneiden kuuden vuosikymmenen kuluessa tehnyt paljoakaan korvatakseen tekemiään vääryyksiä, joita se ei usein halua edes tunnustaa.
Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden julisti heti sodan puhjettua ‘koko maailman’ tuomitsevan Venäjän hyökkäyksen vaivautumatta kysymään edes Kiinan ja Intian kaltaisten suurten ja vaikutusvaltaisten valtioiden mielipidettä.”
Tämä on toinen esimerkki siitä, että länsimaiden pitäisi tehdä itsekritiikkiä kolonialistisesta ja imperialistisesta menneisyydestään. Pitäisi olla myös tekoja, näyttöä. Kaikkinainen kaksinaismoraali heikentää yhteisrintamaa.
Kremlin sisäpiirin valtataistelu ja nykysysteemin kaatuminen
Matti Puolakka kirjoitti toukokuussa 2017:
“Käsitykseni mukaan Venäjän nykysysteemi on jo alkanut kaatua. Mitä tällä tarkoitan? (…)
Pohdin historiallisia ilmiöitä Hegelin logiikan avulla. Jokainen omalakisesti kehittyvä prosessi perustuu johonkin ‘olemukseen’, johonkin peruslogiikkaan. Mikä on Venäjän nykyisen yhteiskuntajärjestelmän olemus?
Venäjän nykysysteemin määritelmä kuuluu minusta seuraavasti: Venäjällä on monopolistiseen valtiokapitalismiin perustuva kleptokraattisen yläluokan diktatuuri.
Tänä keväänä Venäjä muuttui maaksi, mitä ei voi enää hallita ‘ideologisesti’. Kaikkien ihmisyhteiskuntien hallinto kaikkina aikoina ja kaikissa maissa on tarvinnut tuekseen vallan legitimiteetin.
Venäjän yhteiskunta on siis tänä keväänä menettänyt sen, mikä on pohjimmiltaan kaikkia ihmisyhteiskuntia koossa pitävä liima. Tärkeimmässä suhteessa yhteiskuntajärjestelmän radikaali muutos on Venäjällä jo alkanut. (…)
Arvelen seuraavaa: Venäjä ajautuu Venäjä armeijan sisäiseen sisällissotaan. En käy nyt perustelemaan tätä mielipidettäni (olen tehnyt sen useita kertoja muualla). Tämä on ennustus, missä voin aivan hyvin erehtyä.” [8]
Matti viittaa tässä keväällä 2017 alkaneeseen poliittiseen kriisiin Venäjällä. Silloin oli jatkuvia laajoja protesteja yli 60 paikkakunnalla, mm. rekkakuskien lakkoja uutta tullausjärjestelmää vastaan, mielenosoituksia eläkeiän korotusta, korruptiota, Moskovan alueparlamentin vaaleihin liittyvää vaalivilppiä, ympäristöongelmia vastaan. Mielenosoituksia yritettiin tukahduttaa väkivaltaisesti. Niihin osallistui paljon jopa alaikäisiä koululaisia ja myös heitä pahoinpideltiin räikeästi ja pidätettiin. Opposition tukahduttaminen kiristyi. Tuo on hyvä muistutus siitä, millainen valmius ja perinne joukkomittaisiin protesteihin Venäjällä on monilla alueilla, vaikka niitä ankarien sortotoimien vuoksi juuri nyt ei nähdä.
Protesteja Venäjällä vuonna 2017: Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1. Mielenosoituksia Tsheljabinskissa, jossa protestien symbolina oli ankka. Se viittasi Dimitri Medvedevn luksus-datchalla olevaan ankkalammikkoon. 2. Mielenosoitus Jekaterinburgissa. 3. Suurin mielenosoitus oli Moskovassa. 4. Mielenosoitus Nizhny Novgorodissa. 5. Lenkkitossut viittaavat Medvedeviin, joka tilasi tossuja internetistä väärällä nimellä. 6. Mielenosoitus Pietarissa Venäjän päivänä 12. kesäkuuta. KUVA: Useita tekijöitä, Wikimedia Commons.
Tutkija Edward Lucas arvioi äskettäin Venäjän sisäpiirin ristiriidoista ja nykyhallinnon hajoamisesta: Venäjällä on ilmennyt viime aikoina hämmästyttävää erimielisyyttä. Lisäksi yksityisiä palkka-armeijoita syntyy kuin sieniä sateella. Nämä heijastelevat Putinin ”illankoittoa”.
“(…) venäläisten kokemus arjesta on täysin yhteensovittamaton valtion propagandakoneiston väitteiden kanssa.” [9]
Venäjän ulkoministerin edustaja Marija Zaharova tunnusti, että Kremlin sisäpiirin avainhahmot käyvät valtataistelua. Tätä on on tulkittu niin, että jopa Zaharova myöntää, että Putin ei kykene enää hallitsemaan keskustelua sisäpiirin ristiriidoista. [10]
Alexandra Prokopenko The Moscow Timesista kirjoitti, että Venäjän eliitti on hajalla ja tuuliajolla. Se ei osoita innostusta “erityisoperaatiota kohtaan” mutta ei myöskään vastusta sitä julkisesti. Vain pieni joukko Putinin ympärillä tiesi aikeista hyökätä Ukrainaan ja on päättämässä sodasta. Kaikki muut, jolla on jotain menetettävää, ovat hiljaa. He pelkäävät turvallisuuspalveluita.
Hallinnon ja valtionyritysten työntekijöitä yritetään monin tavoin estää eroamasta ja heitä on joukoittain paennut maasta.
Pertsa Koskela kommentoi näin:
“Venäjällä on kymmeniä yksityisarmeijoita ja Venäjä on kleptokratia. Korruptio on liima joka pitää systeemin kasassa, voide joka saa pyörät pyörimään. (…) Lopun lähestyessä kleptokraatit käyvät toistensa kurkkuun. Kun laki ei suojele varastettua omaisuutta eikä sitä voida siirtää länteen suojaan, tarvitaan yksityisarmeijoita omaisuuden turvaksi.” [11]
Toisin sanoen hallinnolta puuttuu legitimiteetti. Matin ennustus armeijan sisäisestä sisällissodasta toteutuu mahdollisesti armeijan ja yksityisarmeijoiden sisällissotana.
Venäjän talous muuttuu sotataloudeksi
Venäjän talous supistui vuonna 2022 lähes 20 %.
Esimerkiksi Gazpromin nettotulos laski 72,2 % verrattuna vuoden 2021 tulokseen.
Venäjällä on tapahtumassa valtava rakenteellinen muutos markkinataloudesta sotataloudeksi, joka on valtiojohtoinen ja omavarainen. Sodan tarpeet ovat ensisijaisia ja talous on suuntautunut sisäänpäin: länsimaiset yritykset ovat poistuneet Venäjän markkinoilta, käytössä on vienti- ja tuontikiellot, länsimaisen teknologian sopimuksia on purettu. Seurauksena on talouden jälkeenjääneisyys, tavarapula. [12]
Elina Ranta Taloussanomista kirjoittaa:
“Uutistoimisto Reutersin mukaan Venäjä aikoo käyttää tänä vuonna lähes kolmanneksen, yhteensä 155 miljardia dollaria, budjetistaan sotilasmenoihin ja kotimaan turvallisuuteen. Samalla maa leikkaa koulujen, terveydenhoidon ja teiden rahoittamista. (…)
Talouden tuotantopotentiaali laskee. Tämän rakennemuutoksen seurauksena talous toimii yhä huonommin.”
Ranta lainaa Venäjä-asiantuntijaa Kari Liuhtoa:
“Myös Venäjän talouseliitti on murroksessa. Oligarkkien sijaan maata hallitsevat ryhmittymät eli silovikit presidentin hallinnosta, armeijasta, Venäjän tiedustelu- ja vakoiluorganisaatioista ja ministeriöistä.
Maa on vajoamassa kleptokratiaan, jolla viitataan niin korruptoituneeseen hallintoon, että julkisista varoista varastaminen on institutionalisoitu.” [13]
Pertsa Koskelan johtopäätös Venäjän sisäisestä tilanteesta:
“Venäjän kleptokraattinen imperialismi on korttitalo, joka ei kestä enää pientäkään tönäisyä. Korttitalo alkaa kaatua, jos Ukraina onnistuu aloittamaan keväthyökkäyksen ja kykenee aiheuttamaan venäläisjoukoille sellaisen tappion, jota sotasensuuri ei kykene peittelemään. Kansalaisille alkaa kirkastua, että sota on tuhoon tuomittu yritys – ja siinä on tapatettu kymmeniä tuhansia miehiä täysin turhaan, tuhottu maan talous ja mustattu Venäjän kansainvälinen maine.” [14]
Tunnisteet
Kommentoi
Artikkelista voi keskustella Uusi historia -Facebook-sivulla ja/tai Historiallista nyt! -ryhmässä.
Viitteet
[1] Anti-NATO, Anti-EU, Anti-War, Protest Rallies Hit Germany, France, Italy. Countercurrents Collective, 27.2.2023.[2] Wolfgang Münchau: Watch out for Sahra Wagenknecht. Euro Intelligence, 3.8.2023.[3] Heikki Hakala: Venäjän presidentti on ajettu nurkkaan – Tätä pidätysmääräys merkitsee, Verkkouutiset 19.3.2023. [4] Joona Laukkanen: Mitä Putinin pidätysmääräys käytännössä tarkoittaa? Asiantuntija: ”Hänellä ei ehkä ole enää motivaatiota pyrkiä rauhaan”, Ilta-Sanomat 18.3.2023. [5] Andrei Roth: ‘Russia has lost its soft power’: how war in Ukraine destabilises old Soviet allies. The Guardian 11.3.2023.[6] Santeri Lampi: Mongolian ex-presidentti: Putin käynnistänyt Venäjällä etnisen puhdistuksen, Suomenmaa 11.3.2023.[7] Sama.[8] Matti Puolakka, sähköposti, toukokuu 2017. Uusi historia -yhdistyksen arkisto. [9] Jari Himanen: Putinin illankoitto? Brittitutkija näkee Kremlissä muhivan poliittisen sekasorron, Ilta-Sanomat 12.3.2023. [10] Sama.[11] Pertsa Koskelan kommentti postaukseen Historiallista nyt! -Facebook-ryhmässä 13,3.2023. [12] Simeon Djankov, Economic backwardness in Russia, 10.3.2023. [13] Elina Ranta: Venäjä-tutkija: Tällainen on maan uusi ”sotatalous”, Ilta-Sanomat 11.3.2023. [14] Pertsa Koskela, postaus Historiallista nyt -Facebook-ryhmäss 6.3.2023.