Muuttuuko ihminen – missä mielessä voidaan puhua ”uudesta ihmisestä”?

» Alkuun » Ihmisluonto » Muuttuuko ihminen – missä mielessä voidaan puhua ”uudesta ihmisestä”?

Editointi Matti Puolakan ex tempore puheesta vuodelta 2009. [1]

Tulemme aina olemaan “homo sapienseja“. Käyttäytymistämme säätelevä geenipooli ei muutu. Tällöin tarkoitetaan käyttäytymistämme säätelevän geenipoolin keskeisiä seikkoja. Jotkut erilliset seikat ovat niille alisteisia, niiden ehdollistamia. Tärkeintä tämän asian ymmärtämiseksi on katsoa kokonaisuutta.

ARTIKKELIKUVA:
Anton Tshehov. Osip Brazin maalaus vuodelta 1898. Wikimedia Commons.

Vladimir Majakovski esitti runomuodossa unelman uudesta ihmisestä:

“Ihmiset

miellyttävät,

epämiellyttävät,

tutut, tuntemattomat,

lailla tulvan

kulkueina ovesta sisään valukaa.

Ja hän,

se vapaa,

se josta ulvon,

ihminen,

hän saapuu,

uskokaa,

uskokaa!” [2]

Tuo oli kommunistinen ihanne. Mutta Jotain samankaltaista ilmaisivat monet muut aikaisemminkin. Esimerkiksi Anton Tshehov esitti päiväkirjoissaan ja näytelmissään monesti seuraavanlaisen ajatuskulun:

Noin tuhannen vuoden kuluttua ihmiset ovat hyviä. Nyt ihmiset vain nirhivät toisiaan sosiaalipsykologisesti hengiltä. Meidän täytyy kärsiä sen vuoksi, että joskus tulevaisuudessa ihmiset kykenisivät  elämään ihmisiksi.

Kommunistinen unelma uudesta ihmisestä heijasti aikaansa, sillä oli tieteelliset juuret. Sen utopistisuus oli siinä, että se oli yksipuolinen yleistys.

Marxilaisen teorian mukaan tuotantovälineiden yhteiskunnallistaminen tekee lopulta ihmisistä hyviä. Ihmisen “luontainen hyvyys” pääsee vapaasti kehittymään ja kukoistamaan. – Jotenkin noin.

Tuollainen kuvitelma nykyään, sosialististen maiden romahduksen jälkeen, on taantumuksellinen utopia. Virheellinen se oli aina.

Yhteiskunta muuttuu – ihmisluonto ei

Homo-suvun laumoissa ihminen oli luonnostaan hyvä. Yhteiskuntaan siirryttyään ihmisyksilö on luonnostaan paha.

Yhteiskunnalliset rakenteet antavat paljon paremmat mahdollisuudet kaikenkattavaan kieroiluun kuin Homo-suvun laumat. Niissähän kaikki tuntevat toisensa ja ovat jokapäiväisessä toimeentulossa riippuvaisia toisistaan.

Mutta yhteiskunnassa ihminen voi kasvattaa itseään, suunnitella toimintaansa, huomioida omassa rinnassaan motiivien ristiriitaisuuden, tunteiden ristiaallokon.

Ihmisluonto ei muutu, mutta yhteiskunta muuttuu. Yhteiskunta on muuttunut aina, niin esihistoriassa kuin historiassa.

Miten ihminen tulee toimeen kanssaihmistensä kanssa? Miten ihminen sopeutuu luomiinsa yhteiskunnallisiin voimiin? Ihanneyhteiskunta on yhteenveto erilaisista inhimillisistä yhteiskuntarakenteista, siitä miten ne ovat kehittyneet historiassa ja esihistoriassa.

Muuttuuko ihminen hyväksi? Seuraavat kaksi kysymystä ovat oikeat: Voiko yhteiskunta muuttua hyväksi? Ja vielä tärkeämpää: voivatko eri yhteiskuntien keskinäissuhteet muuttua hyviksi?

Ihminen, yksilö, voi käyttäytyä hyvin tai huonosti. Yhteiskunnat voivat olla hyviä tai huonoja. Mutta ihmisluonto ei voi koskaan muuttua sellaiseksi, että ihmisyksilöt käyttäytyisivät  luonnostaan, automaattisesti tai ilman muuta “hyvin”.

Ihmisyhteiskunta ja ihmisyhteiskuntien keskinäissuhteet voivat muuttua pysyvästi, peruuttamattomasti, perusluontoisesti oikeudenmukaisiksi! Näin ei ole käynyt, mutta se on mahdollista.

Lähteet

[1] Matti Puolakka, litterointi sanelusta 090929v2_muuttuko-ihminen, Uusi historia -yhdistyksen arkisto.

[2] Ote runoelmasta “Sota ja maailma”, 1917. Lainaus teoksessa Armas Äikiä: Vladimir Majakovski, Kansankulttuuri Oy, Kotka 1950, s. 54

 

» Alkuun » Ihmisluonto » Muuttuuko ihminen – missä mielessä voidaan puhua ”uudesta ihmisestä”?

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.