1980-luku

Näkökulmia alkavaan aikakauteen

  • Matti Puolakka 1988

Ihmisen on yhä vaikeampi ymmärtää ihmisyyttä ja käyttäytyä ihmisiksi, löytää inhimillistä seuraa, inhimillistä elämää. Perinteisiin ajattelutapoihin, asenteisiin ja olemisen muotoihin on yhä vaikeampaa tukeutua. Ihmisten maailmankatsomuksellinen ja yhteiskunnallinen asennoituminen on mielivaltaisempaa ja vaistonvaraisempaa kuin ennen – muutoksille alttiimpaa.

Ihmisten käytännöllisen olemisen muodot murtuvat ja muuttuvat. Kehityksen syvempi sisältö on siinä, että ihmisten ajatustottumukset ja maailmankuva murtuvat. – Nämä ovat todellisia ongelmia. Niiden kanssa ihminen loppujen lopuksi joutuu kamppailemaan.

  • Elämme yhteiskuntaluokkien katoamisen aikaa. Historian liikevoimana ei enää ole luokkataistelu. Tärkeimmät ongelmat ovat henkisiä, eivät aineellisia. Kysymys ihmisten välisistä suhteista on tullut olennaisemmaksi kuin kysymys kiinteiden, pysyvien yhteiskuntaluokkien suhteista. Tieteellis teknisen vallankumouksen syventyessä perinteiset yhteisöt alkavat hajota.
  • Talouden politisoituessa (niinhän kävi Reaganin kauden Yhdysvalloissakin) valtion vaikutus talouteen kasvaa välillisesti ja välittömästi. Valtiosta muodostuu ihanteellinen kokonaiskapitalis-ti. Yhteiskunta läpikapitalisoituu. Yhä useammat ihmiselämän alueet muuttuvat raha tavara -suhteiksi.
  • Valtiokoneiston tärkeimmän osan muodostavat poliittiset instituutiot, oppilaitokset ja joukko-tiedotusvälineet – ei enää poliisin pamppu ja armeija.
  • Ihmiset markkinoivat itseään, paitsi ruumiillista työtään (aineellisessa tuotantoprosessissa tehtyjä aineellisia hyödykkeitä), niin lisääntyvässä määrin myös koko henkistä olemassaoloaan. Kauppaamalla (niin tuotannon piirissä kuin kaikessa muussa sosiaalisessa kanssakäymisessään) epäyksilöllistä ja aatteetonta salonkikelpoisuuttaan, ihmiset “menestyvät” postmodernissa yhteiskunnassa. Sen vuoksi esille pääsevät ne, jotka toisaalta eivät pyri olemaan persoonallisesti tuntevia ihmisiä ja toisaalta eivät etsi kokonaista maailmankuvaa.

Vierautuneisuus on nykyään tärkein yhteiskunnallinen ongelma. Miten taistella sitä vastaan? Mikä siinä on ratkaiseva lenkki? – On taisteltava uuden maailmankatsomuksen puolesta; taisteltava aikansa eläneitä maailmankatsomuksia ja niihin liittyvää institutionalisoitunutta valetta vastaan.

Tuo on uuden sivistysliikkeen ‘poliittinen’ päätunnus. Tunnuksen sisältö on ideologinen, ei poliittinen. Käytännössä siitä tulee meille yhteiskunnallisen toiminnan ja vaikuttamisen päätunnus. – Tuossa kuvastuu se, miten aikakausi on vaihtunut, miten kaikki perinteinen politiikka on muuttumassa taantumukselliseksi. Eli: ‘uutta politiikkaa’ on se, että yhteiskunnallisen vaikutta-misen tärkeimmäksi muodoksi ymmärretään maailmankatsomuksellinen keskustelu.

Monet vasemmistolaiset tai edistyksellisiksi itseään nimittävät ihmiset taistelevat kolmannen maailman puolesta, ydinvoimaa vastaan, sosiaaliturvan laajenemisen puolesta yms. Kaikki sellainen on oikein.

Mitä tunnuksia ketkään muut kuin me eivät ole ottaneet esille? – Näitä tunnuksia:

  • Alas vanhojen ihmistieteiden oppijärjestelmä ja niihin sidoksissa olevat opetus-menetelmät ja väittelytavat.
  • Sosiaalipsykologinen oikeudenmukaisuuden taju tai arkipäivän fasismi.

Tuollaisia tunnuksia ei ole muille tullut mieleenkään. Kuitenkin ne ovat aikakauden olemuksen kannalta aivan keskeiset haasteet. Ne ovat ainoat tunnukset, joissa on jotain omaperäisesti uutta. Muuten esim. puhe siitä, että vierautuneisuus on yhteiskunnallinen pääongelma tai että yhteiskunta läpikapitalisoituu, on latteata ja eklektistä. Mielipiteitä esitetään silloin irrallisina ja sisällyksettöminä. Sellaiset mielipiteet menevät aina ohi sen kysymyksen, mitä tällä vuosisadalla on tapahtunut, mistä varsinaisesti oli kyse työn ja pääoman, sosialismin ja kapitalismin, imperialismin ja siirtomaiden taistelussa. – Ja sitähän ei saa kysyä, koska “ei saa” muodostaa kokonaiskuvaa maailmasta!

Ihmisen on opittava ymmärtämään itseään ja omaa elämäänsä. Mutta se on mahdotonta, ellei pyritä muodostamaan kokonaiskuvaa ihmisolemuksesta, ihmisen historiasta, yhteiskunnasta, tämän päivän maailmasta, siitä mitä on tapahtunut tällä vuosisadalla.

Tuollaiseen kokonaiskuvaan pyrkiminen on moraalinen haaste – ennen kaikkea sitä; ainakin tänä uutena aikakautena. Moraalilla ymmärrämme itsetuntemusta, ymmärrystä omasta asemasta, asenteista, kokemuksista: siitä syntyy kaikki todellinen tieto, myös aikakauden olemukseen liittyvä inhimillinen tieto.

Kirjoittajasta

Pertti Koskela

Pertti Koskela

Päätoimittaja. EU- ja taloustutkimus, lähihistoria -työryhmä. Tarinat, musiikki.
Uuden Suomen blogi

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.