Palestiinalaisen sortoa Israelin oikeusjärjestelmässä
Uusi historia -yhdistys ei virallisesti ota kantaa maailmanpolitiikan tapahtumiin muuten kuin lailllisuusperiaatteen kannalta, mutta haluamme käydä vapaata ja avointa keskustelua kaikesta. Julkaistut artikkelit edustavat aina kirjoittajan/puhujan henkilökohtaisia mielipiteitä vaikkakin useimmilla omista jäsenistämme on näkökulmana puolakkalainen historianfilosofia.
Meitä kiinnostaa ennen kaikkea se, miten universaalihistorian ja maailmanhistorian suunta, käänteet, aikakausien ja ajanjaksojen muuttuminen näkyy ajankohtaisissa tapahtumissa. Ja, miten niissä puolestaan näkyy taistelu oikeudenmukaisten aatteiden ja reilun keskustelukulttuurin puolesta.
Taustaa
Israelin valtio perustettiin Palestiinan alueelle itsenäisyysjulistuksella vuonna 1948. Tätä ennen alueelle oli muuttanut muutaman vuosikymmenen aikana eri muuttoaaltojen aikana Euroopasta satoja tuhansia juutalaisia. Vuonna 1947 alueella eli noin 630 000 juutalaista. Wikipedian mukaan Euroopan juutalaiset toivat vaurautta mukanaan ja osittain tämän myötävaikutuksesta alueelle muutti myös suurissa määrin arabeja ympäröivistä valtioista, ja arabiväestön määrä oli kasvanut alueella vuoteen 1947 mennessä 1,3 miljoonaan. Näinä vuosina 1947 ja 1948 alueella käytiin verisiä sotia ja yhteenottoja, joiden seurauksena alueelta karkotettiin tai pakeni jopa puolet arabiväestöstä. Israelin armeijan vahvuus ja vaikutusvalta alueella voimistui rajusti.
Koska Israel on parlamentaarinen demokratia, Yhdysvaltojen tärkeimpiä kumppaneita ja merkittävänä talousmahtina yksi Aasian ja Lähi-idän vauraimmista maista, sen olemassaolon puolustaminen on länsimaisen katsantokannan näkemyksessä yleistä. Israelista lähetetään maailmalle paljon hyödykkeitä ja elintarvikkeita. Se on toisaalta hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintaan osallistuva valtio, mutta tuottaa samaan aikaan viimeisintä tehokkainta ase- ja valvontateknologiaa. Sen menestyneimpiin vientituotteisiin kuuluvat myös timantit, lääketieteelliset instrumentit, mikropiirit ja öljy.
Taloudellinen vauraus asettaa kuitenkin valtavan varjon taakseen. Kriittisen tarkastelun nojalla päivänvaloa eivät kestä Israelin poliittiset ja sotilaalliset toimet, kuten valtion rajojen laajeneminen alkuperäisasukkaiden, mm. palestiinalaisten kustannuksella, laittomat miehitykset Gazassa ja Länsirannalla sekä jatkuvat väkivaltaiset hyökkäykset ja apartheidistinen vaino vähemmistöryhmiä, kuten kristittyjä ja arabeja kohtaan. Sisäpoliittisesti Israelin media on nostanut tikunnokkaan valtion virassa olevien henkilöiden korruptioskandaalit, mukaan lukien pääministeri Benjamin Netanyahun rikokset, joiden vuoksi hän on ollut kansan epäsuosiossa viime vuosina. Jatkuva vankien kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö, kansainvälistä lakia rikkovan oikeusjärjestelmän epäoikeudenmukaisuus ja Israelin puolustusvoimien toiminta asekauppoineen ovat herättäneet kritiikkiä erityisesti ihmisoikeus- ja rauhanjärjestöiltä, ja jossain määrin kansainväliseltä yhteisöltäkin.
Amnesty International sekä Human rights watch -järjestöt ovat lisäksi tutkineet, kuinka Israel yrittää aktiivisesti vaientaa sitä kritisoivia toimijoita. On myös huomionarvoista mainita, että länsimainen media harvoin kertoo palestiinalaisten kohtelusta ja myös suomalaisessa mediassa toistuvasti valitaan Israelia puolustava näkökanta. YK on toistuvasti näyttäytynyt voimattomana tilanteessa, jossa mm. Yhdysvallat tekee kaikkensa tukeakseen kumppanimaataan.
Pertti Koskela:
Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty – Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi osa 1
Esittelyä täällä.
Saatavilla mm. Adlibris, Booky, Suomalainen.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 20 e.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 20 e.
Kaksijakoinen oikeusjärjestelmä
Israelissa on kahtiajakautunut oikeusjärjestelmä: siviilituomioistuin ja sotilastuomioistuin.
Sotilastuomioistuimen tuomiovaltaa käyttävät israelilaiset sotilastuomarit ja syyttäjinä toimivat israelilaiset sotilassyyttäjät. He tuomitsevat Israelin lain ja armeijan asetusten mukaisesti, usein niin ankarasti kuin pystyvät.
Sen sijaan, että israelin oikeusjärjestelmän tuomiot nojautuisivat aktuaalisti siihen, miksi ja missä rikos on tapahtunut, kahtiajakautuneelle tuomioistuimelle tärkeimpänä asianhaarana on tuntunut olevan tietää rikoksentekijän syntyperä ja antaa tuomio sen mukaisesti. Palestiinalaisväestö tuomitaan aina sotilastuomioistuimessa. Israelissa asuvat israelin-palestiinalaiset sekä Israelin kansalaiset tuomitaan lähestulkoon aina tavallisessa, siviilituomioistuimessa. Tämä vaikka heidän rikoksensa olisivat luonteeltaan samanlaisia kuin Gazassa tai Länsirannalla asuvien. Näillä alueilla asuvat palestiinalaiset nähdään johdonmukaisesti sotilaallisena uhkana.
Oikeusjärjestelmä kumpuaa armeijan asetuksista vuodelta 1967. Tuolloin Israelin aluevalloitukset kasvoivat ja laiton miehitys palestiinalaisalueilla lisääntyi merkittävästi Israelin voitettua ”kuuden päivän sodaksi” kutsutun operaationsa palestiinalaismyönteisiä arabimaita vastaan. Tässä sodassa palestiinalaisia sotilaallisesti tukeneiksi arabimaiksi lukeutuivat Egypti, Syyria, Jordania, Libanon ja Irak.
Israel koki voittamansa sodan jälkeen entistä vahvemmin kykenevänsä juutalaisvaltion rakentamiseen, mutta ilman palestiinalaisia. Valtion rajat laajenivat entisestään. Israelin on väitetty tuhonneen lukuisia palestiinalaisten koteja tuolloin, ei niinkään kostoksi vaan rangaistukseksi. Myöhemmin tämä kollektiiviseen väkivaltaiseen rankaisuun perustuva tuhoaminen on tullut tunnusomaiseksi Israelin puolustusvoimien taktiikassa. Armeijan lakimuotoisilla asetuksilla voitiin varmistaa se, että vähäinenkin palestiinalaisten vastarinta kyetään tukahduttamaan, vaikka vastarinta tapahtuisikin laittomasti miehitetyillä alueilla toimivia israelilaisia uudisasukkaita vastaan. Israelin tavoite selkeni: palestiinalaiset tulevat olemaan aina häviävä osapuoli poliittisissa päätöksissä ja voimanmittelössä. Jossain vaiheessa Israelissa alettiin opettaa juutalaissävytteistä narratiivia palestiinalaisista epäluotettavina ali-ihmisinä, jopa terroristeina, joiden kanssa ei voi tehdä yhteistyötä. Tämä on näkynyt myöhempien sukupolvien yhä kielteisempänä suhtautumisena palestiinalaiskansaa kohtaan. Tietenkään tilannetta ei ole helpottanut terroristijärjestöiksi luokiteltujen Hamasin ja Hizbollahin toistuvat hyökkäykset ja palestiinalaisten vastarinta jolta Israel sanoo puolustautuvansa, mutta myös olennaisesti fasistisella toiminnallaan lietsoo.
Mielenosoitusvapaus todellisuudessa kielletty palestiinalaisilta
Israelin armeijan asetukset ovat lakimuotoisia sääntöjä julkiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyen. Eräs varhaisemmista asetuksista on asetus 101: yli kymmenen henkilön on kiellettyä kokoontua tai osoittaa mieltä ilman armeijaviranomaisen lupaa, jos asialla voidaan nähdä poliittista tarkoitusperää. Se käytännössä kaventaa kaiken poliittisen ilmaisunoikeuden. Asetus myös kieltää asettamasta lippuja tai muita poliittisia symboleita nähtäville ilman lupaa. Asetuksen rikkomisesta voi joutua 10 vuodeksi vankilaan, tai saada suurikokoisen sakon. Tai molemmat.
Eräs toinen asetus on asetus numero 1651. Se on 108 sivuinen dokumentti, jossa listataan erityisen paljon rikoksia: esimerkiksi 10 vuoden vankeustuomio voi olla seurauksena, mikäli henkilö yrittää alueellisesti vaikuttaa yleisön mielipiteeseen siten, että se voi käydä julkisrauhaa vastaan. Ja elinkautinen vankeusrangaistus voi olla tuomiona, mikäli henkilön teko saattaa aiheuttaa häiriötä alueelliselle turvallisuudelle tai Israelin armeijalle IDF:lle. Yksi tällaisesta häiriön aiheuttamisen muodoista on kiven tai muun esineen heittäminen armeijan ajoneuvoa päin, josta alaikäisiäkin palestiinalaisia on tuomittu kymmenien vuosien vankeusrangaistuksiin. Palestiinalaisia toimittajia on toistuvasti syytetty yllyttämisrikoksista, kun he ovat kuvanneet Israelin armeijan ja siviilien välisiä yhteenottoja, hautajaisia tai poliittisiksi luokiteltuja tilanteita.
Asetukset ovat tarkoituksella tehty niin avoimiksi, että viranomainen voi päättää lopulta itse, mikä on esimerkiksi julkisrauhaa rikkovaa toimintaa tai armeijan häirintää.
On tyypillistä, että palestiinalaisen pidätys tehdään keskellä yötä. Israelin turvallisuuspoliisi tunkeutuu väkisin asuntoon, takavarikoi omaisuutta ja vie epäillyn mukanaan. Todellista epäilyä ei pidätyksen syystä tarvitse edes esittää. On myös mahdollista, että palestiinalaisia viedään kotoaan ennaltaehkäisevästi. Käytännössä tilanne on kidnappaus. Pidätetyt palestiinalaiset luokitellaan useimmiten Israelin järjestelmän mukaan turvallisuusvangeiksi (Security prisoners).
Turvallisuusvangit kuljetetaan pois palestiinalaisalueilta, johonkin Israelin 19:sta vankilasta. Tämän kaltainen järjestely rikkoo Geneven neljännen yleissopimuksen sääntöä, joka kieltää ihmisten tai vankien pakkosiirrot. Yksi kansainvälisen humanitaarisen lain kulmakivistä.
Palestiinalaiset viedään pois perheensä luota ilman, että perheenjäsenet saavat mitään tietoa usein viikkokausiin omaisestaan. Vankilan olot ovat karut, ja palestiinalaisvankeja kohdellaan niissä kaikista huonoimmin. Ihmisoikeusjärjestöt ja lukuisat haastattelut ovat todistaneet, kuinka heihin kohdistuu väkivaltaa, kidutusta, seksuaalista väkivaltaa ja nöyryytystä. Kuulustelut saattavat venyä hyvin pitkiksi ja vaikeiksi. Monesti palestiinalaiset raportoivat tunnustaneensa kuulusteluissa asioita mitä eivät ole tehneet, jotta kidutus loppuisi. Sotilasoikeuden tuomitsemisprosentti palestiinalaisten kohdalla onkin peräti 99 prosenttia.
Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat joulukuussa 2023, että Israelin vankiloissa on noin 8000 palestiinalaista. Luku on historiallisen korkea, ja se on kasvanut erityisen paljon lokakuun 7:nen jälkeen, jolloin Hamasin tuhoisan hyökkäyksen myötä Israel aloitti mittavan vastahyökkäyksen ja siviilien teurastuksen Gazassa sekä myöhemmin Länsirannalla. Hallinnollisen pidätyksen piiriin lukeutuvien vankien määrä on kasvanut jopa 80 prosenttiin kaikista palestiinalaisvangeista. Hallinnollisella pidätyksellä tarkoitetaan ilman oikeudenkäyntiä vangittuja kansalaisia, jotka voivat joutua kärsimään vankilassa olosta määrittämättömän ajan.
Liity postituslistalle
Jos haluat tietoa tilaisuuksistamme tai muita kuulumisia, ilmoittaudu postutuslistalle osoitteeseen uusihistoria (at) humanpath.net. Saat meiltä postia noin 1-2 kertaa kuukaudessa.
LUE MYÖS
Sotarikosten määrä näin lyhyessä ajassa on ennennäkemätön
Israelin hallussa sotilastukikohdissa on myös satoja palestiinalaismiehiä, joista on viime kuukausina levinnyt mediaan nöyryyttäviä tietoja. Heistä on levitetty sosiaalisessa mediassa kuvia ja videoita, joissa heidät on massoittain riisuttu puolialastomiksi ja marssitettu joukkona silmät sidottuina kädet selkiensä takana. Näitä Hamasin taistelijoiksi väitettyjä miehiä on pakotettu lausumaan yhteen ääneen erilaisia tunnustuksia tai Israelia ylistäviä lausahduksia. Joissain tapauksissa miehet ovat joutuneet olemaan samassa asennossa kädet sidottuina kymmeniä tunteja. Oletettavasti he eivät ole tienneet, selviävätkö tilanteesta laisinkaan hengissä. Monet miehistä vapautettiin myöhemmin. Tämä kertoo myös ihmisoikeusjärjestöjen vuosien aikana raportoimasta Israelin taktiikasta pidätystilanteissa: voimakeinot ensin, kysymykset sitten.
Israelin puolustusvoimat eli IDF on lähettänyt Gazaan vuoden 2024 puolella konteissa kymmenittäin palestiinalaisten ruumiita, joilta on poistettu elimiä. Elimien poistoa on ennenkin tapahtunut Israelin toimesta, ja Israelin viralliset tahot ovat jopa myöntäneet asian. On vahvoja epäilyksiä siitä, että niillä tehdään laitonta elinkauppaa. Muslimeille ruumiin koskemattomuus on erittäin pyhä asia. Siksi myös hautausmaiden tuhoamiset, joita IDF:n toiminta on aiheuttanut, ovat tuomittavia. Sotarikosten määrä ja siviiliuhrien määrä Gazan sodan aikana on ennennäkemätöntä.
Miten julmuuksissakin näkyy ihmisyys
Motiivien pohtiminen historiallisten tapahtumien valossa on tärkeää.
Israel on juutalainen valtio. Se on perustettu ajatukselle siitä, että maa-alue kuuluu Raamatun mukaan historiallisesti juutalaisille, mikä jättää muiden uskontokuntien kansat vaikeaan asemaan. Alkuperäisasukkaat, kuten palestiinalaiset on järjestelmällisesti pyritty työntämään syrjään alueelta ja Israelin valtion pinta-alaa onkin kasvatettu valtavasti siitä, mihin alun perin YK:n jakosuunnitelma pyrki vuonna 1947. Alun perin arabiliitto ei hyväksynyt kahden valtion mallia, ja tästä seurasi väkivaltaisuuksia ja lopulta Israelin itsenäistyminen. Myöhemmin kahden valtion malli on ollut usein esillä rauhanneuvotteluissa, mutta ainakaan Netanyahun valtakaudella malli ei ole saanut kannatusta.
Israelin pyrkimys on hiljentää aktiivisesti kaikki palestiinalaisten pyrkimykset nousta kansana ja säilyttää väkivaltaisella voimapolitiikalla tilanne sellaisena, että kahden valtion malli ei saa liikaa kannatusta. Palestiinalaisten vastarinta on näyttäytynyt vuosikymmenien aikana monin tavoin ja Hamasin nousu on lisännyt aseellisten hyökkäysten uhkaa Israelin alueella. Tämä on johtanut Israelin puolustusvoimien osalta yhä vakavampiin vastatoimiin, ja myös ihmisoikeusrikkomuksiin. Tulee muistaa, että historian liikkeellepaneva voima piilee epäoikeudenmukaisuuden vastustamisessa.
Näin videon, jossa holokaustista selviytynyt mies kuvaili Israelin sotilasjohtoa “ei ihmismäiseksi”. Jotta Israelin sotilasjohtoa ja yksittäisiä väkivallantekoja voi jotenkin selittää, täytyy uskaltaa käsittää, kuinka kyseessä on kuitenkin ihmisyyttä: ihmisluonnon varjopuolelta kumpuavaa erityisen synkkää pahuutta. Israelin miehityksessä ja myöhemmin Gazan sodassa kuvastuu me-henki: syvästi inhimillinen ajattelutapa, mutta väärällä, tuhoisalla tavalla. Me-henki näyttäytyy pahimmillaan kollektiivisena kostonhimona. Ihminen pyrkii aina toimimaan tavalla, jolla hän saa yksilönä hyväksyntää ja arvostusta omassa yhteisössään.
Hegelin moraalifilosofian mukaan jokaisen ihmisen perustarve on saada tunnustusta, tulla huomioiduksi. On oikein kaivata tunnustusta vertaisiltaan ja todellisista ansioistaan. Mutta tunnustusta voi haluta ja eri tavoin vaatia myös valheellisin perustein, jolloin se kääntyy vallanhimoksi eli irrationaaliseksi mielivallaksi, ja on suora tie pahaan. Heimoyhteiskuntien perusyksiköissä toimiessaan ihmisen tuli olla vastuussa teoistaan muille samassa perusyksiköissä eläville. Ihmisen kataluutta rajoitettiin yhteisten sääntöjen ja toimintatapojen mukaisesti, jotka nojasivat oikeudentajun kehitykseen. Israelin tapauksessa huomataan, mitä voi pahimmillaan tapahtua, kun tätä sosiaalipsykologista vallanhimoa ei kyetä tai pyritä rajoittamaan: vallanhimo lisääntyy ja väkivalta raaistuu. Sodilla on aina sosiaalipsykologiset syyt, niin kuin Pertti Koskela kirjassaan Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty mainitsee.
Pitää myös nähdä median vaikutus, miten yhteiskunta sen lukuisilla tasoilla ajaa eteenpäin rasistista ajattelua valheilla ja vihapuheella. Sama voi tapahtua ja on tapahtunut ennenkin historiassa muissa maissa. Tästä syystä meidän on tiedostettava ja koulutettava itseämme vaaroista, joita aiheutuu, kun emme rajoita itsessämme tai kanssaihmisissä ympärillämme muita alistavaa ajattelua, joka tukeutuu eläimelliseen moraalievoluutioon, puolakkalaista termiä käyttääkseni. Tai, kun luulemme tietävämme mikä on parasta yhteisöllemme ja yhteiskunnallemme, vaikka toiminta ajaisi tuhoavaan suuntaan: me vastaan he. Ihminen voi kokea toimivansa oikein taistellessaan vihollista vastaan vahvoista kuvitteellisista tai aineellisista syistä. Me vastaan he -ajattelu voi alkaa hallita koko yhteiskuntaa ja disinformaatio saa jalansijaa, kun keskustelukulttuuri tukee demagogisten valheiden levittämistä. On muistettava, että valheet elävät helpommin kuin totuudet. Totuudet ovat asioita, joiden puolesta on taisteltava. Ja palestiinalaisten taistelu jatkuu.
Lopetan palestiinalaisen runoilijan Mahmoud Darwishin sanoihin:
Hiljaisuudessa, meistä tulee osallisia.
Lähteitä
https://www.youtube.com/watch?v=B60O6Kcijso
https://www.aljazeera.com/opinions/2023/11/24/this-israel-has-no-future-in-the-middle-east
https://www.aljazeera.com/features/2018/2/26/israels-military-courts-humiliating-charade-for-palestinians
https://www.gesherhajetsia.fi/israel/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Israel
Pertti Koskela: Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty. Uusi Historia ry 2023
Artikkelikuva
