Palkkaa totuudenrakkaudesta!

Aleksis Kiven patsas Helsingissä, Wäinö Aaltonen. KUVA: Kulttuurinavigaattori, Wikipedia, CC BY-SA 3.0
Tässä on esitetty Matti Puolakan filosofiaan pohjaava (teoreettinen) perustelu totuusfoorumissa ja väittelysanakirjassa noudatettavalle palkanmaksuperiaatteelle. Sitä voidaan toki perustella (ja kannattaa) monelta muultakin näkökannalta ja aivan käytännöllisistä syistä.
Ihminen tarvitsee ihmisoikeuksia suojaksi yksilö- ja ryhmäkäyttäytymistään säätelevää apinaihmisen geenipoolia vastaan.

Ihmisoikeudet toteutuvat yhteiskunnassa siinä määrin, kuin on mahdollista keskustella oikeudenmukaisesti siitä, millainen on oikeudenmukainen yhteiskunta, millaisia ovat säännöt ja sopimukset, joita kaikkien on noudatettava.

Miten yhteiskunta voi taata sen, että tuota keskustelua käydään oikeudenmukaisesti? – Totuudenpuhujia on palkittava aineellisesti.

Tärkein ihmisoikeus ei ole mielipidevapaus sinänsä, vaan oikeus saada palkkaa totuudenpuhumisesta, kollektiivisen itsepetoksen paljastamisesta ja vastustamisesta. Sen pitäisi olla tärkein ihmisyhteiskuntaa hallitsevista säännöistä.

Yhteiskunta eläimellisen moraalievoluution ja eettisyyden / eettisen evoluution taistelukenttänä

Ihmisyhteiskunta on aina eläimellisen moraalievoluution ja eettisyyden / eettisen evoluution välisen taistelun näyttämö. Eettisyys ja eettinen evoluutio kehittyvät taistelussa ihmisten apinaihmismäisyyttä vastaan.

Moni totuudenpuhuja on kuollut köyhänä ja parjattuna - Aleksis Kiven kohtalo oli kansallinen tragedia.

Moni totuudenpuhuja on kuollut köyhänä ja parjattuna – Aleksis Kiven kohtalo oli kansallinen tragedia.

Eettisyys on oikeudenmukaisuuden puolustamista itseisarvona. Se on moraalifilosofinen käsite, kun taas eettinen evoluutio on yhteiskuntafilosofinen käsite ja tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa eettisyys näkyy tavalla tai toisella rakenteissa ja käytännöissä.

Jokaisessa ihmisyhteiskunnassa yksilö joutuu sitoutumaan sellaisiin poliittisiin sopimuksiin, jotka estävät häntä olemasta poliittinen eläin miten tahansa. Siinä on sekä eettisyyden ja eettisen evoluution että eläimellisen moraalievoluution yhteiskunnallisen muodon, eläimellisen poliittisen evoluution alku.

Loppuun asti eriteltynä yhteiskunnassa vallitsevilla säännöillä on kaikkialla kaksi tehtävää: Ensinnäkin niillä rajoitetaan ja karsitaan liian hillittömiä ja sokeita apinaihmismäisyyden ilmenemismuotoja, siis ehkäistään ihmisluontoon sisältyvän pahan esiin nousemista. Toiseksi niillä tuetaan ihmisluontoon sisältyvää hyvää – siis totuudenrakkautta, oikeudentajua ja solidaarisuuskykyä. Jälkimmäinen on nimenomaan eettistä evoluutiota.

sitaatit-pieniTukemalla totuudenetsintää taloudellisesti suojellaan ja kehitetään parhaiten kaikkien ihmisoikeuksia.

Jos yhteiskunta rajoittuu vain ensin mainittuun tehtävään, se jää eläimellisen moraalievoluution piiriin. Tällöin pahan vastustaminen perustuu reilun pelin etiikkaan, välineelliseen oikeudentajuun: Kaikkia sitovia sääntöjä noudatetaan, koska niitä ei pystytä kiertämäänkään.

Ihmisyhteiskunta on eettisen evoluution tiellä silloin, kun se kannustaa jäseniään osallistumaan aktiivisesti kaikkia koskevien sääntöjen luomiseen, kehittämiseen ja niiden noudattamisen valvontaan.

Eettinen evoluutio voittaa silloin, kun yhteiskunnan keskeisin tehtävä ja velvollisuus on opettaa ja kannustaa jäseniään väittelemään oikeudenmukaisesti siitä, mikä yhteiskunnassa on oikein ja mikä väärin. Eettisen evoluution lopullinen voitto on mahdollinen vasta globaaliyhteiskunnassa.

Perustavin ihmisoikeus: oikeus saada palkkaa totuudenrakkaudesta

Ihmisyhteiskunnan jäsenten luovuttamaton ihmisoikeus on saada osallistua väittelyyn siitä, millaisia kaikkia koskevien sääntöjen ja sopimusten pitäisi olla. Miten turvataan yksilölle oikeus saada osallistua tuohon päätöksentekoon? Eli mikä on olennaista siinä, miten jokaisen yhteiskunnan, jokaisen yhteisön ja jokaisen poliittisen liikkeen tulisi taistella ihmisen apinaihmismäisyyttä vastaan?

Totuudenrakkauden, oikeudentajun ja solidaarisuuskyvyn on oltava tärkein peruste, jonka pohjalta ihmisiä arvostetaan ja palkitaan. Ja tämän periaatteen on lävistettävä koko yhteiskunta, sen kaikki tasot ja ulottuvuudet. Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus paitsi parantaa yhteiskunnallista arvostustaan niin myös taloudellista asemaansa oikeudenmukaisuutta puolustavilla sanoilla ja teoilla.

Tärkein ihmisoikeus on oikeus “totuudenetsintään”. Eli oikeus saada tunnustusta, myös aineellisia palkintoja, totuudenetsinnästä.

Totuudenetsintä on aina valheen paljastamista

Yhteiskunnalliset vääryydet piiloutuvat aina yhteiskunnallisen valheen, institutionalisoituneen kollektiivisen itsepetoksen, vallitsevien mutta aikansa eläneiden lakien, sääntöjen, tapojen ja tottumusten taakse. Näin siksi, että yksilö- ja ryhmäkäyttäytymisessään ihminen ei luonnostaan tavoittele objektiivista totuutta (vaikka periaatteessa kykeneekin siihen).

Totuudenetsintä on aina, jo määritelmänsä mukaisesti, tietoista asettumista yhteishyvän ja ihmisoikeuksien puolustamisen vuoksi alttiiksi kanssaihmisten apinaihmismäisille reaktioille, panettelulle, syrjinnälle ja vainolle. Se johtuu yksilö- ja ryhmäkäyttäytymistämme hallitsevasta apinaihmisen geenipoolista. Ensinnäkin ihmisyksilö haluaa luonnostaan rajoittaa muiden mielipidevapautta omansa kustannuksella. Toiseksi ihmisyksilö haluaa luonnostaan liittyä ”meihin” “muita” eli toisinajattelijoita vastaan, jos ja kun voi sillä tavalla parantaa asemaansa viiteryhmässään. Esimerkiksi itsesensuurin sosiaalipsykologiset juuret löytyvät apinaihmisen geenipoolista.

Oikeus puhua totta jää ihmisoikeutena vaillinaiseksi, ellei siihen liity oikeutta saada palkkaa totuuden puhumisesta. Tukemalla totuudenetsintää, totuudenrakkautta tuolla tavalla, suojellaan ja kehitetään parhaiten kaikkien ihmisoikeuksia. Se on välttämätön väline vastustettaessa panettelua ja vihapuhetta.

Kehittyneimmissäkään demokratioissa ei totuuden etsintää, oikeudenmukaisuuden edistämistä tuolla tavalla, ole nostettu yhteiskunnassa tärkeimmäksi aineellisen palkitsemisen aiheeksi.

Viimeistään globaaliyhteiskunnassa tuollaisesta palkitsemisesta tulee itseisarvo.

Sillä tavalla eettinen evoluutio ottaa johdon ihmiskunnan kehityksessä ja poliittinen organisoituminen tulee kasvavassa määrin perustumaan eettisyyteen eikä reilun pelin etiikkaan eli moraalievoluutioon. Globaaliyhteiskunnassa politiikka jää jäljelle, moraalinen evoluutio jatkuu, mutta moraalinen evoluutio poliittisella tasolla menettää eläimellistä luonnettaan.

About the author

Pertti Koskela

Pertti Koskela

Päätoimittaja. EU- ja taloustutkimus, lähihistoria -työryhmä. Tarinat, musiikki.
Uuden Suomen blogi

Kirjoita kommenttisi tähän. Tarkistamme sen mahdollisimman pian.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.