Kaunokirjallisuus ja ihmisluonto

Ruhtinas Vasilin katharsis

Tolstoin romaanissa Sota ja Rauha on lukuisia esimerkkejä apinaihmisen geenipoolin vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen. Leo Tolstoi vuonna 1908. Kuva: Sergei Prokudin-Gorski, Wikipedia
Editoitu Matti Puolakan puheista ja kirjoituksista
Leo Tolstoin romaanissa Sota ja Rauha tapahtuu seuraavaa:

Ruhtinas Vasili jää Pierren silmien edessä kiinni yrityksestä ryöstää Pierrelle tuleva perintö (siis varastaa Pierren isän testamentin).

Ruhtinas Vasili toimi niin kuin hän luonteena toimi. Hän pyrki aina mielivaltaiseen despotiaan, kieroiluun, irrationaaliseen oman edun ajamiseen, eikä koskaan mihinkään muuhun. Hän oli “paha ja pahuuteen paatunut” ihminen. Häneltä näytti puuttuvan kokonaan oikeudentaju.

Hän saattoi olla säädyllinen, mutta ei koskaan omantunnon ihminen. Hän saattoi eläytyä etevästi muihin ihmisiin, arvata heidän sielunliikkeensä, kokea sympatiaa ja varmastikin myös empatiaa – hän kykeni kaikkeen tällaiseen ja käytti näitä tuntemis- ja älyämiskykyjään pahuuteen, valtapeliin, manipulointiin.

Missään nimessä hän ei käsittänyt mitään siitä, mitä hänen ihmissuhteissaan loppujen lopuksi tapahtui.

Mutta sitten yhtäkkiä, kun jäi verekseltään kiinni, “kun ei muuta voinut”, hänellä olikin tallella kyky rehellisyyteen ja itsetuntemukseen – periaatteessa yhtä hyvänä kuin kenellä muulla tahansa.

Hän istahti tuolille ja puhui ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässään täysin rehellisesti siitä mitä tapahtui. Hän kykeni yhtäkkiä olemaan tuomari itsensä edessä – koki katharsiksen ehkä ensi kertaa elämässään.

Hän jutteli sen jälkeen tuokion Pierren kanssa, filosofisesti pohtien ihmisyyttä. Hän kysyy Pierreltä: miksi me toimimme näin? Syvällinen kysymys! Mikä hänen tunteensa oli? Ylevöityminen. Traagisuuden tunne otti ylivallan ja kielsi kaikki muut tunteet.

Toisin sanoen jopa ruhtinas Vasililla oli geeniperustassaan kyky katharsikseen. Hän ei voinut “anoa armoa” millään muodollisella tavalla. Yhtäkkiä hän saattoi olla rehellinen vain keskustelemalla Pierren kanssa aidon vilpittömästi. Hän ei vain kertonut sitä, mitä oli tehnyt, vaan kysyi myös: “Mitä on ihmiselämä? Mikä on ihminen?” Ruhtinas Vasili tajusi intuitiivisesti välittömästi sen, että hän ei voi keskustella Pierren kanssaan mistään, ellei ota esille yleiskäsitettä ihminen.

No, Pierre oli Pierre (eli Leo Tolstoin omakuva) ja hän hyvin ymmärsi tämän katharsiksesta kumpuavan keskustelun. Pierrehän mietti koko isäpuolensa hautajaisten ajan tolkuttoman ahdistuneesta sitä kysymystä, mitä ihmiselämä “noin yleisesti ottaen” on, eli: “Mitä on olla ihminen?”

Lue myös:

Alkuun » Kaunokirjallisuus ja ihmisluonto » Ruhtinas Vasilin katharsis

Kirjoittajasta

Avatar

Heli Santavuori

Toimitussihteeri, sivujen toteutus ja ulkoasu. VSK-työryhmä. Muistelmat ja tarinat.
Uuden Suomen blogi
Helin liikuntaoppaat ja muita julkaisuja CDON.comista

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.