Sumeri oli uutta, vasta äskettäin Persian lahdesta esiin kohonnutta maata, joka oli muodostunut noiden kahden joen [Eufratin ja Tigriksen] mukanaan kuljettamasta lietteestä. Se oli yhä suunnattomien suoalueiden peitossa, jotka kasvoivat tiheää kaislikkoa ja joilla siellä täällä oli kuivia hiekka- ja mutasärkkiä. Säännöllisin väliajoin koko alue joutui kevättulvien peittoon. Kaislikkojen välissä kiemurtelevissa kanavissa virtasi mutainen vesi laiskasti merta kohti. Mutta vesi suorastaan vilisi kalaa, ja kaislatiheiköissä eli suunnattomat määrät villejä lintuja, villisikoja ja muuta riistaa. Jokaisella kiinteällä maatilkulla kasvoi taatelipalmuja, jotka joka vuosi tarjosivat varman sadon ravitsevia hedelmiä.
Ympäröiviin kuiviin autiomaihin verrattuna tämän viidakon on täytynyt näyttää paratiisilta. Jos vain kevättulvien vedet voitaisiin kanavoida ja saattaa ihmisen hallintaan, jos pystyttäisiin ojittamaan suot ja järjestämään kastelu kuiville särkille, tästä alueesta voitaisiin tehdä Eedenin puutarha. Maaperä oli niin hedelmällistä, ettei satakertainenkaan sato ollut mahdottomuus. Vuodelta 2500 eKr. peräisin olevat asiakirjat todistavatkin, että ohrapellon keskimääräinen sato oli 86 kertaa kylvön suuruinen. Täällä pystyivät talonpojat siis tuottamaan helposti ylijäämää, jota ei tarvittu omassa taloudessa.
Mutta heidän täytyisikin pystyä: varusteisiin tarvittavaa raaka-ainetta ei ollut kovinkaan runsaasti saatavissa. Tulvalietteestä ei voi poimia kiviä eikä piikiviä, jotka soveltuisivat edes yksinkertaisimmiksi leikkuutyökaluiksi. Vieläpä nämäkin aineet – kuten myös rakennustyössä tarvittavat puutavara ja kivet – oli tuotava muualta. Mutta joen haarat eivät ainoastaan yhdistä koko tasankoa, vaan samalla ne muodostavat kulkuväyliä, joita pitkin on helppo kuljettaa veneellä tärkeitä raaka-aineita vuoriseuduilta virtaa ylöspäin tai Persian lahden toiselta rannalta saakka. Kauppaa tarvittiin ja sen järjestäminen oli helppoa.
Gordon Childe:
Varhaiskulttuureja
s. 90-91
Otava 1966
