Useimpien ihmisen syntyä tutkivien tutkijoiden mukaan ihmisen kehityksessä tapahtui mullistus n. 70000 – 50000 vuotta sitten, paljon myöhemmin kuin anatomisesti täysin kehittynyt nykyihminen (Homo sapiens) oli ilmaantunut fossiiliaineistoon.
Osoituksena tästä mullistuksesta olivat taide ja korujen lisääntynyt käyttö, innovatiivinen teknologia, uskonnolliset myytit, symbolien taju, pitkän matkan kauppa sekä leviäminen Afrikasta kaikkialle, missä pyynti-keräilykulttuuria oli mahdollista harjoittaa – jokaiseen maanosaan Antarktista lukuunottamatta, eli hyvin erilaisiin olosuhteisiin.
Merkkejä tästä muutoksesta toki oli näkyvillä jo paljon aikaisemmin, ainakin n. 120 000 vuotta sitten ja varhaisemmaltakin ajalta. Mutta verrattuna aikaisempaan, 2,5 miljoonaa vuotta jatkuneeseen varsin verkkaiseen kehitykseen tämä tapahtuma joka tapauksessa oli mullistava. Vaikka tutkijat kiistelevät tarkasta ajankohdasta, se ei muuta kokonaiskuvaa. Myöskään uudet löydöt – joita tehdään jatkuvasti – eivät ole horjuttaneet päänäkemystä.
Siksi on merkillepantavaa, että niin tieteellisessä kirjallisuudessa kuin mediassa ym. yhäkin sekoitetaan käsite ”nykyihminen” tarkoittamaan kahta täysin erilaista olentoa: anatomista Homo sapiensia ja mieleltään nykyihmisen kaltaista olentoa.
Mistä sekaannus johtuu? Käsittääksemme siitä, että (historian)filosofista yhteenvetoa paleoantropologian tutkimustuloksista ei ole tehty. Paleoantropologien taipumus erotella ihmislajeja yksinomaan anatomisin perustein vaikuttaa yhä ajatusmalleissa.
Valste, Juha:
Ihmislajin synty.
Suomalaisen kirjallisuuden seura 2012.
Teos käy havainnollisesti läpi ihmislajin kehityksen ja vaiheet, joista uutta tietoa ovat antaneet parantuneet iänmääritysmenetelmät, uudet löydöt ja vanhojen löytöjen entistä paremmat tulkinnat.
Seuraavassa joitakin otteita kirjallisuudesta, jossa nykyihmisen syntyä kuvaillaan. Otteet ovat eri vuosilta, mistä johtuen konkreettiset tiedot ja vuosiluvut hieman vaihtelevat.
Homo sapiens sapiens
Richard Leakey erottaa useissa kirjoissaan anatomisen Homo sapiensin ja nykyihmisen kutsumalla jälkimmäistä nimellä Homo sapiens sapiens. Tämä nimitys ei kuitenkaan ole yleistynyt tutkijoiden kielenkäyttöön.
Itse asiassa homo-suvun viimeisin edustaja, Homo sapiens sapiens pystyy säätelemään ympäristöään niin paljon paremmin kuin mikään muu laji, että sen pitäisi pystyä kokonaan välttämään sukupuuttoon kuoleminen. (…) Vilkaisu ihmiskunnan historiaan viimeisten 10 000 vuoden ajalta karistaa kuitenkin liian optimismin. [1]
Aivojen koon kasvu on merkki kolmannesta avainvaiheesta. Silloin syntyi suku Homo, ihmisen kehityspuun haara, joka johti pystyihmiseen ja vihdoin nykyihmiseen. Neljäs avainvaihe oli itsemme kaltaisten ihmisten kehittyminen. Heillä oli kieli, tietoisuus, taiteellinen mielikuvitus ja kyky teknologisiin uudistuksiin, jollaista ei muussa luonnossa tunnettu. [2]
“Itsemme kaltaisilla ihmisillä” tarkoitan moderneja nykyihmisiä: ihmisiä, jotka ovat teknisesti erityisen kyvykkäitä, kehittävät uudenlaisia ratkaisuja ongelmiin, pystyvät taiteelliseen ilmaisuun, ovat tietoisia itsestään ja joilla on taju etiikasta. [3]
”Ihmiskulttuurin vallankumous”
Chris Stringer käyttää ilmausta ”Ihmiskulttuurin vallankumous” erinomaisessa teoksessaan Vain yksi jäi:
Ihmiskulttuurin vallankumous alkoi Kleinin mukaan siis n. 50 000 vuotta sitten, kun taas Mellarsin mukaan se sijoittui ajanjaksoon, joka alkoi 80 000 ja päättyi 60 000 vuotta sitten.[4]
… uskon ihmisen käyttäytymisen muuttuneen vallankumouksellisesti keskipaleoliittisen kauden aikana. [5]
Hänen (Kleinin) mukaansa vain 50 000 vuotta nuoremmalta ajalta on näyttöä esimerkiksi sellaisista kehitysaskelista kuin työkalujen lisääntynyt monimuotoisuus ja erikoistuminen eri käyttötarkoituksiin, kiistaton kyky luoda taidetta, symboliikkaa ja rituaaleja, levittäytyminen entistä vaativampiin elinympäristöihin, ruokavarantojen monipuolistuminen sekä verraten suuri väestötiheys. [6]
Kotilonkuorikoruja ja punaokraa käytettiin siis runsaasti Afrikan koko pituudelta 100 000 – 70 000 vuotta sitten. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tämän täytyy kertoa symbolisten esineiden vaihtamisesta varhaisten nykyihmisryhmien keskuudessa ja luultavasti myös eri ryhmien välillä. [7]
”Suuri Harppaus Eteenpäin”
Jared Diamond käyttää ilmausta ”Suuri Harppaus Eteenpäin” (isoilla alkukirjaimilla) kaikissa teoksissaan. Seuraavat otteet ovat hänen menestysteoksestaan Tykit, taudit ja teräs.
Ihmisen historia alkoi noin 50 000 vuotta sitten aikana, jolle olen antanut nimen Suuri Harppaus Eteenpäin. Ensimmäiset varmat merkit harppauksesta on saatu itäafrikkalaisista kaivauksista, joissa on vakiintuneen muodon saaneita työkaluja ja varhaisimmat säilyneet korut (strutsinmunan kuoresta valmistettuja helmiä). Vastaava kehitys ilmeni pian Lähi-Idässä ja Kaakkois-Euroopassa, jossa on paljon niin sanotun Cro-Magnonin ihmisen täysin modernien luustojen jäänteisiin liittyviä esineitä. Tämän jälkeen arkeologisissa löydöksissä säilyneet roskat lisääntyvät nopeasti, ja mikä mielenkiintoisempaa, ne osoittavat varmasti, että kyseessä ovat biologisesti ja käyttäytymiseltään nykyihmiset. [8]
On selvää, että 100 000 – 50 000 vuotta sitten esi-isiemme kyvyt muuttuivat jollakin merkittävällä tavalla. [9]
”Ihmisen kulttuurin alkuräjähdys”
Juha Valste referoi uusimpia tutkimustuloksia kirjassaan Ihmislajin synty. Hän käyttää joidenkin tutkijoiden antamaa nimitystä ”ihmisen kulttuurin alkuräjähdys”:
Huolimatta suhteellisen lyhyestä iästä lajina, nykyihminen on vaikuttanut maapallon ekosysteemeihin hyvin voimakkaasti. Kaiken lisäksi todella merkittävät muutokset ja vain omalle lajillemme tyypillinen kehitys näyttäisivät tapahtuneen viimeisten 50 000 – 60 000 vuoden aikana. [10]
Jostakin syystä 60 000 – 50 000 vuotta sitten erilaiset korut alkoivat nopeasti yleistyä. Tätä on kutsuttu ihmisen kulttuurin ”alkuräjähdykseksi” (Big Bang of Human Culture). [11]
”Kognitiivinen vallankumous”
Menestyskirjailija Yuval Noah Harari käyttää ilmausta kognitiivinen vallankumous.
Uudenlaisten ajattelu- ja kommunikaatiokykyjen synty 70 000 – 30 000 vuotta sitten muodostaa kognitiivisen vallankumouksen. (…) Ajanjaksolla, joka alkoi noin 70 000 vuotta sitten, ja päättyi noin 30 000 vuotta sitten, keksittiin vene, öljylamppu, jousi ja nuoli sekä neula (jota tarvittiin lämpimien vaatteiden valmistamisessa). Tältä aikakaudelta on peräisin myös ensimmäiset esineet, joita voidaan varmasti nimittää taiteeksi tai koruiksi, samoin kuin kiistattomat todisteet uskonnosta, kaupankäynnistä ja sosiaalisesta kerrostuneisuudesta. [12]
Kognitiivinen vallankumous on siis piste, jossa historia itsenäistyi biologiasta. Kognitiiviseen vallankumoukseen saakka kaikkien ihmislajien teot kuuluivat biologian alueelle, tai jos niin halutaan sanoa, esihistoriaan (vältän tavallisesti termiä ”esihistoria”, koska se antaa virheellisesti ymmärtää, että ihmiset olivat omassa kategoriassaan jo ennen kognitiivista vallankumousta). Kognitiivisesta vallankumouksesta eteenpäin historialliset kertomukset korvaavat biologiset teoriat ensisijaisena keinonamme selittää homo sapiensin kehittymistä. [13]
Miksi nykyihminen syntyi?
Siitä, mikä aiheutti tämän suuren harppauksen, ei tutkijoilla ole mitään varteenotettavaa selitystä.
Seuraavassa vain pari esimerkkiä – palaamme aiheeseen tarkemmin myöhemmin.
Kielielimet…
Syystä (…) totesin, että se on äänielinten ja sen seurauksena modernin kielen anatomisen perustan kehitys, johon ihmisen luovuus perustuu ratkaisevalla tavalla. Toiset ovat väittäneet, että aivojen organisaatio, mutta ei niiden koko, muuttui tuolloin ja muutoksen ansiosta moderni kieli tuli mahdolliseksi. [14]
Jared Diamond. KUVA: Aude, CC BY-SA 2.5
Diamond kirjoitti näin v. 1997 – sen jälkeen on osoitettu että äänielimet olivat kehittyneet jo aikaisemmin, ja jonkinlaista kieltä ihmissuvulla on ollut jo kenties 2 milj. vuotta sitten. Tästä kiistellään, sillä fossiiliaineistosta ei kaikkea asiaan liittyvää pysty päättelemään.
Mutta näissä kiistoissa sivuutetaan varsinainen kysymys: mikä aiheutti tuollaiset biologiset muutokset – mitä ne sitten olivatkaan?
… vai sattuma (eli ”tiedon puu -mutaatio”), vai…
Kuten Harari oivaltavasti kirjoittaa, ”kognitiivinen vallankumous oli piste, jossa historia itsenäistyi biologiasta”.
Kuitenkin hän selittää tämän vallankumouksen syyt biologian, ei historiaan avulla. Hararilla ei ole historianfilosofiaa, eikä hän pohdi muutoksia ihmissuvun järjestäytymistavoissa.
Harari kirjoittaa:
Uudenlaisten ajattelu- ja kommunikaatiotapojen synty 70 000 — 30 000 vuotta sitten muodostaa kognitiivisen vallankumouksen. Mikä sai sen aikaan? Tätä ei tiedetä varmasti. Kannatetuimman teorian mukaan sattumanvaraiset geenimutaatiot aiheuttivat muutoksen sapiensien aivojen sisäisissä kytkennöissä, minkä jälkeen he kykenivät ajattelemaan aivan uudella tavalla ja kommunikoimaan aivan uudentyyppisellä kielellä. Tapahtumaa voitaisiin kutsua tiedon puu -mutaatioksi. Miksi se tapahtui sapiensin eikä neandertalinihmisen DNA:ssa? Tähänastisen näkemyksen mukaan kyseessä oli puhdas sattuma. Tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää tiedon puu -mutaation seurauksia kuin sen syitä. [15]
Tällainen näkemys ei kestä kriittistä tarkastelua. Se ei ole yhteensopiva edes Darwinin luonnonvalintaopin kanssa.
Geenimutaatiot ovat kylläkin sattumanvaraisia, mutta ne eivät sinänsä aiheuta lajiutumista, vaan luonnonvalinta. Tarvitaan ulkoisten olosuhteiden vaikutus johonkin yksittäiseen populaatioon, jotta tietyt geenimutaatiot yleistyisivät.
Yuval Noah Harari. KUVA:
Daniel Naber, CC BY-SA 4.0
Mutta nyt ei ollut kyseessä biologinen lajiutuminen. Kuten Harari itse kirjoittaa, ”historia itsenäistyi biologiasta”. Mikään luonnonolosuhde ei yksinään ole voinut synnyttää ihmismieltä, ihmisyhteiskuntaa, inhimillistä kulttuuria, uskontoa, filosofiaa, historiaa.
Toisin päin kyllä. Inhimillisen yhteiskunnan ja kulttuurin synty on varmasti aiheuttanut ”muutoksia sapiensien aivojen sisäisissä kytkennöissä”.
Lisäksi: jos yo. selitys pitäisi paikkansa, niin eikö mitä tärkein tutkimuskysymys olisi se, miksi tällainen geenimutaatio yleistyi jossakin tietyssä populaatiossa, ts. mitkä nimenomaiset olosuhteet sen yleistymiseen vaikuttivat? Luulisi että kaikki alan tiedemiehet kilvan ja innoissaan painiskelisivat tuon kysymyksen kimpussa, sen sijaan että kohauttaisivat olkiaan niin kuin Harari:
Tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää tiedon puu -mutaation seurauksia kuin sen syitä.
Jos syitä ei edes haluta selvittää – jos nykyihmisen ilmaantumista maapallolle pidetään sattumana – on varsin kyseenalaista kuinka syvällisesti seurausten perimmäisiä syitä on mahdollista käsittää.
Jos ei haluta tietää, miksi nykyihminen syntyi, niin silloin ei haluta tietää mikä ihminen on. Silloin sivuutetaan kaikki peruskysymykset, joita filosofit ovat pohtineet kautta aikojen. Tässä lienee pääsyy sille, että Harari myöhemmissä kirjoissaan, pohtiessaan ihmiskunnan tulevaisuutta menee pahasti harhaan. Hän etsii ratkaisuja teknologian ja geeniteknologian kehityksestä – ei historianfilosofiasta, filosofisesta antropologiasta jne. Näin siitä huolimatta, että jotkut hänen keskustelunavauksensa ovat olleet tärkeitä ja hyvin positiivisia.
… ihmisyhteiskunnan synty?
Matti Puolakan selitys perustuu järjestäytymistavan muutokseen ja ihmisyhteiskunnan määritelmään. Hänen mukaansa ”suuri harppaus eteenpäin” eli mieleltään nykyihmisen synty johtui siitä, että n. 60 000 vuotta sitten syntyi pyynti-keräilykulttuurin heimo eli protoyhteiskunta. Vain tästä näkökulmasta voidaan tieteellisesti pohtia sitä, mikä on ihmisluonto, mikä on ihmisyhteiskunta, ja mikä mullistava muutos ihmislajissa ja sen järjestäytymistavassa on tapahtumassa juuri nyt.
Tästä lisää sivulla Ihmisen ja yhteiskunnan synty.
Viitteet
(Linkit johtavat Adlibris-nettikauppaan, mikäli kirjaa on saatavilla.)
[1] Leakey, Richard: Ihmisen jäljillä. Kirjayhtymä, 1981, sivu 21 [2] Leakey, Richard: Ihmiskunnan juuret. WSOY 1995, s. 14-15. (Alkuteos: The Origin of Humankind, Orion Publisching Group, BasicBooks 1994) [3] Sama, s. 94. [4] Stringer, Chris: Vain yksi jäi