Vastavuoroinen altruismi on reilun pelin etiikkaa. Itsetarkoituksellinen oikeudentaju on eri asia.
Kehittyneiden eläinten laumoissa esiintyy vastavuoroista altruismia yksilöiden välillä, mutta ei yksilön ja lauman, parven välillä – ei ainakaan hallitsevana, usein tavattavana periaatteena.
Ihmisyhteisössä on vastavuoroista altruismia yksilön ja yhteisön, yhteiskunnan välillä.
”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” – tuo tunnuslause kuvaa sitä hyvin.
Jos yksilö tekee yhteisölle/yhteiskunnalle suuren palveluksen, niin häntä palkitaan siitä, hän saa suurta tunnustusta. Toisaalta myös yhteisö/yhteiskunta voi ryhtyä suuriin ponnistuksiin auttaakseen jotain yksilöä, pelastaakseen hänet hädästä. – Toimiessaan oikein yhteiskunta toimii noin. Tuo liittyy yhteiskunnan olemukseen.
Työnjako ja hyödykkeiden jako keskeisenä toimeentulostrategiana perustuu vastavuoroiseen altruismiin myös yksilön ja yhteisön välillä. Se on ollut olennainen seikka ihmissuvun syntyprosessissa
Esimerkki esihistorian alkuajoilta, apinaihmisten laumoista: jos yksi metsästäjä- tai haaskansaalistajaryhmä etenee kauas ja toivoo saavansa suuren saaliin, mutta epäonnistuu, niin sen jäsenet voivat olla varmoja siitä, että he leiripaikalle palattuaan saavat kuitenkin ruokaa. Jos he eivät olisi etsineet niin suurta saalista, he olisivat voineet täyttää vastansa matkan aikana kasviksilla, juureksilla, hedelmillä, linnunmunilla, sisiliskoilla ym.
Ihmissuvun laumat siis periaatteessa puolustivat jäseniään laadullisesti enemmän kuin simpanssilaumat. Tuolla tavalla ihminen on “yhteisöllisempi”, “sosiaalisempi”, “solidaarimpi” olento kuin simpanssit keskinäisissä suhteissaan.
Mutta toisaalta työnjako tarjosi mahdollisuuden myös uudenlaiseen kataluuteen ja kieroiluun, kuten olemme osoittaneet.
Esimerkki nykyihmisestä:
Ihmisyhteisössä voi myös parhaimpien ystävien kesken leimahtaa kateus ja mustasukkaisuus hyvin pahoin seurauksin. Kateus voi pilata ja jopa tuhota paitsi kateuden kohteen, myös kadehtijan itsensä elämän. Inhimilliselle kateudelle on ominaista se, että tärkeintä on saada entistä ystävää vahingoitettua, vaikka siitä olisi itselle haittaa.
Tuolla tavalla ihmisten väliset suhteet ovat paljon julmempia ja rakaalaismaisempia, epäsolidaarimpia kuin simpanssien väliset suhteet.
On hyvin suurta solidaarisuutta se, että yhteiskunta ottaa tehtäväkseen palkita ansioituneita, erinomaisia tekoja tehneitä yksilöitä, mutta se ei poista yksilöiden välisistä suhteista potentiaalista vihamielisyyttä. Palkittu henkilö voi silti joutua joidenkin erillisten yksiöiden taholta kateudesta, vallanhimosta johtuvien raivoikkaiden hyökkäysten kohteeksi.
Sen(kin) vuoksi tarvitaan tunnusta ”palkkaa on maksettava myös oikeudentajun, solidaarisuuskyvyn ja totuudenrakkauden perusteella”. Se on itsetarkoituksellisen oikeudentajun, eikä pelkästään reilun pelin etiikkaa yksilön ja yhteiskunnan välillä.
– Editointi Heli
