Venäjän lähihistoriasta

Kleptokraattisen valtiokapitalismin kehitys kleptokraattiseksi imperialismiksi

Sergei Shoigu ja Vladimir Putin.

“Olen paniikissa. Itken joka päivä. En käsitä, että se missään mielessä olisi ollut tarpeellista, eikä se mielestäni ollut millään tavalla loogista. Ei sellaista pitänyt tapahtua, se on katastrofi jossa tuhannet ihmiset tulevat menettämään henkensä.

Globaali yhteisö oli äärimmäisen myötäsukainen [Putinia kohtaan], ja näen siihen kaksi syytä: ahneuden aiheuttama tekopyhyys (…). Typeryys, se on toinen syy.

Ihmiset aliarvioivat aina sitä miten vaarallisia diktaattorit ovat. Jos vastustat sellaista diktaattoria kuin Putin, sinun on osoitettava heille, että olet valmis kuolemaan – ja minä olin.”

Nadja Tolokonnikova, Pussy Riot. (The Guardian 8.3.2022)

Venäjän presidentti Putin ja puolustusministeri Shoigu laivaston paraatissa Pietarissa vuonna 2017. KUVA: kremlin.ru, CC BY 4.0.

 

Sisällys

Kleptokraattisen järjestelmän peruspiirteitä

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjälle muodostui kleptokraattinen järjestelmä. Sen piirteitä ovat mm:

    • Kansallisomaisuus ryöstettiin muutamien oligarkkien käsiin. Myös muut eliitin osat, eteenkin tiedustelupalvelut ja armeijan johto ovat osallistuneet rikkauksien jakoon eri vaiheissa.
    • Eliitti ei sijoita omaisuuksiaan Venäjälle, ei tuotantoon eikä innovaatioihin, vaan vie rahansa länteen missä heidän lapsensa opiskelevat huippuyliopistoissa.
    • Talous on yksipuolistunut lähes pelkkään raaka-aineiden vientiin. Huipputeknologia tuodaan lännestä.
    • Laillisuusperiaate ei toimi, oikeusvaltiota ei ole. Se mahdollistaa laajamittaisen vaalivilpin, tuomioistuinten mielivaltaiset päätökset ja perusoikeuksien, kuten mielipiteenvapauden tukahduttamisen.
    • Systeemi on ylhäältä alas korruptoitunut. Korruptio on kehittynyt niin kaiken kattavaksi, että jopa peruspalveluista pitää maksaa ylimääräistä.
    • Keskisuuret ja pienyritykset toimivat mielivallan armoilla ja monet niistä ovat joutuneet FSB:n ryöstämiksi.

  • Infrastruktuuri erityisesti syrjäseuduilla rapistuu, eikä sen korjaamiseksi ole kunnon suunnitelmaa.
  • Sosiaaliturva on lähes olematon.
  • Kansalaisyhteiskunta ei ole voinut kasvaa ja kehittyä.

Kleptokratian kehitysvaiheita Venäjällä

1. Maailmanhistorian suurin ryöstö

Neuvostoliiton hajoamista seurasivat yksityistämiset, joissa Venäjän valtava kansallisomaisuus jaettiin vain muutamien oligarkkien kesken. Tämä oli mahdollista koska yksityistämisiin ryhdyttiin (hyvin paljon länsimaisten, etenkin amerikkalaisten neuvonantajien painostamana) tilanteessa, jossa laillisuusperiaate ei toiminut, ei ollut vielä edes kunnollista talouslainsäädäntöä.

Globaali taustatekijä oli spekulatiivisen finanssipääoman nousu määräävään asemaan maailmantaloudessa, sekä siihen liittynyt doktriini lännessä, jonka mukaan – kärjistäen: demokratia on sitä, että on vapaat vaalit, kyllä se oikeusvaltio sitten vähitellen kehittyy, kun vain nopeasti yksityistetään.

2. Venäjä ajautuu yleiskansalliseen kriisiin

Jeltsinin aikaa kutsutaan aivan syystä sekasorron ajaksi. Eliitin eri ryhmien keskinäinen taistelu oli avointa ja usein jopa väkivaltaista. Näihin ryhmiin kuuluivat keskenään kilpailevat oligarkit, mutta myös turvallisuuspalvelut, armeija sekä vanhan nomenklatuuran edustajat.

Sananvapautta kyllä oli suhteellisen paljon, ja oli joitakin riippumattomia lehtiä, TV- ja radioasemia. Tärkeimmät TV-kanavat olivat kuitenkin oligarkkien omistuksessa. He taistelivat keskenään paitsi väkivalloin, niin levittämällä vastustavasta leiristä ns. kompromattia, eli mm. yksityiselämää koskevia juoruja ja paljastuksia. Mistään journalismin eettisistä periaatteista ei ollut tietoakaan.

Vain ensimmäiset presidentinvaalit olivat suhteellisen rehelliset, sen jälkeen vilppi rehotti. Vuoden 1993 ns. perustuslaillinen kriisi oli väkivaltainen välienselvittely, jossa Jeltsin tosiasiallisesti kaappasi vallan parlamentilta, [1] kun se ei suostunut jatkamaan hänen diktatorisia valtuuksiaan. Ne oli hänelle myönnetty vuoden ajaksi talousuudistusten toteuttamista varten.

Talousuudistukset eli shokkiterapia johti ruokapulaan ja siihen, ettei eläkkeitä ja palkkoja aina kyetty maksamaan, vaan töitä tehtiin ruokapalkalla.

Arvostettu lääketietieteellinen julkaisu Lancet arvioi, että kymmenen vuoden aikana Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjällä oli arviolta 4 miljoonaa ylimääräistä kuolemaa. Erityisen raskaasti kärsi työikäinen miespuolinen väestö ja erään tutkimuksen mukaan se oli suoraa seurausta siitä tavasta, millä yksityistämiset toteutettiin. [2]

Kauppajono Neuvostoliitossa.
Jonotusta Neuvostoliitossa. Kuvakaappaus tästä Neuvostoliiton historiaa käsittelevästä kuvareportaasista Tragedia nimeltä Neuvosto­liitto. Yle.fi 27.12.2021.

Tämä ei todellakaan ollut demokratiaa siitä huolimatta, että lännen johtajat sitä niin nimittivät.

1990-luvun lopulla Venäjä oli vallankumouksen partaalla. Lakkoja ja mielenosoituksia oli etenkin perinteisillä teollisuudenaloilla. Riippumattomia ammattiliittoja oltiin monin paikoin perustamassa.

Vallitsi yleiskansallinen kriisi, joka lävisti niin “hallitsevat kuin hallitut”. Leninin kuvaus tuollaisen kriisin olemuksesta on hyödyllinen näkökulma asiaan riippumatta siitä, mitä mieltä Leninistä muuten ollaan: “Hallitsevat eivät voi enää elää entiseen tapaan ja hallitut eivät enää halua elää entiseen tapaan.”

3. Putinista tehdään presidentti turvallisuuspalvelujen operaatiossa

Putin ei noussut valtaan, koska oli niin kova jätkä. Hänet haettiin varta vasten tuntemattomuudesta ja hänelle rakennettiin imago täysin tietoisesti ja keinotekoisesti. Siihen kuului tunnetusti judoa, raittiutta, katukieltä ja paidatta esiintymistä vastakohtana alkoholisoituneelle Jeltsinille. Lisäksi tarvittiin viholliskuva, joka löytyi tshetsheeniterroristeista. Heitä syytettiin neljän kerrostalon räjäytyksestä, mistä saatiin syy toiselle Tshetshenian sodalle. Useiden lähteiden mukaan räjäytysten takana oli FSB.

Tärkein kriteeri tällaisen ehdokkaan valintaan on hyvin ilmaistu Masha Gessenin kirjan otsikossa: “Kasvoton mies”. Putin oli pikkubyrokraatti, KGB:n kouluttama työmyyrä. Uravalinta ja perhetausta antoivat olettaa, että hän tulisi olemaan lojaali käskijöilleen. Toki hän osoittautui myös hyväksi järjestelijäksi ohjaillessaan suuria rahavirtoja sekä turvallisuuspalveluille että omalle ystäväpiirilleen 1990-luvun alkupuolella Pietarissa.

Putinista tehtiin keulakuva. Tällä teolla Venäjän eliitti kykeni yhdistymään ja välttämään uhkaavan kansannousun.

Putinin alkuaika oli hyvin erilainen kuin nykytilanne. Monissa medioissa on aika ajoin kaivettu esiin hänen alkukauden lausuntojaan, jotka ovat kovin erilaisia, jopa vastakkaisia kuin uudemmat. Kaksi esimerkkiä Yle uutisista vuodelta 2016:

“Menestyksemme riippuu yhteisestä pyrkimyksestä dialogiin vastapainona kannattamattomalle eristyspolitiikalle.” (2000)

“Siirtyminen demokratiaan ja markkinatalouteen oli kansalaisten lopullinen valinta vapauden puolesta, sitä ei enää voi muuttaa.” (2004) [3]

Oligarkit pantiin kuriin. Sopimus oli, että he saavat pitää rikkautensa ja varastaa lisää, kunhan eivät sekaannu politiikkaan, toisin sanoen pyri valtaan. Varoittava esimerkki tehtiin Mihail Horodkovskista, joka tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan ja jonka öljy-yhtiö varastettiin. Oligarkkien omistamat TV-kanavat otettiin valtion haltuun.

Öljyn hinta nousi pilviin samoihin aikoihin. Putinin kunniaksi on sanottava, että aivan kaikkea tätä rikkautta ei varastettu, vaan myös tavallisen kansan elintaso nousi. Öljyvaroista sijoitettiin myös vararahastoihin, joiden oli tarkoitus taata eläkkeiden ja valtion palkkojen maksu vaikeina aikoina. Nämä toimenpiteet on yleisesti laskettu eliitin tervejärkisten voimien ansioksi. Heihin luetaan mm. entinen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin ja valtion pankin pääjohtaja Elvira Nabiullina.

Se mikä Jeltsinin aikana tapahtui avoimesti kaikkien nähden jatkui nyt kulissien takana. Venäjätutkija Mark Galeotti on lainannut Churchilliä joka kuvasi neuvostoeliitin eri osien välistä valtataistelua näin: “Kuin kaksi bulldoggia taistelisi maton alla”.[4]

4. Sotahullujen asteittainen valtaannousu eliitissä

“Sotahulluiksi” kutsun Venäjän eliitin niitä piirejä turvallisuuspalveluissa ja armeijassa, joiden identiteetille neuvostoimperiumin hajoaminen oli kuolettava isku ja jotka ovat siitä lähtien hautoneet kostoa ja imperiumin palauttamista. Se on valmistellut toimiaan aluksi kulissien takana ja käynyt samalla valtakamppailua mm. oligarkkeja ja eliitin tervejärkisiä edustajia vastaan.

Putin on ollut siinä asemassa, että eliitin jokainen osasto on tarvinnut häntä keulakuvaksi ja tuo asema on oletettavasti tuonut hänelle myös todellista valtaa. Samalla Putinin eristäytymistä osittain koronapelkojen vuoksi on länsilehdistössä huolestuneena seurattu. Diktatuuristen järjestelmien itsetuhon kierre syntyy, kun kritiikkiä ei voi sallia edes eliitin piirissä, koska jatkuvasti joutuu pelkäämään valtansa – ja sen myötä vapautensa, kenties myös henkensä menettämistä. Seurauksena todellisuudentajun horjuminen.

Kuluneen kahdenkymmen vuoden aikana on useita toisinajattelijoita murhattu, vangittu ja yritetty murhata. Riippumattoman median ja aidon opposition toimintavapauksia on asteittain tukahdutettu, kunnes täysimittainen hyökkäys Ukrainaan edellytti totaalista mielipiteenvapauden kieltämistä.

Euromaidan 2013.
Euromaidan eli arvokkuuden vallankumous – kuvattuna Kiovan joulukuusen latvasta 8. joulukuutan 2013. KUVA: Mstyslav Chernov/Unframe, CC BY-SA 3.0.

Informaatiovaikuttaminen lisääntyi. Suomalaisten olisi hyvä muistaa kaksi päivämäärää: vuosi 2006, jolloin Johan Bäckman tuli “kaapista ulos” ja alkoi häiriköidä täällä. Muistettaneen ns. lapsikohut ja se, miten Ilta-Sanomien Arja Paananen ihailtavan periaatteellisella tavalla hänet paljasti. [5]

Toinen Suomelle tärkeä päivämäärä on vuosi 2013, jolloin kenraali Makarov kävi Suomessa esittämässä etupiirivaatimuksia ydinsotauhkailujen saattelemana. [6]

Krimin valtaus ja hyökkäys Itä-Ukrainaan v. 2014 oli merkki siitä, että oli lähdetty tielle, jolta ei ole paluuta.

5. Ydinsotahullut hitleristiset hihhulit kaatavat Venäjän nykysysteemin

Nyt tuo kleptokraattinen imperialismi Venäjällä on kehittynyt hitleristiseksi, ydinsotahulluksi hihhulismiksi. Tämä ei ole mikään tunteenpurkaus, vaan tieteellisluontoinen määritelmä.

Kostomentaliteetti neuvostoimperiumin hajoamisesta erityisesti tiedustelu- ja armeijapiireissä – sitä voi hyvin verrata natsismin syntyyn 1. maailmansodan nöyryyttävän tappion jälkeen. Myös natsit vannoivat kostoa, myös natsit saivat sekasorron (1930-luvun laman) kuriin ja näin kasvattivat kannatustaan.

Hitlerismi on oikea sana, jos väitetään että “Ukraina ei ole mikään kansakunta, ei Ukraina ole mikään valtio eikä se saa olla olemassa, ja kaikki “natsit” (eli kaikki jotka sanovat olevansa ukrainalaisia) on tuhottava.

Hihhulismi on oikea ilmaus, kun lähdetään Euroopassa vuonna 2022 valloitussotaan tankein ja ohjuksin täysin rauhanomaista naapurimaata vastaan ja näin tehdään omasta maasta hylkiö kansainvälisen yhteisön silmissä.

Ydinsotahulluus on oikea ilmaus, kun oman talouden jälkeenjääneisyyttä ja sotilasmahdin heikkoutta korvataan ydinsotauhkailuilla.

Mutta myös erot Hitlerin Saksaan on tärkeä huomioida. Ennen toista maailmansotaa Saksa oli teknologisesti ja taloudellisesti vahva, mitä Venäjä todellakaan ei ole. Toiseksi, mitään joukkomittaista uhrialttiutta ei Venäjän kansassa ole nähtävissä, mitä osoittaa mm. ns. osittaisen liikekannallepanon aiheuttama maastapako. Vaikka sotapolitiikalla on kannatusta, ei sitä voi verrata siihen lähes kaikenkattavaan massapsykoosiin, joka Saksassa ja Japanissa onnistuttiin luomaan.

Valtioideologia onkin viime vuosiin asti lähinnä pyrkinyt siihen, että kansalaiset olisivat passiivisia, epäpoliittisia ja mieluummin kyynisiä kuin aatteellisia. Kun nyt sotapolitiikan yhteydessä on alettu rakentaa toisenlaista ideologiaa, se on liian myöhäistä.

Venäjän kleptokraattisen imperialismin irrationaalisuus, itsetuhoisuus, täydellinen irtaantuminen todellisuudesta on historiallisesti katsottuna aivan omaa luokkaansa. Se tulee kaatumaan Ukrainan aroille, ukrainalaisen kansallishengen murtumattomaan tahtoon ja luovaan kekseliäisyyteen.

Mikä tärkeintä: maailma on muuttunut. Ilmastonmuutos, pandemia, finanssikriisin uhka, ydinaseet – kaikki tämä pakottaa valtiojohtajia katsomaan asioita myös koko ihmiskunnan, ei vain oman valtion etujen kannalta. Globalisaatiokehityksen vuoksi lännen liberaalit demokratiat ovat muutosprosessissa: ne alkavat menettää imperialistista luonnettaan.[7]

Uusi historia -yhdistyksen ohjelmassa on varteenotettavia ehdotuksia siitä, miten aatteellinen kokoava keskustelu sekä tästä sodasta että koko päättyneestä aikakaudesta voitaisiin käydä. Myös Ukrainassa kehittyy tulevaisuuteen luotaavia ajatuksia. [8]

Viitteet

[1] Hyvä kuvaus vuoden 1993 tapahtumista esim. Antti Rautiaisen Uuden Suomen puheenvuoro-blogissa.

[2] The effect of rapid privatisation on mortality in mono-industrial towns in post-Soviet Russia: a retrospective cohort study. Azarova et al. The Lancet, 11.4.2017.

[3] Yle Uutiset, 15.5.2016.

[4] Mark Galeotti: Confessions of a Kremlin Conspiracy Theorist, 1.8.2016

[5] Ks. esim. Lapsikiista: 5 rajua venäläisväitettä Suomesta. Ilta-Sanomat 12.10.2012

[6] Ks. esim. Uusi historia -yhdistyksen Ukraina-tiedote, s. 21. ;

Ari Pesonen: Suomi ja Baltia kuuluvat Venäjän luoteisosan keskeiseen ohjustorjunta-alueeseen. Uusi Suomi Puheenvuoro; Tässä blogikirjoituksessa myös Makarovin Suomessa esittelemä kartta.

[7] Ks. Globaaliyhteiskunnan muodostuminen/valtiot: (myös: Ihmiskunta ensin! Kohti eettistä sivilisaatiota, Uusi historia ry, 2021, 19.)

[8] In post-war Ukraine, Zelenskyy will face fate of Churchill – social scientist.  Euromaidan Press 22.7.2022: Suomenkielinen käännös tästä artikkelista tulossa.