Kaikki tarkoitukseen perustuvat selitykset (finaaliset, teleologiset selitykset) eivät ole holistisia, eivätkä kaikki holistiset selitykset teleologisia. Mutta molemmat tyypit ovat sukua toisilleen. Teleologian perinteistä aluetta tieteiden piirissä on ollut biologia. Aristoteles ja keskiajan aristotelismi katsoi että myös fysikaaliset tapahtumat, esimerkiksi kappaleiden liikkeet, voidaan selittää teleologisesti. Juuri tämän fysiikan Descartes ja Galilei kantoivat tieteellisten kuriositeettien romuvarastoon. (Tämä ei estä sitä, että Aristoteleen fysikaalisissa kirjoituksissa vilisee teräviä huomioita jotka ovat edelleen ajankohtaisia loogikoille.) Mutta biologiassa teleologiset katsantokannat ovat pysyneet hengissä tähän päivään asti – olkoonkin että niitä usein pidetään ”provisorisina” ja ehkä ajatellaan, että ne ajan mittaan korvautuvat ankarasti ”tieteellisillä” selityksillä. Tosiasia on, että 1800-luvun puolivälistä lähtien olemme kokeneet elollista luontoa tutkivien tieteiden ”epäteleologistumisen”. On kysyttävä, onko tämän kehityksen raja tullut nyt vastaan. Tämän tai tuon holistisen metodologian ja teorianmuodostuksen kannattajat vastaavat kysymykseen myöntävästi. Uutta kiinnostavuutta saa silloin aikaisempi toteamuksemme, että myös eräät johtavat fyysikot kokevat holistiset tarkastelutavat pääsyteinä siitä käsitteellisestä umpikujasta johon materian mikromaailman tutkimus näyttää joutuneen. Mikrofysiikassa ja makrobiologiassa on tieteenteoreettiselta kannalta paljastunut yllättäviä kosketuskohtia.”
Georg Henrik von Wright:
Tiede ja ihmisjärki
Otava 1987, s. 105-106
Niinluoto, Ilkka: Georg Henrik von Wright. Filosofin elämä – en filosofs liv – a philosopher’s life. Into kustannus 2016.
Akateemikko Georg Henrik von Wrightin (1916-2003) koko filosofinen elämänkaari innostuneena opiskelijana, luovana tutkijana, ihailtuna professorina, akateemisena vaikuttajana ja vastuullisena aikalaiskriitikkona. Kirja kertoo myös rakastetun herrasmiesfilosofin elämästä perheen, ystävien ja taiteen parissa
