Yhteiskunnan olemuksesta

G.W.F._Hegel_(by_Sichling,_after_Sebbers). KUVA: Wikipedia.
Matti Puolakan ex tempore puhe 27.11.2017 hieman stilisoituna
Hegelillä “Käsitteen logiikassa” olemus ilmenee osissa. Tämä on vankin teoreettisesta filosofiasta (nyt: metafysiikasta) löytyvä tapa selittää ihmisyhteiskunnan käsitettä.

Muistatteko esimerkin, jonka avulla ensimmäisen kerran (1990-luvulla) selitin tätä juuri silloin keksimääni ajatusta? Näin se meni:

Otetaan kivestä pala pois. Molemmat lohjenneet osat pysyvät samanlaisina: ne ovat kiviä. Elollisen kohdalla noin ei ole. Otetaan elollisesta osa pois, niin sen enempää tuo osa kuin se elollisen kokonaisuus, josta se on otettu, eivät kumpikaan ole enää samoja (ainakaan aivan samoja).

Entä jos ihmisyhteiskunnasta otetaan jokin (perus)osa pois? – Tässä muusta kokonaisuudesta (siis ihmisyhteiskunnasta) irrotetussa perusosassa on ihmisyhteiskunnan olemus. Hegelin Käsitteen logiikka -kirjan ajatuskulku – olemus ilmenee osissa – soveltuu siis vain yhteiskunnallisen evoluutioon selittämiseen, mutta ei biologisen evoluution eikä elottoman luonnon evoluution selittämiseen.

Esimerkkini jatkui: Jos Timpasta otetaan hius pois, ei tuossa hiuksessa ole lainkaan Timppaa. Jos sen sijaan Timppa irrotetaan siitä kokonaisuudesta, johon hän kuuluu, eli ihmisyhteiskunnasta, ja heitetään vaikka jonnekin erämaahan, hän kantaa edelleen mukanaan ihmisyhteiskunnan ideaa eli ajatusta siitä, mitä on olla yhteiskunnallinen eläin. Jos ja kun Timppa kohtaa tuolla erämaassa muita ihmisiä, hän alkaa toimia heidän kanssaan yhteiskunnallisesti. Jos Timppa tuolla erämaassa muita ihmisiä kohdatessaan ei toimi yhteiskunnallisesti, hän jää yksin luonnon armoille ja tuhoutuu.

Timppa koostuu soluista. Jos Timpasta otetaan jokin solu tai solujoukko (esimerkiksi hius) pois, tuossa solussa tai solujoukossa ei ole jäljellä lainkaan Timppaa. Jos taas yhteiskunnasta irrotetaan ja heitetään erämaahan jokin yhteiskunnan perusosa eli ihmisyksilö (esimerkiksi Timppa), tässä kokonaisuudesta irrotetussa perusosassa on tuon kokonaisuuden olemus: “yhteiskunnallinen tietoisuus”.

Simpanssilauma koostuu yksilöistä mutta ei persoonista. Hegel sanoi:

“Oikeuden käsky on siksi: ole persoona ja kunnioita toisia persoonina.” (1)

Persoona on oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tietoinen yhteiskunnan jäsen. “Lakien henki” loi ihmisen. Universaalietiikan ydin ilmenee parhaiten tuomarin etiikassa, siis kaikkien ihmisten ihmisarvon kunnioittamisessa. Simpanssilaumoissa ei ole oikeusistuimia. On mahdotonta kuvitella ihmisyhteiskuntaa, jossa ei olisi oikeusistuinta, jossa ei “käytäisi käräjiä”.

Yhteiskunnallisen toiminnan perusidea on minusta esitetty hyvin Platonin Valtion Ensimmäisen kirjan rosvojoukko-esimerkissä. Platon osoittaa, että missä tahansa toiminnallisen kokonaisuuden muodostavassa ihmisjoukossa, jopa ”väärämielisessä” rosvojoukossa, täytyy olla sääntöjä, jotka koskevat jollain tavalla jokaista tuon joukon jäsentä.

”Heissä on siis täytynyt olla jonkin verran oikeudenmukaisuutta, joka on estänyt heitä tekemästä vääryyttä toisilleenkin samalla kuin ulkopuolisille vastustajilleen; sen avulla he ovat saaneet sen minkä ovat saaneet.” (2)


(Platonin Valtion ensimmäisen kirjan ajatuskulkua ei tule sekoittaa siihen, mistä ko. teos on yleensä tunnettu. Ensimmäinen kirja käsittelee yksilöetiikkaa. Siinä Sokrates häviää väittelyssä eli ei pysty perustelemaan yksilöeettistä perusasennettaan. Vasta tämän jälkeen eli toisessa kirjassa Platon alkaa konstruoida sitä, mistä ko. teos on yleensä tunnettu.)

VIITTEET:

(1) G.W.F. Hegel, Oikeusfilosofian pääpiirteet eli luonnonoikeuden ja valtiotieteen perusteet, Kustannus Pohjoinen, 1994, s. 90.

(2) Platon, Valtio. Ensimmäinen kirja, Otava 2007, s. 44.

Alkuun » Yhteiskunnan olemuksesta

Kirjoittajasta

Pertti Koskela

Pertti Koskela

Päätoimittaja. EU- ja taloustutkimus, lähihistoria -työryhmä. Tarinat, musiikki.
Uuden Suomen blogi

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.