Yhteiskunnan synnyn ensimmäinen vaihe: beachcombing


Tutkijat kutsuvat beachcombingiksi toimeentulotapaa, jossa Homo sapiensit alkoivat keräillä meren antimia rannikoilla. KUVA: © Uusi historia ry
Editoitu Matti Puolakan puheista ja kirjoituksista, erityisesti vuosilta 2005-2010
Ilmasto kylmeni dramaattisesti vajaat 200 000 vuotta sitten useina terävinä piikkeinä. Jotkin Homo sapiens -apinaihmislajin populaatiot vastasivat tähän ulkoiseen haasteeseen kehittämällä yhteisöjensä sosiaalisia suhteita ja yhteistyötä sisään- ja ulospäin. Ne alkoivat rakentaa heimo-organisaatiota, ensimmäistä yhteiskuntaa.

Beachcombing ”loi” yhteiskunnan

Vaikeutuneissa luonnonoloissa muutamat Afrikan itärannikolla asuneista Homo sapiens -laumoista alkoivat kerätä laskuveden aikana syntyneistä lammikoista meren antimia, lähinnä simpukoita, katkarapuja ja ostereita – tästä nimi beachcombing. Opittiin uusi tapa hankkia korkeatasoista valkuaista ja arvokkaita rasvoja.

Beachcombing-talousmuoto syntyi noin 165 000 vuotta sitten Etelä-Afrikassa, suuren hautavajoaman eteläpäässä, lähellä nykyisen Mosambikin rajaa. Se keksittiin myös Itä-Afrikassa Punaisen meren rannalla noin 125 000 vuotta sitten.

Nuo kaksi beachcombing-kulttuurin kehittänyttä populaatiota elivät nykytiedon mukaan samaan aikaan mutta täysin erillään toisistaan kymmenien tuhansien vuosien ajan.

Beachcombing muutti radikaalisti tuon toimeentulotavan omaksuneiden laumojen tapaa järjestäytyä sisäisesti ja suhteessa toisiinsa.

Beachcombing-pyyntiä harjoittaneet perusyksiköt pitäytyivät myös vanhoihin toimeentulotapoihin, metsästämiseen ja kasvisten ja hedelmien keräilyyn.

Se, että luonnon hyödyntämisessä otettiin käyttöön “kolmas” perustavanlaatuinen ryhmien välisen työnjaon muoto, ei ollut vain ”määrällinen lisäys”. Kyseessä oli laadullinen muutos, joka muutti niin yksilöiden väliset suhteet, perusyksiköiden sisäiset suhteet kuin rinnakkaisten, lähekkäin elävien perusyksiköiden väliset suhteetkin aivan uudenlaisiksi.

Muodostui heimo, useista perusyksiköistä koostunut organisaatio, (esi)yhteiskunta.

Pyynti-keräilykulttuurin heimojen perusyksiköt eivät olleet välittömän toimeentulon hankkimisessa riippuvaisia toisistaan. Työn- ja ravinnonjakoa toteutettiin perusyksiköiden sisällä, ei niiden välillä.

Heimo-organisaatiossa samat säännöt koskivat kuitenkin kaikkia heimon jäseniä, niitäkin, jotka eivät olleet työnjaon piirissä keskenään eivätkä siten toimeentulossaan riippuvaisia toisistaan ja jotka eivät välttämättä edes tunteneet toisiaan henkilökohtaisesti. Siinä on kiistaton ero ihmisyhteiskunnan ja kaikkien eläinyhteisöjen – myös Homo-suvun laumojen – välillä.

Yhteiskunta syntyi oikeusvaltion aihion pohjalle

Heimo puolusti jäseniään heitä itseään vastaan, takasi heimon kaikille jäsenille ”ihmisoikeudet”.

Toisin kuin pyyntikeräilykulttuurin laumoissa, heimoissa sääntöjen noudattamiseen ei ajanut ehdoton ulkoinen pakko, itsesuojeluvaisto. Oikeudentaju ei ollut vain välineellistä, siis reilua peliä.

Heimo-organisaatio syntyi Afrikan itärannikolla oloissa, joissa apinaihmisten laumoja eli hyvin erilaisissa luonnonoloissa lyhyiden välimatkojen päässä toisistaan. Hyödykkeiden vaihto laumojen välillä oli järkevää ja mahdollista.

Lisääntyvä yhteistyö lisäsi myös kaikenlaisen kieroilun ja juonittelun mahdollisuuksia.

Heimo-organisaatio toi yhteiset käyttäytymissäännöt, tavan ratkoa riitoja, rangaista ja palkita, keinot pakottaa yksilöitä hillitsemään ja jalostamaan luontaisia apinaihmisen vaistojaan. – Juonittelu, riidat, väkivalta, valtapeli, yksilöiden sosiaalipsykologinen sota toisiaan vastaan, käyvät yhteiskunnassa toivottoman tuhoisiksi, ellei ole – ”oikeusvaltiota”.

Heimoyhteiskunta syntyi oikeusvaltion aihion pohjalle. Se rakentui oikeudenmukaisuuden, itsetarkoituksellisen oikeudentajun, ei vain reilun pelin, varaan, kuten apinaihmisten laumat.

Se näkyi heimon rakenteissa: Heimopäällikkö valittiin ja vaihdettiin rauhanomaisesti, hänen valtansa ei perustunut sortoon eikä väkivaltaan eikä hänellä ollut erityisiä institutionalisoituja etuoikeuksia vaan vain tehtävässään kunnostautumisen tuoma arvovalta. “Kansankokouksessa” kaikilla oli periaatteessa yhtäläinen oikeus lausua mielipiteensä ja osallistua heimon asioista päättämiseen. Valitukset väärinkäytöksistä voitiin viedä heimopäällikölle tai yleensä heimon vanhemmille, ottaa esille heimon “kansankokouksessa”, jne.

Olennaisinta heimo-organisaatiossa oli se, että yksilöt saattoivat vaihtaa perusyksikköä heimon sisällä ja yksilöt ja ryhmät saattoivat solmia heimopäälliköstä riippumatta perustasolla keskenään suhteita, jotka perustuivat yhteisiin arvoihin, periaatteisiin ja sopimuksiin.

Silloin syntyi oikeusäly. Sen kehittymisen myötä alkoi näkyä merkkejä muustakin inhimillisestä tietoisuudesta. Heimon jäsenet alkoivat koristautua. Syntyi taide. Työkalut alkoivat kehittyä. Luotiin pysyviä kauppasuhteita, alettiin käydä myös pitkän matkan kauppaa.

Ihmismielen loi oikeusvaltion aihioon perustunut yhteiskunta, ei uusi ravinnonhankintatapa sinänsä.

Kirjallisuutta

Linkit johtavat Adlibris nettikauppaan.

Out of Eden: The Peopling of the World

Stephen Oppenheimer

Revelatory story of how all modern non-Africans sprang from a single exodus out of Africa just 85,000 years ago.

Pokkari, Englanti 2004.

14,10 e.

Kirjaa saa täältä:

AdLibris – Out of Eden

About the author

Pertti Koskela

Pertti Koskela

Päätoimittaja. EU- ja taloustutkimus, lähihistoria -työryhmä. Tarinat, musiikki.
Uuden Suomen blogi

Kirjoita kommenttisi tähän. Tarkistamme sen mahdollisimman pian.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.