Yleiskäsitteet ja ruhtinas Vasilin katharsis

Tolstoin romaanissa Sota ja Rauha on lukuisia esimerkkejä apinaihmisen geenipoolin vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen. Leo Tolstoi vuonna 1908. Kuva: Sergei Prokudin-Gorski, Wikipedia
Editoitu Matti Puolakan puheista ja kirjoituksista

Miksi ihmisellä on omatunto?

Pyynti-keräilykulttuurin heimossa ei ole työnjakoa perusryhmien välillä. Jokapäiväinen ravinto hankitaan perusryhmän sisällä olevan työnjaon avulla.

Kuitenkin heimossa joudutaan kunnioittamaan muiden heimon jäsenten oikeuksia, vaikka heitä ei edes nähtäisi pitkiinkään aikoihin, ja vaikka heillä ei ole minkäänlaista merkitystä jokapäiväisen toimeentulon hankkimisessa.

Näin syntyi inhimillinen tietoisuus, näin syntyi persoona. Hegel sanoi:

”Oikeuden käsky on siksi: ole persoona ja kunnioita toisia persoonina.” (1)

Apinaihmisten Homo sapiens -lajin geenipoolissa oli kyky asettua välitöntä yksilö- ja ryhmäkohtaista vallanhimoa vastaan. Siksi syntyi protoyhteiskunta. Siksi ihmisyhteiskunnassa on kaikkia sen jäseniä koskevia sääntöjä. Yksilöt kykenivät tavoittelemaan arvostusta, suosiota, huomiota ja vaikutusvaltaa eettisin perustein, eli vetoamalla kaikkia koskeviin sääntöihin ja arvostuksiin.

Tämä tendenssi jatkuu läpi koko yhteiskuntakehityksen historian. Vaikka valtioiden differentia spesifica on riisto, ryöstö ja valloitussodat, niin valtiot eivät kykene poistamaan väestöstään, sen enempää sorrettujen luokkien kuin hallitsevien piiristä tätä Homo sapiensin yhteiskunnallista kykyä.

Yhteiskunnassa syntyneellä ja kasvaneella ihmisellä on omatunto.

Ruhtinas Vasilin katharsis

Leo Tolstoin romaanissa Sota ja Rauha ruhtinas Vasili koki katharsiksen kun hän jäi Pierren edessä kiinni siitä, että yritti varastaa tämän omaisuuden.

Yhtäkkiä hän löysi itsestään omatunnon!

Hänen koko elämänsä oli irrationaalista, sokeata, sosiaalipsykologista ja taloudellista vallantavoittelua. Hän oli “paha ja pahuuteen paatunut” ihminen. Häneltä näytti puuttuvan kokonaan oikeudentaju, siis kyky “tuomarin etiikkaan” eli kyky ylevöitymiseen.

Hän saattoi olla säädyllinen, mutta ei koskaan omantunnon ihminen. Hän saattoi eläytyä etevästi muihin ihmisiin, arvata heidän sielunliikkeensä, kokea sympatiaa ja varmastikin myös empatiaa – hän kykeni kaikkeen tällaiseen ja käytti näitä “tuntemis- ja älyämiskykyjään” pahuuteen, valtapeliin, manipulointiin.

Mutta sitten yhtäkkiä, yllättävässä elämäntilanteessa, “kun ei muuta voinut”, hänellä olikin tämä taito tallella periaatteessa yhtä hyvänä kuin kenellä muulla tahansa. Hän kykeni yhtäkkiä olemaan Pierren edessä tuomari itsensä edessä – koki katharsiksen ehkä ensi kertaa elämässään.

Kantin universaalit ja tuomarin etiikka

Mm. Kant kirjoitti tuosta, että ihmisellä on synnynnäisesti kyky käyttää “universaaleja” (yleiskäsitteitä). Nykytutkimus on osoittanut, että joillakin eläimillä on itumuodossaan tämä kyky: pullokuonodelfiinit antavat itselleen ja toisilleen nimiä ja eräät papukaijalajit muodostavat itse lauseita oppimistaan sanoista, eli käsittävät kielioppia. Simpanssit oppivat viittomakieltä.

Mutta eläimillä ei ole oikeudenmukaisuutta koskevia yleiskäsitteitä. Ne ovat voineet syntyä vain protoyhteiskunnassa, vaikka kuinka alkeellisesti aluksi.

Oikeudentajun olemus ei ole vastavuoroisessa altruismissa, reilun pelin etiikassa, empatiakyvyssä, tms. 

“Tuomarin etiikka” on inhimillisen suhtautumistavan ytimessä, eikä sitä ole millään eläimellä. “Traaginen kokemus” ei tee – sinänsä tai pelkästään – surulliseksi. Katharsiksen kokenut ihminen on ylevöitynyt; hän on pohtivassa mielentilassa ennemminkin kuin surullisessa. 

Ihmisen kyky käyttää oikeudenmukaisuuteen, arvoihin, liittyviä “universaaleja” (yleiskäsitteitä) johtuu viime kädessä ihmisen kyvystä “toimia tuomarina” – punnita objektiivisesti ja tarpeen vaatiessa vastoin omaa välitöntä etuaan sitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Ovatko pullokuonodelfiinit persoonia? Eivät. Mutta evoluutiopsykologisesti ne ovat ottaneet yhden ratkaisevan askeleen kohti “oikeusvaltion” muodostumista. Mutta vain yhden. Tie kohti oikeusvaltion kantamuotoa eli protoyhteiskuntaa eli pyynti-keräilykulttuurin heimoa ei ole delfiineille auennut. Niin kuin ei papukaijoille eikä simpansseillekaan. 

VIITTEET:

(1) Hegel, G.W.F., Oikeusfilosofian pääpiirteet eli luonnonoikeuden ja valtiotieteen perusteet, Kustannus Pohjoinen, Oulu 1994, 36 §, s. 90.

About the author

Avatar

Heli Santavuori

Toimitussihteeri, sivujen toteutus ja ulkoasu. VSK-työryhmä. Muistelmat ja tarinat.
Uuden Suomen blogi
Helin liikuntaoppaat ja muita julkaisuja CDON.comista

Kirjoita kommenttisi tähän. Tarkistamme sen mahdollisimman pian.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.