Hic Rhodus, hic saltus (20)
Käsittää se, mikä on, on filosofian tehtävä, sillä se, mikä on, on järki. Olipa miten tahansa, niin jokainen yksilö on aikansa poika; siten myös filosofia on aikansa ajatuksin käsitettynä.(21) On yhtä typerää kuvitella, että jokin filosofia yltäisi nykyisen maailmansa ulkopuolelle kuin, että yksilö ylittäisi aikansa, hyppäisi Rhodoksen yli. Jos hänen teoriansa todellakin käy siitä yli, jos rakenteilla on maailma sellaisena kuin sen pitää olla, niin se on toki olemassa mutta vain yksilön uskomuksissa – mukautuvassa elementissä, jossa voi luulotella mitä haluaa.
Vain vähän muutettuna tuo sanonta kuuluisi:
Tässä on ruusu, tässä tanssi. (22)
SELITYKSET:
(20) Käännös: ”Tässä on Rhodos, tässä hyppää.” Sanonta perustuu Aisopoksen faabeliin: Kaukomailta palaava kerskuu tehneensä Rhodoksella valtavan hypyn, jonka sikäläiset voisivat todistaa. Kuulijat toteavat kuitenkin yksinkertaisesti, että he eivät tarvitse todistajia, koska tässä on Rhodos, tässä hyppää.
(21) Mahdollisesti mukaelma Aulus Gelliuksen teoksesta Noctes Atticae, xii, 2, jossa vanhojen runoilijoiden todetaan kutsuneen totuutta ”ajan tyttäreksi”. Vrt. myös F. Bacon, Novum Organum, i, 84
(22) Rhodos merkitsee ruusua ja saltus hyppyä. Salta on tanssia-verbin imperatiivi. Ruusu on ilon symboli, ja filosofin tehtävä nykyisen ja läsnäolevan ydin käsittämällä iloita nykyisyydestä järjellisenä todellisuutena. Näin Filosofi voi T.M. Knoxin, Hegel’s Philosophy of Right, Oxford 1967, 303 ilmausta lainatakseni ”tanssia ilosta” jo nykyisyydessä tarvitsematta siirtää tanssiaan tuonpuoleiseen ihannemaailmaan.
Hegel:
Oikeusfilosofian pääpiirteet eli luonnonoikeuden ja valtiotieteen perusteet, Johdanto
Juha Manninen, Markus Wahlberg (toim), 1994 s. 64
